Karl Gerhard
Karl Gerhard, alun perin Karl Emil Georg Johnson, (14. huhtikuuta 1891 Tukholma – 22. huhtikuuta 1964 Saltsjöbaden) oli ruotsalainen revyyartisti, teatteriohjaaja, revyy- ja kuplettikirjoittaja. Hän oli naimisissa kolme kertaa: 1913–1920 Mary Johnsonin, 1922–1929 Valborg Geyronin ja 1930–1969 Brita Wernerin kanssa. Gerhard oli Per Gerhardin isä ja Fatima Ekmanin adoptioisä.
| Karl Gerhard | |
|---|---|
 Karl Gerhard vuonna 1930 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. huhtikuuta 1891 Tukholma, Ruotsi |
| Kuollut | 22. huhtikuuta 1964 (73 vuotta) Saltsjöbaden |
| Ammatti | laulaja, näyttelijä, teatterijohtaja |
| Muusikko | |
| Laulukielet | ruotsi |
| Aktiivisena | 1919–1964 |
| Tyylilajit | kupletti, revyy |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Uransa aikana Gerhard ehti kirjoittaa yli 4 000 kuplettia ja yli 100 revyytä.[1]
Elämä ja ura muokkaa
Nuoruus ja uran alku muokkaa
Karl Gerhard syntyi Karl Emil Georg Johnson -nimisenä.[2] Ensimmäisen revyynsä hän allekirjoitti "Hvem är Hvem" -nimellä, mutta sitten päätti käyttää itsestään Karl Gerhard -nimeä. Myöhemmin hän sai luvan vaihtaa Gerhardin sukunimekseen. Hän syntyi Tukholmassa ja oli monien vuosien ajan näyttelijänä erilaisissa matkustavissa teatteriseurueissa. Vuonna 1913 hän avioitui Mary Johnsonin kanssa.[3] Hän nousi sukunimensä kanssaselvennä tähtiin Ruotsin kukoistavassa elokuvateollisuudessa. Liitto päättyi avioeroon, kuten kaksi tulevaakin liittoa.
Gerhard debytoi kuplettilaulajana vuonna 1919 Fenix-kabareessa Tukholmassa, jolloin hän esiintyi Ernst Rolfin seuraajana. Gerhard kilpaili Rolfin kanssa 1920-luvulla kirjoittajana ja revyytuottajana. Silloin hän sai maineen Tukholman ilkeimpien ja tyylikkäimpien revyykuplettien kirjoittajana. Sen ajan tunnetuimpiin kuuluivat ”Jazzgossen”, ”Lilla Frida”, ”Hurra va ja ä bra” ja ”Hej på dej du gamla primadonna”.
Nousu kuuluisuuteen muokkaa
Rolfin kuoleman jälkeen Gerhardin revyistä tuli kallisarvoisia ja luksusluonteisia, ja hän tuli tunnetuksi Tukholman revyykuninkaana ja Ruotsin Aristofanesina. Useissa revyissä, kuten Oss greker emellan (Folkan-teatterissa 1933) ja Köpmännen i Nordens Venedig (Folkan-teatterissa 1936), oli Zarah Leander primadonnana. Hänen tunnetuimpia kuplettejaan tuohon aikaan olivat ”Nu ska vi vara snälla” ja ”Ett bedårande barn av sin tid”. Zarahille hän kirjoitti laulun ”I skuggan av en stövel” vuonna 1934 vakavana protestina Euroopan juutalaisvainoja kohtaan, mikä ei kuitenkaan estänyt Zarahia muuttamasta Natsi-Saksaan kolme vuotta myöhemmin. 1930-luvulla Gerhard asui yhdessä koreografinsa Karen Scheuzin kanssa.
Ensimmäisen poliittisen teoksensa Gerhard teki saksalaisen natsismin ja Ruotsin myönnytyspolitiikan ruoskijana. Hänellä itsellään oli paljon positiivisempi asenne Neuvostoliittoa kohtaan, ja lainasi Moskovan matkallaan melodian kuplettiin, josta tuli hänen natsivastainen mestariteoksensa, ”Den ökända hästen från Troja”.[4] Se on laulettu Gullregn-revyyllä 1940. Poliisi kielsi vanhentuneen Tukholman määräyssääntöjen lakipykälän avustuksella kuplettien laulamisen, mistä on tullut tunnetuin esimerkki Ruotsin itsesensuurista sodan aikana.
Viimeiset vuodet muokkaa
Gerhardin revyyt vetivät vähemmän yleisöä vuoden 1940 jälkeen. Gerhardista ei koskaan enää tullut poliittista taisteluhahmoa, mutta eli hyvin hyvällä maineella. 1950-luvulla hän kirjoitti sarjan muistelmakirjoja, (Om jag inte minns fel, Katt bland hermeliner, Lite gullgren), kiersi tekemässä esityksiä yhdessä Bo Ekemarin kanssa, oli usein mukana radiossa vanhoilla ja uusilla kupleteilla, ja kirjoitti joka vuosi uudenvuodenrevyyn, jota näyteltiin ensimmäisen kerran Göteborgissa ja sitten Tukholmassa. Hän teki yhteistyötä Povel Ramelin kanssa ja oli mukana muutamassa Knäppupp-revyyssä vuosina 1957–1960. Hänen viimeinen kokoillan revyynsä oli vuoden 1961 Ursäkta handsken, jonka ohjasi Tage Danielsson. 1950-luvulla hän asui sihteerinsä Göthe Ericssonin ja adoptiolapsensa Fatiman kanssa.
Vuodesta 1952 Gerhard johti Vasa-teatteria yhdessä poikansa Per Gerhardin kanssa,[4] ja sai silloin tällöin rooleja komedioista.
Gerhard kuoli näyttelytauon aikana 22. huhtikuuta 1964, kun hänelle tehtiin sydänleikkausta.[5] Gerhardin viimeiseksi rooliksi jäi Peter Ustinovin Mitt bedårande jag (Photo Finish) -näytelmässä.
Kuoleman jälkeen muokkaa
Vaikka Karl Gerhardia pidetään legendana, Ruotsin suurimpana teatteripersoonana ja satiirien tekijänä, ei hänestä ole kirjoitettu tyhjentävää elämäkertaa. Gerhardista on kuitenkin joitakin kirjoja tehty, kuten Stig Ahlgrenin Den okände Karl Gerhard vuodelta 1966 ja Åke Petterssonin tohtorinväitöskirja Oss greker emellan. En klassisk komedi i revyform vuodelta 1976. Pettersson on Karl Gerhard -seuran puheenjohtaja.
Ruotsalainen muusikko Magnus Uggla julkaisi vuonna 2006 levyn, Ett bedårande barn av sin tid, jossa hän tulkitsee Gerhardin kupletteja. Albumin kappaleisiin kuuluu muun muassa ”Jazzgossen”.
Filmografia muokkaa
Näyttelijänä muokkaa
- 1913 – Mannekängen
- 1917 – I mörkrets bojor
- 1918 – Mästerkatten i stövlar
- 1929 – Säg det i toner
- 1932 – Lyckans gullgossar
- 1935 – Äktenskapsleken
- 1945 – Skådetennis
- 1953 – Vi tre debutera
- 1958 – Jazzgossen
Käsikirjoitukset muokkaa
Valikoitu bibliografia muokkaa
- 1931 – Åsså kommer det en gosse
- 1945 – I skuggan av en stövel (poliittisia revyytekstejä)
- 1950 – Karl Gerhards bästa (lauluja ja nuotteja)
- 1952 – Om jag inte minns fel
- 1956 – Katt bland hermeliner
- 1961 – Lite gullregn
- 1964 – Med mitt goda minne
- 1980-luku – Köpmännen i Nordens Venedig (revyykäsikirjoitus vuodelta 1936, Karl Gerhard -seuran julkaisema)
Lähteet muokkaa
- ↑ Karl Gerhard Novapress.se. Viitattu 26.5.2010. (ruotsiksi)
- ↑ Kort biografi Jazzgossen.com. Viitattu 26.5.2010. (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Karl Gerhard biography IMDb. Viitattu 26.5.2010. (englanniksi)
- ↑ a b http://www.jazzgossen.com/
- ↑ http://www.imdb.com/name/nm0439455/bio
Aiheesta muualla muokkaa
- Karl Gerhard -seura (ruotsiksi)