Kiantajärvi
Kiantajärvi sijaitsee Suomussalmella, Kainuussa. Järven pinta-ala on 191 neliökilometriä ja sen suurin pituus on noin 45 km. Järvi on pohjoisosastaan kaksihaarainen ja sen itäisimmät osat ulottuvat noin kahden kilometrin päähän Venäjän rajasta. Kiantajärvi jakaantuu useisiin erillisiin altaisiin ja järven pohjan muodot ovat erittäin vaihtelevia matalikkoineen ja jyrkkine syvänteineen.
| Kiantajärvi | |
|---|---|
 Kiantajärveä Pesiönlahdesta Niskanselälle päin noin vuonna 1975. Matalan veden aikana Oulujoki Oy poisti kantoja rannalta. |
|
| Valtiot | Suomi |
| Paikkakunta | Suomussalmi |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Emäjoki |
| Järvinumero | 59.511.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 199,5 m |
| Pituus | 45 km |
| Rantaviiva | 527,719 km |
| Pinta-ala | 187,933 km² [1] |
| Tilavuus | 1,385 km³ |
| Keskisyvyys | 7,37 m |
| Suurin syvyys | 43 m |
| Valuma-alue | 3 428 km2 |
 Kiantajärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kiantajärveä säännöstellään voimakkaasti järven alapuolella sijaitsevien useiden vesivoimaloiden avulla. Pinnankorkeuden alin säännöstelyraja on 195,5 m merenpinnan yläpuolella ja ylin vastaavasti 199,5 m. Vuotuinen vedenkorkeuden vaihteluväli on siis enimmillään neljä metriä. Kiantajärven vedet purkautuvat kohti Oulujärveä Ämmäkoskeen vuonna 1959 valmistuneen Ämmän voimalaitoksen kautta. Joen keskimääräinen sekuntivirtaama on 20–70 kuutiota. Nykyisin järvi on paitsi voimatalouden vesivarasto myös tärkeä veneily- ja vapaa-ajankalastusalue.
Historiaa muokkaa
Esihistoriallisia, muun muassa kivikautisia yli 4000 vuotta vanhoja asuinpaikkoja on Kiantajärvellä ja sen rannoilla, tunnetuimmat niistä Kalmosärkässä, Vanhassa Kirkkosaaressa, Kukkosaaressa sekä Ämmänsaaren nykyisen keskustan alueella. Myöhemmin järven rannoilla on tuotettu paljon tervaa.
Ämmän ruukki, järvimalmista rautaa jalostanut tehdas toimi järvestä laskevassa Ämmäkoskessa vuosina 1841–1878. Ilmari Kiannon kirjailijakoti Turjanlinna sijaitsi Niskanselän itärannalla Hulkonniemellä. Kiannon hauta on Turjanlinnan edustalla olevassa Niettussaaressa.
Talvisodan aikana järvi joutui sotanäyttämöksi, kun neuvostoliittolainen 163. divisioona, jonka pääosat saapuivat Juntusrannan suunnalta ja osa Raatteentietä, miehitti kirkonkylän ympäristön ja otti varsinkin Juntusrannassa paljon siviilejä vangeiksi. Kiantajärven Niskanselkä ja Haukiperä toimivat luonnollisena puolustuslinjana. Venäläiset pääsivät talvisodassa pisimmillään järven lounaisrannalle kirkonkylän kohdalla kapeassa Haukiperässä, mutta hyökkäys torjuttiin. Suomussalmen taistelujen loppuvaiheessa 29. joulukuuta 1939 kirkonkylään ja Hulkonniemelle saarroksiin joutuneista venäläisistä pääosa vetäytyi Suomussalmelta Kiantajärven jäätä pitkin koilliseen. Uhkan poistuttua suomalaisten huomio kääntyi Raatteen tielle.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Kiantajärvi Järviwikissä. Viitattu 15.3.2014.
Aiheesta muualla muokkaa
- Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Tutkimusraportti 160. Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.10.2022).
- Suomussalmen kunnan kotisivut
- Alueen sotahistoriaa (Arkistoitu – Internet Archive)