Katherine Mansfield
Katherine Mansfield, oik. Kathleen Mansfield Murry, o.s. Beauchamp [biːtʃəm] (14. lokakuuta 1888 Wellington, Uusi-Seelanti – 9. tammikuuta 1923 Fontainebleau, Ranska) oli huomattava uusiseelantilainen kirjailija.
| Kathleen Mansfield Murry | |
|---|---|
 Kathleen Mansfield Murry vuonna 1917. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. lokakuuta 1888 Wellington, Uusi-Seelanti |
| Kuollut | 9. tammikuuta 1923 (34 vuotta) Fontainebleau, Ranska |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Katherine Mansfield |
| Tyylilajit | modernismi |
| Aiheesta muualla | |
| The first place of the Storyteller (englanniksi) | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämänvaiheet muokkaa
Nuorena Mansfield lähetettiin opiskelemaan sisäoppilaitokseen Lontooseen, josta hän palasi Uuteen-Seelantiin, muttei kyennyt enää sopeutumaan synnyinkaupunkinsa Wellingtonin ilmapiiriin. Hän lähti uudestaan Eurooppaan vuonna 1908 opiskelemaan sellonsoittoa, eikä enää palannut kotimaahansa. Vuonna 1917 todettu keuhkotauti katkaisi lopulta ennenaikaisesti hänen elämänsä ja lupaavasti käynnistyneen novellistin uran.
Kathleen Beauchamp julkaisi ensimmäiset kertomuksensa jo koulutyttönä. Hän ryhtyi käyttämään kirjailijanimeä Katherine Mansfield vuonna 1911. Hänen koko tuotantonsa käsittää satakunta novellia, joista osa on keskeneräisiä. Hänen päiväkirjansa, kirjeensä ja muistikirjansa, kaikki laajoja niteitä, on niin ikään julkaistu. Mansfield oli kosketuksissa kuuluisaan Bloomsburyn ryhmään, ja Virginia Woolfin mukaan kukaan ei suhtautunut kirjoittamiseen enemmän tosissaan kuin Mansfield. Mansfield oli naimisissa kirjailija ja kustantaja John Middleton Murryn kanssa.
Mansfieldillä oli myös joitakin lyhyitä ja intohimoisia miessuhteita; vuonna 1911 hänellä oli takanaan yhden päivän kestänyt avioliitto, raskaus ja keskenmeno. Hurja nuoruus vei hänet liian kauas vanhempien hyväksymistä käyttäytymisnormeista, eikä hän löytänyt kotia mistään muustakaan ryhmästä eikä perustanut omaa perhettä. Sairautensa takia Mansfield oleskeli varsinkin talvisin pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa. Italian ja Ranskan huonosti lämmitetyt kivitalot eivät edistäneet hänen toipumistaan, joskin nämä oleskelut olivat kiihkeitä kirjallisia luomiskausia.[1]
Jäljellä olevana elinaikanaan Mansfield halusi keskittyä sielunelämänsä uudistamiseen. Lokakuussa 1922 hän muutti kreikkalais-armenialaisen mystikon, G. I. Gurdjieffin, ”Ihmisen Harmonisen Kehittämisen Instituuttiin” Fontainebleauun, Ranskaan. Siellä hänen hoitajanaan oli Olga Lazovich Hinzenburg (sittemmin Frank Lloyd Wrightin vaimo). Mansfield kuoli tammikuussa 1923, ja hänet on haudattu Avonin kaupunkiin, samalle hautausmaalle kuin Gurdjieff.
Suomennetut teokset muokkaa
- Kanarialintu. Suomentanut ja valikoinut Marja Alopaeus. Helsinki: Gummerus, 2005. ISBN 9512065274.
- Preludi. Suomentanut Kaija Lintumaa. Porvoo: WSOY, 1953.
- Puutarhakutsut. Suomentanut useita. Helsinki: W&G, 1963.
- Kun olin lintu: valitut runot. Toimittanut ja suomentanut Tuomas Kilpi. Helsinki: Oppian, 2020. ISBN 9789518770773.
- Maata: kertomuksia Uudesta-Seelannista. Toimittanut ja suomentanut Tuomas Kilpi. Helsinki: Oppian, 2022. ISBN 9789518777741.
Novellit muokkaa
- ”Kuppi teetä” teoksessa Anne Helttunen, Tuula Uusi-Hallila (toim.): Laatunovelleja /. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 9512065274.
- ”Laulutunti” ja ”Kuppi teetä” teoksessa Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja 1 / valikoinut Aulis Ojajärvi, Porvoo: WSOY, 1961
- ”Autuutta” teoksessa Maailman mestarikertojia II, suomentanut Arno Katermo, Lahti : Mantere, 1945
Lähteet muokkaa
- ↑ Antony Alpers (1980). The Life of Katherine Mansfield
Aiheesta muualla muokkaa
- Päivi Tapola: ”Katherine Mansfieldin Puutarhakutsut”. Teoksessa Äitini puutarhassa – Polkuja naiskirjallisuuteen, Kääntöpiiri/Like, 2002. ISBN 951-8989-61-3 .
- Katherine Mansfield Fontainebleaussa (englanniksi)
- A. R. Orage, "Talks with Katherine Mansfield at Fontainebleau," The Century Magazine (lokakuu 1924)