Karvianjoki

joki Satakunnassa

Karvianjoki on Karvianjoen vesistön noin 110 kilometrin pituinen Selkämereen laskeva joki pohjoisessa Satakunnassa. Nimi Karvianjoki on varsinaisesti käytössä joen pääuoman yläjuoksusta välillä KarvianjärviKynäsjärvi Karviassa, Kankaanpäässä ja Pomarkussa.[2]

Karvianjoki
Merikarvianjoki Merikarvialla on Karvianjoen suuhaaroista suurin
Merikarvianjoki Merikarvialla on Karvianjoen suuhaaroista suurin
Alkulähde Karvia
Laskupaikka Merikarvia ja Ahlainen, Selkämeri
61°44′20″N, 21°33′48″E
Maat Suomi
Pituus 110 km
Valuma-alue 3438,01 [1] km²

Alajuoksulla välillä Kynäsjärvi–Inhottu Noormarkussa Porissa joen päähaaran nimenä on Kynäsjoki. Inhottujärvestä joki laskee Selkämereen lopulta kolmena haarana. Pohjoisessa lasku-uoman muodostaa ensin Isojärveen Pomarkussa laskeva Pomarkunjoki. Isojärvestä länteen Selkämereen laskee joen suurin suuhaara Merikarvianjoki Siikaisissa Merikarvialla ja Isojärvestä etelään laskee lyhyt järvireitti, jonka laasku-uomana on Ahlaisissa Porissa Selkämereen laskeva Pohjajoki. Etelässä lasku-uoman muodostaa Noormarkunjoki eli Eteläjoki Noormarkussa ja Ahlaisissa Porissa. Näin vesoistössä on useita bifurkaatioita eli vesistön kahtaallevirtauksia.

Aiemmin bifurkaatioita on ollut vielä enemmän kun Leväsjoki hiukan Kynäsjärven yläpuolella on muodostanut jokibifurkaation, jonka kautta osa Karvianjoen vesistä on virrannut suoraan Isojärveen. Samoin Noormarkunjoen laajentumana olleesta Torajärvestä laskenut ja Pohjajoen järvireittiin yhtynyt Keskisjoki on muodostanut vielä yhden bifurkaation. Nämä molemmat bifurkaatiot ovat kuitenkin vesistöjärjestelyissä hävinneet.

Karvianjoen vesistöä on säännöstelty 1960-luvulta alkaen. Kuvassa Pomarkunjoen säännöstelypato

Vesistöalue muokkaa

Karvianjoen vesistöalueesta suurin osa on metsää ja myös soiden osuus on suuri etenkin valuma-alueen pohjoisosassa. Pellon osuus on vähäinen, vain noin 12 %. Järvien osuus valuma-alueen pinta-alasta on 4,5 %, useimmat järvet ovat pieniä ja matalia, ja monia järvistä on laskettu. Tulvasuojelua ja maanviljelyä aikoinaan hyödyttämään tarkoitetut vesistöjärjestelyt vesistössä ovat olleet laajoja, ja useimmat joet ja purot ovat perattuja ja monet järvet säännösteltyjä.[3][4] Karvianjoen vesistö on tunnettu myös lukuisista bifurkaatioistaan eli vesistön kahtaallevirtauksista, joskin näistä osa on vesistöjärjestelyjen myötä hävinnyt.[5]

Yläjuoksu muokkaa

Karvianjoen latvahaarat saavat alkunsa Kauhajoen pikkujärvistä (muun muassa Nummijärvestä ja Säkkijärvestä) ja virtaavat näistä edelleen Karvianjärveen tai suoraan Karvianjokeen. Karvianjoki virtaa Karvianjärvestä Karvian Kirkkojärveen ja siitä Honkajoen kirkonkylän sekä Kankaanpään kaupungin läpi Kynäsjärveen Pomarkussa.

Karvianjoen vesistön joet ovat runsaskoskisia, mutta koskien putouskorkeus on pienehkö. Vesistön laatu on luokiteltu tyydyttäväksi. Väriltään vesi on tummaa johtuen lähinnä laajoista suoalueista. Myös maa- ja metsätalouden sekä teollisuuden hajakuormitus sekä järvien laskut vaikuttavat veden laatuun.

Joen kalakanta on runsas, mutta lajistoltaan vähäinen. Karvianjoesta tavataan luontaisesti lisääntyvä purotaimenkanta, joka nostaa joen kalastuksellista arvoa. Yleisimpiä kalalajeja ovat ahven ja hauki, joita kalastetaan kotitarve- ja virkistystarkoituksessa.

Karvianjoen vesistöalueen järvet ovat erittäin matalia; niiden keskisyvyys on yleensä alle kaksi metriä. Pisimmät Karvianjoen sivujoet sen yläjuoksulla ovat Nummijoki ja Suomijoki.

Alajuoksu muokkaa

 
Isojärvi Pomarkussa laskee mereen Merikarvianjokea ja Pohjajokea pitkin.
 
Noormarkunjoki on Karvianjoen vesistön kolmesta suuhaarasta eteläisin.

Karvianjoen alajuoksu muodostuu lukuisista bifurkaatioista eli vesistöjen kahtaallevirtauksista, joita vesistöjärjestelyt ovat osittain muuttaneet. Ensimmäinen näistä on ollut ennen Kynäsjärveä, missä Karvianjoki ennen Kynäsjärven 1880-luvulla tapahtunutta laskua laski sekä Leväsjoen kautta Isojärveen Siikaisissa että Kynäsjärven ja Kynäsjoen kautta Inhottujärveen Noormarkussa nykyisessä Porissa. Kynäsjärven laskun jälkeen Leväsjoki ei enää muodosta bifurkaatiota.[5][6]

Karvianjoen vesistön keskusjärvi on Inhottujärvi, johon Kynäsjoen ohella laskee vesistöalueen toiseksi suurimmasta järvestä Karhijärvestä Laviasta alkunsa saava Lassilanjoki eli Myöntäjänjoki. Inhottu on bifurkaatiojärvi eli laskee kahtaalle: Pomarkunjoen kautta Isojärveen ja Oravajoen-Noormarkunjoen-Eteläjoen kautta Selkämereen. Inhottu on 1900-luvulla tapahtuneiden vesistöjärjestelyjen seurauksena matala ja keskiosaansa lukuun ottamatta lähes umpeenkasvanut rehevä lintujärvi. Sitä säännöstellään kahdella padolla.[7][8][9]

Isojärvi Pomarkun ja Siikaisten rajalla on Karvianjoen vesistöalueen ja Pohjois-Satakunnan suurin järvi. Myös se on bifurkaatiojärvi: enin osa vesistä virtaa Merikarvianjokea pitkin Selkämereen ja pienempi osa Salmusojan kautta Poosjärveen, joka edelleen laskee Pohjajokea pitkin selkämereen. Isojärven pohjoisosaan laskevat pienemmät Otamonjoki ja Leväsjoki.[10] Merikarvianjokeen laskee pohjoisesta Tuorijoki.

Näin Karvianjoki laskee mereen lopulta kolmena haarana: Merikarvianjokena Merikarvialla sekä Etelä- ja Pohjajokena Ahlaisissa Porissa.[3]

Karvianjoen vesistön kokonaan hävinneistä järvin suurin on ollut Torajärvi Noormarkunjoen keskijuoksulla Noormarkussa, joka nykyään on osa Poria. Myös se oli bifurkaatiojärvi, joka laski kahtaalle: Noormarkunjokea ja Eteläjokea Selkämereen ja Keskisjoen kautta Poosjärveen. Poosjärvi, johon laskee myös osa Isojärven vesistä, laskee Poosjoen-Lampinjärven-Lampinjoen ja Pohjanjoen kautta Selkämereen. Järvenlaskujen myötä Keskisjoen uoma kuitenkin kuivui eikä se enää muodosta bifurkaatiota.[6][8]

Merikarvianjoessa on koski nimeltä Lankoski,[11] jonka ympärillä on Lankosken kylä ja virkistys- ja palvelualue.[12] Pohjajoessa on valtatien 8 varressa Ahlaisissa Lampinkoski.

Lähteet muokkaa

  1. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. Karvianjoen vesistöalue (36) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2023.
  3. a b Karvianjoki Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 15.1.2009.
  4. Karvianjoen vesistöalueen kunnostus on suuri urakka (pdf) Satavesi 1-2/2005. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 15.1.2009.
  5. a b Kuusisto, Esko: Suomen vesistöjen bifurkaatiot. Terra, 1984, 96. vsk, nro 4, s. 253-261. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura.
  6. a b Lehtinen, Jyrki: Noormarkun vesistöt, s. 374-375. Teoksessa: Sivula, Anna & Grahn, Maarit (toim.): Noormarkun historiaa. Erämaasta eletyksi paikaksi. Noormarkku: Noormarkun kunta, 2008. ISBN 978-951-96812-1-4.
  7. Inhottujärvi Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 16.1.2009.
  8. a b Sivula, Anna: Kadonneita järviä ja järjesteltyjä vesistöjä, s. 371-398. Teoksessa: Sivula, Anna & Grahn, Maarit (toim.): Noormarkun historiaa. Erämaasta eletyksi paikaksi. Noormarkku: Noormarkun kunta, 2008. ISBN 978-951-96812-1-4.
  9. Saari, Tuuli: Selvitys Inhottujärven säännöstelystä ja tilan parantamisesta. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportterja 3/2006. Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2006. ISBN 952-11-2357-5 (nid.), ISBN 952-11-2358-3 (PDF). Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 26.3.2012).
  10. Järvitietoa Isojärvi-seura ry. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 16.1.2009.
  11. Facta 2001 WSOY 1984 9. osa, palsta 601
  12. Lankosken sivusto

Aiheesta muualla muokkaa

  • Ojala, Pentti (kuvat), Lampolahti, Janne (teksti), Pearson, Sue & Jones, Mike (käännökset): Veden kuvajaiset. Elämää Karvianjoen vesistössä (Reflections on the water. Life in the Karvianjoki watershed). [Pori]: Kehitys, 2010. ISBN 978-952-99254-6-9.
  • Karvianjoen valuma-alue (pdf) Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 15.1.2009.
  • Karvianjoen karttapalvelu Lounaispaikka. Arkistoitu 24.3.2009. Viitattu 15.1.2009.