Wikipedia

Kauvatsa

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Kokemäkeä

Kauvatsa on Satakunnassa sijainnut entinen Suomen kunta. Kauvatsan naapurikunnat olivat Huittinen, Keikyä, Kiikoinen, Kokemäki, Kullaa ja Lavia.

Kauvatsa
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Kokemäki

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°20′12.4″N, 022°30′13″E
Lääni Turun ja Porin lääni
Maakunta Satakunnan maakunta
Kuntanumero 237
Hallinnollinen keskus Kauvatsa
Perustettu 1892
– emäpitäjä Huittinen
Liitetty 1969
– liitoskunnat Kokemäki
Kauvatsa
– syntynyt kunta Kokemäki
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1968)
– maa 127,3 km²
Väkiluku 2 048  [2]
(31.12.1968)
– väestötiheys 16,76 as./km²
Kauvatsan keskustaa.

Kauvatsa perustettiin vuonna 1892 erottamalla alueita Huittisten kunnasta. Kauvatsan kunta liitettiin 1969 Kokemäkeen. Pinta-alaltaan Kauvatsa on 127,3 neliökilometriä. Alueella on 15 kylää.

Kauvatsan kunnan ja myöhemmin kyläalueen asukasluku oli suurimmillaan vajaat kolme tuhatta, viimeisenä itsenäisenä vuonna 2 133 ja vuonna 2005 vähän alle tuhat.lähde?

Kylät muokkaa

Kauvatsan kyliä ovat Ahvenus, Asemakylä, Jalonoja, Kauvatsa, Kotka, Kulkkila, Kuoppakoski, Lievikoski, Piilijoenmaa, Piilijoki, Piitanoja, Plättilänmaa, Puurila, Rutuna, Sampu, Sääkskoski, Työtilä ja Yttilä.

Vuoden 1960 taajamarajauksen mukaan Kauvatsassa oli kaksi taajamaa: asemanseutu (393 asukasta) ja Yttilä (263 asukasta). Kumpaakaan ei enää lasketa taajamaksi.[3]

Väestö muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Kauvatsan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1960.

Kauvatsan väestönkehitys 1880–1960
Vuosi Asukkaita
1880
  
 2 140
1890
  
 2 399
1900
  
 2 603
1910
  
 2 772
1920
  
 2 740
1930
  
 2 937
1940
  
 2 803
1950
  
 3 067
1960
  
 2 641
Lähde: Tilastokeskus.[4]

Vaakuna muokkaa

Pääartikkeli: Kauvatsan vaakuna

Kauvatsan vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se vahvistettiin 21.4.1951.[5] Vaakuna muuttui epäviralliseksi 1969 Kokemäkeen liittymisen myötä. Sen vaakunaselitys on "kulta-sinikatkoisen kilven yläkentässä musta, punavaruksinen silkkiuikun pää ja alakentässä kolme kultanaurista lehtineen ryhmitettyinä 2:1." Silkkiuikun pää kuvaa runsasta linnustoa paikallisessa Puurijärvessä, ja nauriit viittaavat maatalouteen.

Luonto muokkaa

 
Kauvatsanjoki

Kauvatsan alueella virtaa paikkakunnan nimeä kantava Kauvatsanjoki, joka on 12,5 km pitkä Kokemäenjoen sivujoki. Alueella on myös muita merkittäviä luonnonaarteita, kuten Sääksjärvi ja Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto. Sääksjärvi syntyi meteoriitin törmäyksestä 500 miljoonaa vuotta sitten ja on kuuluisa luonnollisesta sekä puhtaasta ympäristöstään, edustaen samalla myös alueen vanhinta historiaa.lähde? Sen rannoilla ei ole myöskään ainuttakaan tehdasta,lähde? joten vesistö on erittäin puhdas. Sääksjärven rannoille onkin noussut paljon mökkejä.

Historia muokkaa

Sääksjärvi ja Puurijärvi laskujokineen houkuttelivat jo kivikauden kalastajaa ja metsämiestä. Kokemäenjoenlaakso asutettiin varhain. Huittislaisten erätie, virkatie, kulki Kauvatsanjokea pitkin aina Ahlaisiin saakka, jossa heillä oli merikalastusalueensa. Vähitellen jokilaaksoon alkoi nousta pysyvää asutusta. Keskiaikana kyliä syntyi runsaasti asutuksen työntyessä yhä ulommas valtajoen partaalta. Vanhimmat, vuosituhannen alkutaipaleella syntyneet kylät lienevät Rutuna, Kulkkila eli Untolan eräkylä ja Lievikoski eli vanha Mulvoila, jossa myös Naantalin luostarilla oli aikanaan omistuksia.

Jalonoja ja Puurila ovat nuorempia ns. ruotsalaisen oikeuden kyliä ja peräisin aikaisintaan 1300-luvulta. Näiden kylien taloja kuului läänityksinä ylhäisille suvuille, muun muassa Horneille ja Kurki-suvulle. Myös Anolan kartanolla oli täällä omistuksia. Kauvatsalle asutettiin viime sotien jälkeen Pyhäjärven (Vpl) siirtoväkeä.

Kauvatsalla sijaitsi aiemmin rautatieasema Porin radan varrella, noin neljä kilometriä kirkonkylästä kaakkoon. Nykyisin junat eivät enää normaalisti pysähdy siellä. Kauvatsan ensimmäinen asemarakennus valmistui vuonna 1895, jolloin alkoi junaliikenne Tampereen ja Porin välillä, Oulun radan pysäkin tyyppipiirustusten mukaan (samoin piirustuksin kuin esimerkiksi Nokian, Siuron, Karkun ja Kiikan asemat samalla rataosalla). Asemarakennus poltettiin sisällissodan aikana vuonna 1918, ja sen tilalle tehty uusi asemarakennus paloi vuonna 1922. Kolmas asemarakennus valmistui vuonna 1923. Kauvatsan asema muutettiin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi vuonna 1968 ja tavaraliikenne lopetettiin vuonna 1973. Asema lakkautettiin henkilöliikenteen loppuessa vuonna 1989 ja asemarakennus myytiin yksityisomistukseen 1994.[6] Radan varrella sijaitsi vv. 1932–1983 myös Ahvenuksen seisake pari kilometriä Kauvatsan asemalta Porin suuntaan. [7] Sisällissodan aikana asemansedulla käytiin kahakka suojeluskuntalaisten ja venäläisten sotilaiden välillä.[8]

Kauvatsan kirkot muokkaa

 
Muistomerkki Kauvatsan vanhan kirkon paikalla.

Kauvatsan ensimmäinen kirkko rakennettiin vuonna 1646 Rutunan kylään. Se oli kuitenkin pikemminkin vain "julkinen tupa" kuin kirkko, ja se purettiinkin "epäkäytännöllisyytensä vuoksi" vuonna 1689. Tilalle rakennettiin uusi kirkko, joka sijaitsi 80 kyynärän, noin viidenkymmenen metrin, päässä Rutunan talosta. Isonvihan jälkeen kirkko laudoitettiin ja tervattiin. 1740-luvulla rakennettiin sakasti.

Vuonna 1781 pidetyssä piispantarkistuksessa otettiin esille uuden kirkon rakentaminen. Osa kappelin asukkaista jätti piispalle kirjeen, jossa anottiin kirkon siirtämistä Rutunasta Yttilän kylään. Rutunan kirkon sanottiin olevan kaukana kylistä ja ajoteistä, ja oli se myös käynyt ahtaaksi. Hanke kuitenkin lykkäytyi, koska Huittisten emäkirkkoa piti laajentaa, ja isännillä, jotka eivät halunneet näitä työtaakkoja yhtä aikaa, oli manttaalienemmistö äänestyksessä. Lisäksi rovasti Nils Idman nuoremman mielestä Rutunan kirkko oli toistaiseksi riittävä sekä kunnoltaan että tiloiltaan.

Kun Huittisten emäkirkko oli laajennettu, kauvatsalaiset päättivät syyskuussa 1798 pidetyssä kappelinkokouksessa, että kirkko rakennetaan Yttilään sille mäelle, joka vuonna 1781 pidetyssä katselmuksessa oli sopivaksi havaittu. Muurarimestari Johan Ahlström oli vuonna 1796 laatinut piirustukset Kauvatsan puukirkoksi, mutta Tukholman intendenttikonttori ei hyväksynyt tätä suunnitelmaa. Intendenttikonttorin konduktööri P. W. Pahlmrooth piirsi vuonna 1797 oman suunnitelmansa, jonka pohjalta työ tehtiin. Kirkko "edusti 1700-luvun loppupuolen kuivahkoa virastotyyliä"kenen mukaan? ja oli malliltaan pitkäkirkko. Tornirakennus kirkkohuoneen laajennukseksi muodostettuine alakertoineen liittyi eteläisen pitkän sivun keskeen. Poikkipäisen pyhäkön toisella pitkällä puolella oli alttari ja alttarin takana sakasti. Kirkossa ei ollut lehtereitä.

Rutunan kirkko purettiin vuonna 1800 ja sen kelvollinen aines käytettiin Yttilän pyhäkköön. Uusi kirkko ympäröivine kiviaitoineen oli valmis vuoden 1801 syksyllä. Kirkkoherra Daniel Idman vihki sen 31. lokakuuta 1802. Kirkkoa korjattiin usein. Jo vuonna 1852 ehdotettiin, että kirkko rakennettaisiin uudestaan, tällä kertaa harmaakivestä. Ehdotus voitti äänestyksen kappelinkokouksessa, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin kunnostamaan vanha kirkko vuonna 1855. Samalla lyijyiset ikkunanpuitteet vaihdettiin puisiin. Vuonna 1861 tehtiin sakastiin tulisija.[9]

Vuoden 1879 keväällä kirkko lopulta purettiin uuden tieltä, ja Kauvatsan nykyinen kirkko valmistui samalle paikalle vielä saman vuoden aikana.[10]

Nähtävyydet muokkaa

 
Sääksjärvi

Kauvatsan puukirkon on suunnitellut C. J. von Heideken vuonna 1879 ja se onkin alueen tärkeimpiä historiallisia kulttuurikohteita. Kirkkoa on ehostettu vuonna 2006 sen alkuperäistä ulkonäköä ja perinteitä vaalien. Muita merkittäviä historiallisia ja luontokohteita sekä maisemia ovat mm. Kauvatsanjoki, Hautausmaat (Rutuna), Sääksjärvi, Lievijärvi: Lievikoski, Marttilan kivisilta: mylly, maalaistalot ja Seuratalo.

Ehkä tunnetuin nähtävyys on kuitenkin Puurijärven ja Isonsuon kansallispuisto, joka perustettiin vuonna 1993. Pinta-alaltaan 27 km² kokoinen kansallispuisto koostuu kansainvälisestikin arvokkaana lintujärvenä tunnetusta Puurijärvestä ja viidestä kermikeidassuosta: Aron-, Iso-, Kiettareen-, Korkea- ja Ronkansuosta. Järvellä pesi vuonna 1993 yli 30 lajia kokonaisparimäärän noustessa yli 1500 pariin.lähde? Runsaimmat pesimälajit olivat nokikanan lisäksi naurulokki, ruokokerttunen ja pajusirkku. Myös suot ovat linnustoltaan runsaita. Yleisimmät lajit ovat niittykirvinen ja keltavästäräkki, mutta myös kiuruja, pensastaskuja ja monia muita avomaalintuja pesii runsaasti. Merikotka ja Kalasääksi ovat puiston uljaimpia nähtävyyksiä.

Kulttuuri muokkaa

Kauvatsalla on kylätoimintaa ja kesätapahtumia. Kauvatsapäivä ja Mopokarnevaalit keräävät kävijöitä vuosittain. Kauvatsan kotiseutulaulu on Kauvatsa-valssi, joka on äänitetty cd:lle 1999 ja josta on tehty myös musiikkivideo.

Kauvatsan nuorisoseura on Suomen toiseksi vanhin nuorisoseura. Se perustettiin 3. syyskuuta 1882.

Kauvatsan perinneruoka on naurishauta.[11]

Koulutus muokkaa

Kauvatsalla on toiminnassa Lähteenmäen koulu, joka on yli sata vuotta vanha, sekä kunnallinen päiväkoti. Yläaste, lukio, ammatilliset ja muut toisen asteen koulutuspalvelut ovat Kokemäen keskustaajamassa. Rippikoulu järjestetään Aittakarin leirikeskuksessa, joka sijaitsee Sääksjärven rannalla.

Elinkeinoelämä muokkaa

Kauvatsalla toimii 'kesäkauppa' jossa välttämättömyydet sekä kahvilatoimintaa, kirjasto ja terveydenhoitopalveluja sekä harvinainen Gulf-ketjun tunnuksin varustettu huoltamo[12]. Noin 70 yrityksellä ja palveluntarjoajalla on toimintaa Kauvatsan alueella. Alueen tärkeimpiä maatalouden muotoja ovat esimerkiksi mansikkaviljelmät, joita alueella onkin runsaasti. Kylässä on maalitehdas Uula Color.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1968 (PDF) (sivu 13) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 26.4.2016.
  2. ↑ Väestönmuutokset 1968 (PDF) (sivu 13) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria. Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 15.3.2019.
  3. ↑ Yleinen väestölaskenta 1960: Taajamat ja niiden rajat, ym.. Suomen virallinen tilasto VI C:103. Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1965. Julkaisun verkkoversio (PDF).
  4. ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  5. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1968, s. 140. Otava 1967, Helsinki.
  6. ↑ Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 124. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  7. ↑ Iltanen 2010, s. 116.
  8. ↑ Simula, Timo: Sisällissodan alku sai Kauvatsalla vapaussodan piirteitä – suojeluskuntalaiset yrittivät riisua venäläiset aseista 19.1.2018. Satakunnan Kansa. Viitattu 13.2.2018.
  9. ↑ Raimo Viikki, Suur-Huittisten historia II s. 467–471, Huittinen, Huittisten, Vampulan, Keikyän ja Kauvatsan kunnat, 1973. ISBN 951-99019-2-2
  10. ↑ Kauvatsan karjalaiset Ry, Kauvatsa kauvatsankarjalaiset.net. Viitattu 9.7.2010.
  11. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 36–37. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  12. ↑ Tämä huoltoasema on nähtävyys: Kehutaan Belgiassa asti, Aamulehti 23.2.2017.

Aiheesta muualla muokkaa


Kauvatsan sijainti kartalla muokkaa

Yritysluetteloja muokkaa

Muuta Kauvatsasta muokkaa


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kauvatsa&oldid=22146125”