Kauko Vainio (professori)
Kauko Juhani Vainio (1. toukokuuta 1913 Sääminki[1] – 17. tammikuuta 1989 Heinola[2]) oli suomalainen ortopedi, joka sai professorin arvonimen.
Vainion vanhemmat olivat diplomi-insinööri Viljo Vainio ja Ester Johanna Koskinen ja puoliso vuodesta 1937 Vieno Sanelma Hyvärinen. Hän tuli ylioppilaaksi Turun suomalaisesta yhteiskoulusta 1930 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1939. Tohtoriksi hän väitteli 1956 ja sai sekä kirurgian että ortopedian erikoislääkärin pätevyyden 1951. Vainio oli Helsingin yliopiston ortopedisen kirurgian dosentti vuodesta 1956 vuoteen 1962. Hän työskenteli valmistuttuaan useissa eri sairaaloissa sekä Pohjois- että Etelä-Suomessa, Reumasäätiön sairaalan ortopedian ylilääkäri hänestä tuli vuonna 1952.[1] Vainio, joka oli ortopedisen kirurgian uranuurtajia Suomessa, tutustui alaan jo 1950-luvun vaihteessa Yhdysvalloissa ja loi merkittävän kansainvälisen yhteistyöverkoston. Hänen sanotaan perehdyttäneen tuhat henkilöä eri puolilta maailmaa ortopediseen kirurgiaan ennen eläköitymistään vuonna 1975. Vainiolle myönnettiin ansioistaan professorin arvonimi vuonna 1970.[2] Matti Äyräpään palkinnon hän sai myös vuonna 1970.[3] Sotilasarvoltaan Vainio oli lääkintämajuri (1944).[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 705. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ a b Kauko Vainio 1913–1989 (s. 341–342) Who is who in ortopedics. Viitattu 1.10.2017. englanti
- ↑ Kuolleita: Professori Kauko Vainio. Helsingin Sanomat, 20.1.1989, s. 16. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille).