Keisaripuu
Keisaripuu eli huopakeisaripuu[2] (Paulownia tomentosa) on kotoisin Itä-Aasiasta ja se kuuluu seitsenlajiseen puusukuun. Tieteellisen nimensä puu on saanut Venäjän tsaarin Paavali I:n tyttären Anna Pavlovnan mukaan, mutta suomalaiseen nimeensä keisari on päässyt kotiseutunsa perusteella. Lajinimi tomentosa, "nukkainen", viittaa suurten lehtien alapinnan harmaaseen nukkapeitteeseen.[3]
| Keisaripuu | |
|---|---|
 Keisaripuun kukkia. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Keisaripuukasvit Paulowniaceae |
| Suku: | Keisaripuut Paulownia |
| Laji: | tomentosa |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Keisaripuu on erittäin nopeakasvuinen, keskikokoinen, 10–15 metriä korkea vankkaoksainen ja leveälatvuksinen puu. Sen runko on harmahtavan ruskea ja lehdet herttamaisia, pitkä- ja teräväkärkisiä. Joissakin lehdissä voi olla kolmesta viiteen liuskaa.
Vaalean ruskeat samettimaiset kukkanuput kehittyvät syksyllä ja ne näkyvät talvella oksistossa hyvin.[3] Ilmastoltaan viileillä seuduilla pakkaset voivat kuitenkin viottaa kukkanuppuja talven ja kevään aikana, jolloin puu ei kuki. Vaalean sinivioletit, makealle tuoksuvat, 5 cm pitkät torvikukat puhkeavat loppukeväällä suurissa tertuissa ennen lehtiä. Kukkien ulkonäön perusteella puuta kutsutaan Englannissa sormustinkukkapuuksi (foxglove tree). Vihreät, soikeat siemenkodat (noin 3 cm) muuttuvat syksyllä ruskeiksi ja halkeavat, jolloin kalvoreunaiset siemenet vapautuvat. Kiinassa kuohkeita siemeniä on käytetty pakkausmateriaalina.[4]
Keisaripuista Paulownia tomentosa ja Paulownia koreana ovat ilmastollisesti kylmänkestävimpiä lajeja. Suvun muita lajeja ovat muun muassa Paulownia fargesii, Paulownia fortunei ja Paulownia kawakamii.
Levinneisyys muokkaa
Keisaripuu on alkujaan peräisin Itä-Aasiasta Kiinasta. Puu on nykyään suosittu koristepuu kaikkialla, missä ilmasto on tarpeeksi lämmin sen kasvattamiseksi. Euroopassa keisaripuuta kasvaa paljon Välimeren maissa, mutta puu menestyy Keski-Euroopassakin Etelä-Englantia myöten.[3] Euroopan pohjoisin lähes 10-metriseksi vankaksi puuksi kasvanut ja ajoittain kukkiva yksilö kasvaa Ruotsissa leutoilmastoisen Visbyn kasvitieteellisessä puutarhassa[5] ja Tukholmassa Hornstullin metroaseman lähellä Långholmsgatanilla.[6][7]
Keisaripuu kestää pakkasta parisenkymmentä astetta, mutta kukkanuput paleltuvat herkästi jo noin kymmenessä pakkasasteessa. Ilmastollisesti kylmemmillä seuduilla kuten Suomessa puuta voidaan kasvattaa ulkona näyttävänä perennana. Puu katkaistaan keväällä juuresta jolloin se kesän mittaan kasvattaa valtavat, jopa 60-senttiset lehdet. Korkeutta se ehtii kasvaa jopa kolme metriä yhden kasvukauden aikana. Suomessa keisaripuuta voidaan kokeilla kasvattaa myös kesällä aurinkoisessa paikassa ulkona ruukkukasvina tai -puuna, jota säilytetään talven yli viileässä kellarissa tai muussa vastaavassa paikassa. Ruukkupuu kukkii 4–5-vuotiaana.
Keisaripuusta on jalostettu hybridilajikkeita myös erittäin kylmiin olosuhteisiin, joiden käyttäytymisestä Suomessa ei ole vielä vahvistettua tietoa. Euroopassa keisaripuun hybridilajikkeiden kasvattaminen on yleistynyt nopeasti 2010- ja 2020-luvuilla ja käyttökohteita on runsaasti. Kylmille alueille jalostetuista hybridilajikkeista saatava puuaines vastaa sisustuskäytössä alkuperäislajikkaita esimerkiksi ulkonäkönsä osalta.[8]
Käyttö muokkaa
Itä-Aasiassa, erityisesti Japanissa, keisaripuu on arvostettua puutyöainesta. Puu on hyvin kevyttä (ominaispaino noin 0,30), mutta painoonsa nähden kestävää. Siitä valmistetaan monenlaisia tarve-esineitä kuten huonekaluja, geta-sandaaleja ja soittimia. Keisaripuuta on käytetty Suomessa sisustukseen ja rakentamiseen, ja siitä on 2020-luvulla valmistettu esimerkiksi sisustustuotteita, seinäpaneelia, saunoja, parveketerasseja, puutarhakalusteita ja kitaroita.
Kiinassa keisaripuuhun on vuosisatojen aikana liitetty taianomaisia ominaisuuksia. Puiden lehtien ja siementen uutteen on uskottu säilyttävän ihon nuorekkaana ja estävän hiuksia harmaantumasta. Japanin hallituksen vaakunaan on päässyt tyylitellyt keisaripuun lehdet ja kukinto.
Ominaisuudet muokkaa
Internetissä on tarjolla tietoa runsaasti käyttöominaisuuksista, ja Suomessa julkisista tutkimusinstituutioista ainakin Karelia AMK -puurakentaminen on keisaripuun lujuusominaisuuksia vuonna 2021.[9]
Lähteet muokkaa
- Mitchell, Alan, Euroopan puuopas. Otava, Helsinki 2009 (1997).
Viitteet muokkaa
- ↑ ITIS: Paulownia tomentosa (englanniksi)
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Huopakeisaripuu – Paulownia tomentosa
- ↑ a b c Euroopan puuopas 2009, s. 253.
- ↑ Pawlonia.org (englanniksi)
- ↑ On trädgården: Medelhavsklimat DBV:s Botaniska Trädgård. Viitattu 16.2.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Eva-Karin Gyllenberg: Det här är inte vilket träd som helst Dagens Nyheter. 9.1.2017. Viitattu 16.2.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Wester, Hasse: Kejsarträd - Paulownia tomentosa Stockholms Gröna Rum (blogg). 20.5.2019. Viitattu 16.2.2020. (ruotsiksi)
- ↑ hybridilajikkeet. Paulownia.
- ↑ keisaripuun lujuusominaisuuksien testaus. Facebook.
Aiheesta muualla muokkaa
- Finto, Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Keisaripuu (Paulownia tomentosa)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Paulownia tomentosa (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Paulownia tomentosa (englanniksi)
- Flora of China: Paulownia tomentosa (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Paulownia tomentosa (paulownia) (englanniksi)
- linkki kuvan kera (espanjaksi)