Kirjasinmetalli
Kirjasinmetalli on metalliseosta, jota on käytetty kirjapainon kirjakkeiden ja latomakoneiden rivimatriisien valamiseen. Se koostuu yleisimmin lyijystä, tinasta ja antimonista. Tavallisesti koostumus vaihtelee näissä rajoissa: lyijyä 50–86 %, antimonia 11–30 % ja tinaa 3–20 %. Kirjasinmetallin tulee olla ominaisuuksiltaan sellaista, että se kestää painamisen aiheuttamaa mekaanista rasitusta ja jota voidaan helposti valaa niin että valujälki on teräväreunaista. Kirjasinmetallin keksijänä pidetään Johannes Gutenbergia; hän oivalsi että antimoni tekee muutoin pehmeästä lyijy-tinaseoksesta tarpeeksi kovaa ja kulutusta kestävää ja lisäksi parantaa painojälkeä koska antimoni ei kutistu jäähtyessään läheskään yhtä paljon kuin lyijy.
Seossuhteesta tavoitellaan mahdollisimman eutektista jolloin sulamispiste on mahdollisimman alhainen ja tarkka. Toivottuja ominaisuuksia ovat myös hyvä juoksevuus ja tunkeutuvuus jo hieman sulamispisteen yläpuolella, vähäinen tarttuvuus matriisimetalliin, pieni mutta positiivinen mittojen lämpötilakerroin sekä hyvä lujuus jo hieman sulamispisteen alapuolella, sillä nämä helpottavat ja nopeuttavat käsittelyä. Toisaalta seoksen pitää olla mahdollisimman yksinkertaista, jotta korvausmetallien lisääminen on helppoa. Osa seosmetalleista haihtuu ja osa hapettuu prosessissa kuonaksi joka on kuorittava pois. Seossuhteen muuttuessa erkaantuvat kiteet ja kuona aiheuttavat virheitä painojälkeen ja voivat tukkia koneen putkistoa tai tarttua matriiseihin. Parhailla seoksilla väitetään olevan valujuoksevuuden ja käyttökovuuden välillä vain muutaman asteen lämpötilaero.
Harvemmin myös muita metalleja, kuten rautaa, kuparia, sinkkiä, kadmiumia ja vismuttia on seostettu kirjasinmetalliin. Rauta ja kupari tekevät seoksesta lujempaa. Vismutin tai kadmiumin lisääminen tekevät siitä helpommin sulavaa. Niin kutsuttu Erhartin kirjasinmetalli sisältää sinkkiä 89–93 %, tinaa 6–9 %, lyijyä 2–4 % ja kuparia 2–4 %.[1]
Suomessa kirjasinmetallia voi löytää romuttamoilta, askartelukaupoista, teknisen käsityön erikoisliikkeistä tai kalastustarvikekaupoista (koska siitä voidaan valaa tasapainoja)[2]. Myös uudenvuoden tina voi olla kirjasinmetallia[3].
Katso myös muokkaa
Muita jäljennösten ja prototyyppien valantaan käytettäviä metalliseoksia:
Lähteet muokkaa
- ↑ Runeberg.org Viitattu 24.1.2016.
- ↑ Kirjasinmetallia myytävänä Vaapputarvikkeen verkkokaupassa. Viitattu 24.1.2016.
- ↑ blogit.jamk.fi: Tinaa ja toivomuksia – kansanperinteitä Viitattu 24.1.2016.
