Kategoria (filosofia)

Kategoria (entiteettiluokka[1], perusluokka[2]) tarkoittaa filosofiassa (erityisesti ontologiassa) yleisimpiä todellisuuden olemuksia tai yleisimpiä käsitteitä, peruskäsitteitä.[3][4]

Filosofeilla on ollut hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, mitä kategorioita on olemassa. Olevan kategorioina on pidetty esimerkiksi fyysisiä kappaleita, mieliä, ominaisuuksia, relaatioita, aikaa ja avaruutta sekä tapahtumia.

Kategoriajärjestelmiä muokkaa

Aristoteleen kategoriat muokkaa

Aristoteelisessa perinteessä oleva on mitä tahansa, minkä voidaan sanoa olevan sanan 'oleminen' missä tahansa merkityksessä. Olevan kategorioita voidaan siis ajatella erilaisina olemisen tapoina. Täsmällisemmin kategoriat ovat asioiden kaikkein yleisimmän tason luokkia, eli luokkia joita ei voida enää palauttaa mihinkään muuhun yleisempään luokkaan.

Aristoteleen filosofiassa kategorialla (summum genus tai genus generalissimum) tarkoitetaan olemusta, joka ei ole minkään suvun (genus) laji (species), eli kaikkein ylimpänä hierarkiassa olevia käsitteitä.[3] Hän esitteli teoksessaan Kategoriat seuraavat kymmenen kategoriaa:

  1. Substanssi eli olio
  2. Kvantiteetti (määrä)
  3. Kvaliteetti (laatu)
  4. Suhteessa oleva
  5. Paikka
  6. Aika
  7. Asento
  8. Jollakin oleminen
  9. Tekeminen
  10. Tekemisen kohteena oleminen

Substanssin käsitteen sisältö on edelleen filosofisen keskustelun aihe.[5]

Stoalaiset kategoriat muokkaa

Pääartikkeli: Stoalaiset kategoriat

Stoalaiset lukivat kategorioiksi seuraavat neljä:[6]

  1. Substanssi: ousia, josta kaikki oleva koostuu
  2. Kvaliteetti: tapa jolla aine on järjestetty
  3. Dispositio: piirteet jotka eivät ole oliossa itsessään, kuten koko, muoto, asento tai toiminta
  4. Dispositio suhteessa johonkin: piirteet jotka ovat suhteessa muihin ilmiöihin, kuten olion sijainti suhteessa muihin olioihin

Kantin kategoriat muokkaa

Immanuel Kant esitti teoksessaan Puhtaan järjen kritiikki seuraavan järjestelmän:

Muita järjestelmiä muokkaa

Charles S. Peirce, joka oli tutkinut sekä Kantin että Aristoteleen teorioita, esitti kolmen kategorian järjestelmän: ensiys, toiseus ja kolmannuus,[7] jota hän käytti usein myöhemmissä teoksissaan. Edmund Husserl kirjoitti laajalti kategoriajärjestelmistä osana fenomenologiaansa.[8]

Nykyaikaisia kategoriajärjestelmiä ovat esittäneet Wilfrid Sellars (1974), Reinhardt Grossman (1983), Ingvar Johansson (1989), J. Hoffman ja G. S. Rosenkrantz (1994), Roderick Chisholm (1996), sekä Barry Smith (2003). Gilbert Rylelle (1949) kategoria (erityisesti kategoriavirhe) oli keskeinen semanttinen käsite, mutta sillä on vain vähän yhteyksiä ontologisiin kategorioihin.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Juti, Riku: Johdatus metafysiikkaan, s. 144–145. Helsinki: Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-821-4.
  2. Filosofian sanasto Johdatus filosofiaan. Internetix. Viitattu 5.11.2008.
  3. a b Korte, Tapio: Filosofian keskeistä terminologiaa Turun yliopisto. Viitattu 6. syyskuuta 2007. [vanhentunut linkki]
  4. Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
    Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  5. Stanford Dictionary of Philosophy: Substance plato.stanford.edu. Viitattu 12.02.2016.
  6. Brunschwig, Jacques: ”Stoic Metaphysics”. Teoksessa Inwood, Brad (toim.): The Cambridge Companion to the Stoics, s. 228. Cambridge University Press, 2003. Teoksen verkkoversio.
  7. Pikkarainen, Eetu (Esa): Merkityksen ontologiaa Oulun yliopisto. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 6.9.2007.
  8. Husserl 1962, 2000

Kirjallisuutta muokkaa

  • Aristoteles: Metafysiikka. (Ta meta ta fusika.) Teokset 6. Suomentaneet Tuija Jatakari, Kati Näätsaari, Petri Pohjanlehto. Selitykset laatinut Simo Knuuttila. Helsinki: Gaudeamus, 1990. ISBN 951-662-492-8.
  • Aristoteles: Kategoriat. (Katēgoriai.) Teokset 1. Suomentanut ja selitykset laatinut Lauri Carlson. Helsinki: Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-581-9.
  • Chisholm, Roderick: A Realistic Theory of Categories. Cambridge Uni. Press, 1996.
  • Grossman, Reinhardt: The Categorial Structure of the World. Indiana Uni. Press, 1983.
  • Hoffman, J. & Rosenkrantz, G. S.: Substance among other Categories. Cambridge Uni. Press, 1994.
  • Husserl, Edmund: Ideas: General Introduction to Pure Phenomenology. Boyce Gibson, W. R., trans. Collier, 1962.
  • Husserl, Edmund: Logical Investigations, 2nd ed. Findlay, J. N., trans. Routledge, 2000.
  • Johansson, Ingvar: Ontological Investigations. Routledge, 1989; 2nd ed. Ontos Verlag 2004.
  • Kant, Immanuel: Puhtaan järjen kritiikki. (Kritik der reinen Vernunft, 1781/1787). Käännösryhmän johtaja Olli Koistinen, ilmestyy syksyllä 2008.
  • Peirce, Charles: The Essential Peirce, vols. 1,2. Houser, Nathan et al, eds. Indiana Uni. Press, 1992, 1998.
  • Ryle, Gilbert: The Concept of Mind. Uni. of Chicago Press, 1949.
  • Sellars, Wilfrid: "Toward a Theory of the Categories". Teoksessa Essays in Philosophy and Its History. Reidel, 1974.
  • Smith, Barry: "Ontology". Teoksessa Blackwell Guide to the Philosophy of Computing and Information. Blackwell, 2003.

Aiheesta muualla muokkaa