Kiiltomato
Kiiltomato (Lampyris noctiluca) on kovakuoriainen, joka loistaa pimeässä elimistössään kemiallisessa reaktiossa syntyvän valon avulla. Kiiltomatonaaras ohjaa valollaan koiraita luokseen.
| Kiiltomato | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Elateriformia |
| Yläheimo: | Seppämäiset Elateroidea |
| Heimo: | Kiiltomadot Lampyridae |
| Suku: | Lampyris |
| Laji: | noctiluca |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lampyris noctiluca |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Kiiltomato on kovakuoriainen, jonka sukupuolet ovat hyvin erinäköisiä. Aikuinen kiiltomatonaaras on toukkamainen, eikä sillä ole lainkaan siipiä. Koiraat muistuttavat tavanomaisia kovakuoriaisia. Ne ovat ruskeita, pitkänomaisia ja pystyvät lentämään. Keskiruumis on lähes puoliympyrän muotoinen, ja pieni pää jää suurelta osin keskiruumiin etureunan alle. Verkkosilmät ovat hyönteisen kokoon nähden huomattavan suuret. Pituutta koiraalla on 10–12 mm. Naaraat ovat 15–30 mm pitkiä, tummanruskeita hyönteisiä. Niillä on selvästi erottuva kilpimäinen keskiruumis, jonka alle pää suureksi osaksi jää. Takaruumis on selvästi jaokkeellinen ja ensimmäisen jaokkeen reunat ovat vaaleat. Sekä koiraalla että naaraalla on takaruumiin kärjessä muuta ruumista vaaleampana erottuva valoa tuottava elin.[2][3][4]
Sukulaislajit Suomessa muokkaa
Suomessa tavataan harvinaisena toistakin heimon edustajaa, tuikematoa (Phosphaenus hemipterus).[5]
Levinneisyys muokkaa
Kiiltomatoa tavataan laajalti Euroopassa ja Aasian poikki Kiinaan saakka. Eteläisessä Suomessa se on melko yleinen.
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Bioluminesenssi muokkaa
Kiiltomatojen tunnetuin ja näkyvin piirre on niiden kyky tuottaa valoa. Ilmiö perustuu kemialliseen reaktioon ja on esimerkki bioluminesenssista. Molemmat sukupuolet kykenevät tuottamaan valoa, mutta pääasiallisesti sitä tuottavat siivettömät naaraat, jotka pyrkivät houkuttelemaan koiraita luokseen. Elinympäristönään kiiltomadot suosivat matalakasvuisia ruohikoita. Aikuiset yksilöt ovat aktiivisia yöaikaan ja viettävät päivät piilossa.
Toukkien elinkierto muokkaa
Kiiltomadon munat kuoriutuvat viiden viikon jälkeen munimisesta. Toukkavaihe kestää 2–3 vuotta, minkä jälkeen ne koteloituvat ja aikuistuvat.
Toukat muistuttavat suuresti naaraita, mutta niiden tuntosarvet ovat lyhyemmät ja kaikkien takaruumiin jaokkeiden kärjissä on vaaleat täplät. Myös toukat kykenevät tuottamaan valoa, mutteivät loista yhtä kirkkaasti ja pitkiä aikoja kuin aikuiset hyönteiset. Toukkien tuottama valo on lyhyt, himmeä tuikahdus. Toukalla on toimivat kävelyraajat ja se liikkuu melko nopeasti käyttäen apunaan takaruumiin kärkeä.
Kiiltomadon saalistustavat muokkaa
Kiiltomadot ovat petoja ja saalistavat ravinnokseen kotiloita, joskaan aikuiset kiiltomadot eivät syö lainkaan. Tarkkaa tapaa, jolla kiiltomato löytää saaliinsa luokse, ei tunneta, mutta löydettyään kotilon toukka puree sitä useita kertoja terävillä leuoillaan erittäen samalla tyypillisesti sitä itseään paljon kookkaampaan saaliiseen halvaannuttavaa myrkkyä. Myrkky liuottaa kotilon kudoksia ja kiiltomato juo liuenneen kudoksen. Joskus kotilon tiedetään selviytyneen elävänä, joskin vahingoittuneena, kiiltomadon hyökkäyksestä.[6]
Lähteet muokkaa
- Anita Ganeri: Loistavat eliöt (Creatures That Glow, 1996, ISBN 951-0-21322-5)
Viitteet muokkaa
- ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Kiiltomato – Lampyris noctiluca Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ http://www.bombus.freeserve.co.uk/glowworm.htm
- ↑ http://www.glowworms.org.uk/ident.html
- ↑ http://www.uksafari.com/glowworms.htm
- ↑ Petri Martikainen Joensuun yliopisto
- ↑ http://www.glowworms.org.uk/Tylerbookpt1.html