Keilan vesiputous
Keilan vesiputous (vir. Keila juga) sijaitsee Keila jõen alajuoksulla 1,7 kilometriä joensuusta ja Suomenlahden rannasta Pohjois-Virossa Harjumaan Lääne-Harjun kunnassa Keila-Joan pienkauppalassa. Se on Viron kolmanneksi suurin luonnollinen vesiputous Narvan vesiputouksen ja Jägalan vesiputouksen jälkeen ja erotuksena Viron muista korkeammista vesiputouksista, jotka ovat ihmisen järjestämiä kääntämällä alajuoksun uoma jyrkänteestä alas.[1][2][3][4][5]
.jpg)
Sijainti muokkaa
Vesiputous sijaitsee satakunta metriä Kloogaranna teen sillalta alajuoksulle päin. Sinne pääsee Tallinnan ja Paldiskin yhdistävältä valtatieltä 8 joko Kiian, Tutermaan tai Valksen tiehaaroista. Matkaa Keila-Joaan on mainituista tienhaaroista 9–13 kilometriä.[4]
Putous ja koski muokkaa
Keilan vesiputous on syntynyt kalkkikivikallioon siten, että vesi on aluksi virrannut eteenpäin pitkin ylintä ja kovaa kalkkikiveä, kunnes se saavutti merenrannan klintin. Klintti on osa Baltian klinttiä. Alas putoava vesi syövytti kovan ja 60 senttimetriä paksun päällyskerroksen alla olevia 5,5 metriä paksuja ja pehmeämpiä kalkkikivikerrostumia. Näiden kerroksien eroosio on nopeampaa kuin päällyskerroksen ja putouksen alle syntyy aikaa myöten suojaava lippa. Lippa ei kuitenkaan aina kestä päällä olevan veden painoa ja silloin se romahtaa alas. Näin on jatkunut Keila-Joassa vuosituhansia ja vesiputouksen reuna on siirtnyt sisämaahan päin, kun lippa välillä romahtaa ja alemmat kerrokset syöpyvät pois. Vuonna 1862 tehtyyn piirustukseen perustuen on määritetty vesiputouksen reunan keskimääräinen vetäytymisnopeus, joka on 9,7 senttimetriä vuodessa.[4]
Vesiputouksen kieleke on 60–70 metriä leveä ja noin 6,0 metriä korkea. Vesiputouksen kautta putoaa vain osa Keila jõen vedestä, koska viereinen Keila-Joan voimalaitos juoksuttaa siitä osan omaan tarpeeseensa. Keskivirtaama Keila jõessa on 6,4 m³/s ja kevättulvien aikaan se on jopa 150 m³/s. Kevättulvissa lähes kaikki vesi juoksee vesiputouksen kautta, mutta vähävetisellä ajalla siitä juoksee vesiputouksessa vain osa. Vesivoimala suljetaan automaattisesti 1.5.–30.9. välisenä aikana viikonloppuisin ja pyhäpäivinä, kun joen virtaus alittaa 10 m³/s. Tällöin kaikki vesi juoksee vesiputouksen kautta. Keilan vesiputousta pidetään näyttävänä kaikkina vuodenaikoina.[4][6][5]
Päävesiputouksen yläpuolella parin sadan metrin päässä sijaitsee kaksi matalampaa putousta, joiden korkeudet ovat 0,5 ja 1,5 metriä. Vesivoimalaitoksen vedenottokanava on sijoitettu näiden yläpuolelle. Suurimman vesiputouksen alapuolella alkaa pitkä koski, jonka kivet ovat peräisin putouksen hajoamisesta syntyneistä lohkareista.[4]
Historiaa muokkaa
Ensimmäinen maininta vesiputoukseen rakennetusta vesimyllystä on vuodelta 1555. Kreivi Alexander von Benckendorff hankki vuonna 1827 vesiputouksen ympäriltä kaikki maat ja rakennutti sinne kartanon, joka valmistui vuonna 1833. Kartanon ympärille perustettiin puutarha ja puisto, jonka pinta-ala on yli 25 hehtaaria. Vuonna 1928 valmistui vesiputouksen viereen voimalaitos, joka käytti suuren osan joen virtaamasta sähköntuotantoon. Voimala korjattiin vuonna 1958 ja vuonna 2005 entisöitiin voimalarakennuksille 1920-luvun ulkonäkö.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Keskkonnaregister: Keila jõgi (VEE1096100) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 3.7.2017. (viroksi)
- ↑ Järvekülg, Arvi (toimittaja): Eesti jõed, Tartu Ülikooli Kirjastus, Tartu, 2001, sivut 501–507 (verkkoversio)
- ↑ Keskkonnaregister: Keila-Joa mõisa park (KLO1200572) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 3.7.2017. (viroksi)
- ↑ a b c d e f Isakar, Mare: Keila juga(viroksi), viitattu 3.7.2017
- ↑ a b Visit Harjumaa: Keilan vesiputous, viitattu 3.7.2017
- ↑ Eesti veskivaramu: Keila-Joa hüdroelektrijaam(viroksi), viitattu 3.7.2017