Kelloseppä
Kelloseppä on käsityöläinen ja horologi, joka valmistaa ja korjaa kelloja.[1] Nykyajan kelloseppä todennäköisemmin korjaa ranne-, seinä- ja taskukelloja kuin valmistaa niitä alusta alkaen. Taitava kelloseppä osaa valmistaa kellon osia.[2]
Kellosepän verstaassa on hyvä työpistevalaistus, hienomekaaniseen korjaukseen käytettävät pienet ruuvimeisselit, pihdit, taltat, pölysuojausvälineet sekä suurentavat katseluvälineet kuten luupit ja mikroskoopit. Verstaan muita välineitä ovat metallisten kellonremmien kavennuskone, kaiverruskone, kellojen pesulaite, sähkövirran syöttölaite ja yleismittari. Kellosepän liiketoimintaan kuuluu usein myymälä, jossa korjauksen lisäksi myydään kelloja, koruja ja muita jalometalliesineitä. Toisaalta kellosepät voivat toimia myös pienissä kotiverstaissa, asiakkainaan sellaisia kello- ja kultaliikkeitä, joilla ei ole omaa kelloseppää.[3]
Kellosepän ammatti on muuttunut monin tavoin 1970-luvulta alkaen, jolloin sähkötoimiset kvartsikellot alkoivat yleistyä ja vaativat kaikkien kelloseppien täydennyskoulutuksen täysin uudenlaisen koneiston saloihin. Jo 1980-luvun puolivälissä Suomen kelloliikkeissä 90 prosenttia myydyistä kelloista oli kvartsikelloja ja 10 prosenttia mekaanisella koneistolla varustettuja. Korjaustoimenpiteissä mekaanisten kellojen osuus on suurempi, koska niiden koneisto vaatii enemmän huoltoa. Kvartsirannekellojen yleisin huoltotoimenpide on yksinkertainen paristonvaihto, johon tarvittava erikoistaito ja -välineistö löytyy kuitenkin vain kellosepältä.[3] Seinä- ja pöytämalliset kvartsikellot toimivat yleensä tavallisilla paristoilla, jotka kuluttaja voi hankkia ja vaihtaa itse.
Kelloseppäkoulutus Suomessa muokkaa
Suomessa kelloseppiä valmistuu Espoossa sijaitsevassa kolmivuotisessa kelloseppäkoulussa, joka on säätiön omistama yksityinen oppilaitos. Sieltä valmistunut voi jatkaa opintoja Sveitsissä WOSTEP-instituutissa.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ HRS clocks - Horology (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
- ↑ Itsabbouttimeonline.com - What is whatchmaker. (englanniksi)
- ↑ a b Räisänen, Matti (teksti) & Nokelainen, Joel (valokuvat): ”Kelloseppä”, Perinteisiä käsityöammatteja, s. 40–45. Helsinki: Helsingin käsityö- ja teollisuusyhdistys, 1985. ISBN 951-99671-4-1.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kelloseppäkoulu
- Kellomuseo
- 6 miespolvea kelloseppiä, Suomen Kuvalehti, 09.03.1929, nro 10, s. 31, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot