Kielikunta
Kielikunta on yhteistä alkuperää olevien kielten laajin mahdollinen ryhmä, johon kuuluvat kielet periytyvät samasta kantakielestä. Suppeammasta ryhmästä sukulaiskieliä yhden kielikunnan sisällä voidaan käyttää termiä kieliryhmä.
Kieliä, jotka eivät kuulu mihinkään kielikuntaan (esimerkiksi korea), kutsutaan isolaateiksi. Toisin sanoen isolaattikieli on kielikuntansa ainoa kieli.
Monet kielen epäsäännöllisyydet kertovat sen muuttuneen historiansa aikana. Esimerkiksi vesi-sanan taivutusmuodoista (kuten veteen ja vedet) on päätelty sen muinaisen perusmuodon olleen likimain vete. Tällaisen sisäisen rekonstruktion lisäksi kieliä verrataan myös muihin kieliin. Foneettisia muutoksia menneisyyteen seuraamalla sukukielille voidaan hahmotella yhteinen alkumuoto eli kantakieli, josta ne ovat alkaneet kehittyä omiin suuntiinsa. Kielikunta muodostuu laajimmasta joukosta kieliä, joiden voidaan osoittaa periytyneen yhteisestä kantakielestä. Kielten välillä saattaa olla kaukaisempiakin sukulaisuussuhteita – erään hypoteesin mukaan maailman kaikki kielet ovat peräisin samasta kantamuodosta – mutta sitä ei enää voida osoittaa. Kielten sukulaisuutta tutkii historiallis-vertaileva kielitiede.
Perinteisesti kielikuntaa onkin kuvattu kielten sukupuuna. Nykyisin tällainen selkeä haarautumismalli on kuitenkin usein korvattu pensasmallilla, jossa kielikunnan päähaarat ovat tasa-arvoisia.
Joskus kantakieli voidaan yhdistää historian tuntemaan kieleen. Esimerkiksi latinan murteet (vulgaarilatina) olivat lähtökohtana nykyisille romaanisille kielille. Romaaninen kantakieli on siis suurin piirtein sama kuin (klassinen) latina. Samoin muinaisskandinaavin murteet ovat norjan, ruotsin, tanskan ja islannin kantakieltä.
Kielitypologiassa maailman kielet ryhmitellään samankaltaisuuksien perusteella. Hyvinkin läheiset sukulaiskielet voivat sijoittua typologisesti tarkasteltuna eri ryhmiin. Esimerkiksi suomen kieli on paljon agglutinatiivisempi kuin viron kieli, joka on osin muuttunut fleksiokieleksi.
Tässä kielikuntien luettelossa kielikunnat on jaoteltu maantieteellisten alueiden mukaan ja siinä ei ole mainittu isolaattikieliä. Lisäksi Uudessa-Guineassa ja Etelä-Amerikassa on näiden lisäksi joukko pienempiä kielikuntia. Kaikkiaan kielikuntia on pitkälle kolmattasataa.
Kielikunnat maanosittain muokkaa
Maailman kielikunnat (nimet englanniksi):
Eurooppa ilman Kaukasiaa muokkaa
Kaukasia muokkaa
- eteläkaukasialaiset kielet (eli kartvelilaiset kielet)
- koilliskaukasialaiset kielet
- luoteiskaukasialaiset kielet
- pohjoiskaukasialaiset kielet
Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka muokkaa
Saharan eteläpuolinen Afrikka muokkaa
- khoisankielet
- nigeriläis-kongolaiset kielet (eli negroafrikkalaiset kielet)
- nilosaharalaiset kielet (eli niililäis-saharalaiset kielet)
Aasia ilman Lähi-itää ja Kaukasiaa muokkaa
- andamaanilaiset kielet
- austroaasialaiset kielet
- dravidakielet
- japanilaiset kielet
- jeniseiläiset kielet
- kamtšatkalaiset kielet (eli tšuktšilais-kamtšatkalaiset kielet)
- miao-jao-kielet
- mongolikielet
- sinotiibetiläiset kielet
- thailaiset kielet
- tunguusikielet
- turkkilaiset kielet
Jotkut kielitieteilijät pitävät mongolikieliä, tunguusikieliä ja turkkilaisia kieliä yhtenä altailaisten kielten kielikuntana.
Uusi-Guinea muokkaa
- Ala-Sepikin kielet
- angalaiset kielet
- aeafundilaiset kielet
- asmatilaiset kielet
- awyukielet
- binanderekielet
- brahmalaiset kielet
- chimbulaiset kielet
- dani-kwerba-kielet
- Finisteren-Huonin kielet
- isumrudilaiset kielet
- itäiset Uuden-Guinean ylämaan kielet
- Josephstaalin kielet
- kajagarilaiset kielet
- kaurekielet
- keski- ja eteläuusiguinealaiset kielet
- Keski-Sepikin kielet
- koiarilaiset kielet
- kombiokielet
- kutubuakielet
- Länsi-Bomberain kielet
- mabusokielet
- maimaikielet
- mairasi-tanamerakielet
- marindilaiset kielet
- nimboralaiset kielet
- pawailaiset kielet
- pihomilaiset kielet
- Pohjois-Halmaheran kielet
- Rain kielet
- ram-kielet
- sentanikielet
- Sepikin kukkuloiden kielet
- tamakielet
- teberalaiset kielet
- Timorin-Alorin-Pantarin kielet
- Trans-Flyn kielet
- Uuden-Britannian kielet
- waibukilaiset kielet
- wanangilaiset kielet
- Wisselinjärven kielet
- Ylä-Sepikin kielet
Australia ja Oseania muokkaa
Pohjois- ja Keski-Amerikka muokkaa
- algilaiset kielet (jonka muodostavat algonkin-kielet, wiyot ja yurok)
- athabasca-kielet (eli athabaskalaiset kielet)
- caddolaiset kielet
- coahuiltecalaiset kielet
- eskimo-aleuttilaiset kielet
- irokeesikielet
- keresiläiset kielet
- kiowa-tano-kielet
- mayakielet
- mixe-zoguekielet
- muskogee-kielet
- penutilaiset kielet
- otomangelaiset kielet
- sališilaiset kielet
- siouxilaiset kielet
- subtiaba-tlapanec-kielet
- tekistlateekkikielet
- totonaakkikielet
- tšimakulaiset kielet
- uto-atsteekkilaiset kielet
- wakasilaiset kielet
Etelä-Amerikka muokkaa
- araukaanilaiset kielet
- arawakilaiset kielet
- arutani-sape-kielet
- chonkielet
- guaycurukielet
- huarpalaiset kielet
- janomamilaiset kielet
- jaqilaiset kielet
- jivarolaiset kielet
- karibilaiset kielet
- kawesqarilaiset kielet
- ketšualaiset kielet
- makulaiset kielet
- mascolaiset kielet
- matacokielet
- paezalaiset kielet
- panolaiset kielet
- salivalaiset kielet
- tšapakuralaiset kielet (eli chapacuralaiset kielet)
- tšibtšalaiset kielet (eli chibchalaiset kielet)
- tukanolaiset kielet
- tupilaiset kielet
- urukielet
- zamucolaiset kielet
- zaparolaiset kielet
Muut muokkaa
Lähteet muokkaa
- Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat. Helsinki: Gaudeamus, 1998 (3. painos 2005). ISBN 951-662-734-X.
