Kiinnite on filminkehityksessä käytettävä kemikaali.

Kun filmi on käynyt läpi varsinaisen kehityksen, on siinä kuitenkin yhä jäljellä valonherkkää materiaalia, joka on poistettava että kuva säilyisi valossa. Tarkoitukseen käytetään eri kemikaaleja, joista käytetyin on natriumtiosulfaatti.

Kehityksen ja muiden tarvittavien vaiheiden jälkeen filmi tai vedos upotetaan eri menetelmillä - koneellisesti, kehitystankissa tai käsin - natriumtiosulfaattiliuokseen joka liuottaa valoherkän materiaalin neutraloimalla sen. Kiinnittäminen perustuu siis siihen että kehitteet ovat emäksisiä ja kiinnitteet happamia.lähde?

Kiinnityksen jälkeen työ on vielä huuhdottava, koska kiinnitteen jäämät saattavat ajan myötä tahria tai syövyttää kuvan pilalle. Joskus on käytetty erityistä emäksistä kiinnitteenhävittäjäliuosta, mutta sen haittana on mm. paperikuvien tarttuminen kuvankuivaimen kankaaseen. Aine onkin nykyisin jäänyt pois harrastekäytöstä, vain ammattilaisten automaattikoneissa sitä esiintyy.

Lähteet muokkaa

  • Feininger, Andreas: Photographer, 1986 ISBN 0-8109-0919-7
  • Feininger, Andreas: Värivalokuvaus 1974 ISBN 951-30-2785-6
  • Jäämaa, Ilmari: Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja, 13. painos, 1958
  • Kameralehti