Kimalaiskärpäset
Kimalaiskärpäset (Bombyliidae) on kaksisiipisten (Diptera) lahkoon kuuluva hyönteisheimo. Siihen kuuluu noin 5 000 lajia, jotka jakautuvat noin 230 sukuun. Suomessa on tavattu 20 heimon kärpäslajia[2]. Kimalaiskärpästen levinneisyys on kosmopoliittinen.[1] Ne ovat 6–12 millimetrin mittaisia.[3]
| Kimalaiskärpäset | |
|---|---|
 Villakärpänen (Bombylius major) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kaksisiipiset Diptera |
| Yläheimo: | Asiloidea |
| Heimo: |
Kimalaiskärpäset Bombyliidae Latreille, 1802 |
| Alaheimot[1] | |
| Katso myös | |
|
|
|
Elintavat muokkaa
Kimalaiskärpäset ovat aitoja parasitoideja. Tyypillisesti niiden toukat ovat mesipistiäisten loisia tai käyttävät ravinnokseen heinäsirkkojen munarykelmiä. Joidenkin lajien toukat elävät ainakin perhosten ja kovakuoriaisten sisäloisina. Muniva naaras sijoittaa munat yleensä takaruumiin heittoliikkeellä joko isäntämehiläisen pesäkäytävään tai muutoin lähelle tulevaa ravinnonlähdettä, jolloin aktiivisesti liikkuva toukka (ns. planidium) löytää isäntänsä itse. Joidenkin lajien naarailla on takaruumiissaan psammofori eli hiekkatasku, johon kerätyt hiekanjyvät tarttuvat munien pintaan ja tekevät niistä painavampia ja siten helpompia heittää tarkasti. Toukka kuoriutunee parin päivän kuluessa muninnasta. Joillakin lajeilla kärpästoukka odottaa että isäntätoukka syö sille kerätyt ravintovarastot ja käy vasta sen jälkeen isäntänsä kimppuun.[2]
Joidenkin lähteiden mukaan Hemipenthes-suvun lajit olisivat hyperparasitoideja eli loisenloisia, mutta lajien runsaat yksilömäärät huomioiden se ei voi olla ainakaan pääasiallinen elintapa. Kimalaiskärpästen omista loisista on erittäin vähän tietoa. Todennäköisesti jotkin pistiäiset loisivat kimalaiskärpästoukilla.[2]
Aikuiset kimalaiskärpäset käyvät aterioimassa kukilla ja joillakin lajeilla on näyttävä imukärsä. Koiraat valtaavat reviirin ja valvovat ohilentäviä naaraita. Kosiorituaaleja ei ole. Naaraan sattuessa kohdalle koiras nappaa sen kiinni ja parittelee. Suomalaisilla lajeilla toukka on talvehtiva elämänvaihe lukuunottamatta aikaisin keväällä lentävää isokimalaiskärpästä, jolla kotelo talvehtii.[2]
Elinympäristö muokkaa
Lajien vaatimukset elinympäristölleen ovat yleensä tiukat. Elinpaikan tulee olla avoin, mikroilmastoltaan lämmin, ja siellä täytyy esiintyä toukan ravinnoksi sopivia isäntälajeja. Tämän vuoksi kimalaiskärpästen esiintyminen on yleensä hyvin paikoittaista. Sopivalla paikalla yksilömäärät voivat kuitenkin nousta suuriksi.[2]
Suomalaisittain kimalaiskärpäset ovat varsin eteläpainotteinen lajiryhmä.[2]
Lajit Suomessa muokkaa
Suomesta on tavattu 20 kimalaiskärpäslajia[2]. Vuoden 2019 kansallisessa uhanalaisarvioinnissa kaksi lajia luokiteltiin äärimmäisen uhanalaisiksi (CR) yksi katsottiin silmälläpidettäväksi (NT). Lisäksi kahta lajia pidetään Suomen alueelta hävinneinä (RE).[4] Nuivavillakärpänen (Villa halteralis) on poistettu Suomen lajilistalta havainnon epämääräisyyden vuoksi[2].
- Phthiriinae – kenttäkimalaiskärpäset
- Phthiria pulicaria kenttäkimalaiskärpänen
- Bombyliinae – varsinaiset kimalaiskärpäset
- Bombylius discolor kirjokimalaiskärpänen (RE)
- Bombylius major isokimalaiskärpänen
- Bombylius minor pikkukimalaiskärpänen
- Systoechus ctenopterus rikkikimalaiskärpänen
- Systoechus laevifrons kaunokimalaiskärpänen (CR)
- Anthrachinae – surukärpäset
- Anthrax anthrax suipposurukärpänen
- Anthrax trifasciatus vyösurukärpänen (RE)
- Anthrax varius pistesurukärpänen
- Exoprosopa capucina kaapusurukärpänen
- Micomitra stupida leijonasurukärpänen
- Exhyalanthrax afer vähäsurukärpänen
- Hemipenthes maurum aitosurukärpänen
- Hemipenthes morio mustasurukärpänen
- Thyridanthrax fenestratus läpisurukärpänen
- Villa cingulata vyövillakärpänen (CR)
- Villa hottentotta pihavillakärpänen
- Villa modesta dyynivillakärpänen
- Villa occulta suovillakärpänen
- Villa panisca kenttävillakärpänen
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Bombyliidae - Bee Flies BugGuide. Viitattu 2.12.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Jaakko Pohjoismäki, Antti Haarto & Iiro Kakko: Suomen petokärpäset sukulaisineen – Opaskirja lajien määrittämiseen, biologiaan ja uhanalaisuuteen. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale oy, 2023. ISBN 978-952-68504-4-3. s. 7, 19–27, 192–232
- ↑ Ötökkätieto: Kimalaiskärpäset (Bombyliidae) Ötökkätieto. Viitattu 2.12.2019. (suomeksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): ”Kärpäset”, Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 532–548. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.11.2023).