Kiinan kirjallisuus
Kiinan kirjallisuus on kiinan kirjoitusjärjestelmän varhaisuuden vuoksi kehittynyt Kiinassa jo muinaisina aikoina. Kalligrafia on kiinalaisille korkein taide. Kertomakirjallisuuden kehitys pääsi vauhtiin vasta 1300-luvulla. Tätä varhaisempi säilynyt kirjallisuus on pääosin tietokirjallisuutta, filosofisia tai uskonnollisia teoksia sekä runoutta. Näistä koulutetun ihmisen tulee tuntea ”viisi klassikkoa ja neljä kirjaa”. Kertomakirjallisuuden neljä pääteosta ovat Xiyouji (Lännenmatkan kertomus), Honglou meng (Punaisen huoneen uni), Shui hu zhuan (Vesirajan tai vedenvarren tarinat) ja Sanguo yanyi (Kolmen kuningaskunnan tarinoita).[1]
Nykyajan kiinalaisia kirjailijoita muokkaa
- Ba Jin (1904–2005)
- Bei Dao (1949–)
- Bing Xin (1900–1999)
- Eileen Chang (1920–1995)
- Feng Zikai (1898–1975)
- Gao Xingjian (1940–)
- Guo Moruo (1892–1978)
- Jin Yong (1924–2018)
- Liang Qichao (1873–1929)
- Lin Yutang (1895–1976)
- Lu Xun (1881–1936)
- Mo Yan (1955–)
- Su Manshu (1894–1918)
- Su Tong (1963–)
- Wen Yiduo (1899–1946)
- Xu Zhimo (1896–1936)
- Yan Fu (1853–1924)
Lähteet muokkaa
- ↑ ”Kiinan kirjallisuus”, Otavan suuri ensyklopedia. 4. osa (Juusten–Kreikka), s. 2978–2981. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04658-6.