Karkun kirkko
Karkun kirkko (Kristuksen tulemisen kirkko) on vuonna 1913 valmistunut Sastamalan seurakunnan harmaakivikirkko Sastamalan Karkussa Riippilänjärven rannalla lähellä Rautavettä. Kuopion hiippakunnan piispa Juho Koskimies, joka vietti aikanaan kesiään Karkussa, vihki kirkon käyttöön 21. joulukuuta 1913. Kirkko on päätytornillinen pitkäkirkko, jonka alttaripäädystä ulkonee puolipyöreä apsidi. Pääsisäänkäyntinä toimiva torni päättyy katkaistuun pyramidikartioon. Julkisivu on muurattu erikokoisista graniittikivistä. Matalissa seinissä on suorapäätteiset parittaiset ja katon lappeissa pyörökaariset ikkunat. Kirkkosali on kolmilaivainen ja sen yläpuolella tynnyriholvaus.[1]
| Karkun kirkko | |
|---|---|
 Karkun kirkko kesällä 2012 |
|
| Sijainti | Riippiläntie 366, Karkku, Sastamala |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Sastamalan seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1913 |
| Suunnittelija | Oiva Kallio |
| Materiaali | harmaakivi |
| Istumapaikkoja | 600 |
 |
|
.jpg)
Isänmaalle 1939–1944
Kirkon sijaintia puitiin Karkussa pitkään, suurelta osin siksi että molemmin puolin Rautaveden pohjoispäätä levittäytyvän silloisen Karkun kunnan asukkaat eivät päässeet yksimielisyyteen edes siitä, kummalle puolelle järveä kirkko pitäisi rakentaa. Lopulta läheisen Kosken ratsutilan omistaja Alfons Ekholm ratkaisi kiistan lahjoittamalla maata kirkon rakentamista ja hautausmaata varten. Myöskään kirkon malli ei tullut selville kiistoitta. Osa asukkaista halusi Karkkuun samanlaisen ja samankokoisen kirkon kuin naapuripitäjässä hieman aikaisemmin, vuonna 1855, valmistunut Tyrvään (uusi) kirkko. Kilvan voitti arkkitehti Oiva Kallion piirtämä harmaakivikirkko, josta tuli paljon pienempi kuin esikuvaksi haluttu Tyrvään kirkko. Kirkon kolmesta kellosta kaksi on valettu 1700-luvulla, kolmannen ikää ei tiedetä. Ne ovat peräisin aktiivikäytöstä poistuneesta Sastamalan keskiaikaisesta kivikirkosta, josta on tuotu myös vuosilta 1745 ja 1736 peräisin olevat 24- ja 16-haaraiset kynttiläkruunut. Karkun kirkon 12-äänikertaiset pneumaattiset urut ovat Thulén Urkutehtaalta Kangasalta vuodelta 1913.[2] Kirkkotekstiilit on valmistettu Tyrvään kotiteollisuuskoulussa ja ne lahjoitti kirkkoon Vammalan kaupunki vuonna 1980. Kirkon vieressä on vuonna 1951 valmistunut pappila.
Karkun kirkon vieressä Porin radalla on sijainnut vuosina 1931–1983 Äijärin seisake (lyhenne Äri). [3]
Sisällissodan linnakkeena 1918 muokkaa
Karkun taistelussa huhtikuussa 1918 punaiset käyttivät kirkkoa linnoituksenaan ja turmelivat sen kalustoa ennen pakoaan. Valkoisten panssarijunan mukana kulkenut Kaarlo H. Lehtonen kirjoitti myöhemmin internetissä julkaistuun päiväkirjaansa: "Punikit olivat häväisseet (kauniin) temppelin, vallan särkeneet urut pirstaleiksi samoin kynttiläkruunut ja penkit kiskoneet irti ja pilanneet vuolemalla kaikki ikkunat pirstattu pieniksi". Taistelussa kaatuneet ja niiden jälkeen teloitetut punakaartilaiset haudattiin vuonna 1945 Karkun kirkkomaahan heidän linnoituksenaan käyttämänsä kirkon viereen, samaan riviin talvi- ja jatkosodan sankarivainajien kanssa. Paikalle pystytettiin muutamaa vuotta myöhemmin silloisen kirkkoherran K. E. Rinteen aloitteesta suurikokoinen Sovinnon risti. Hautausmaalla on myös professori Otto-Iivari Meurmanin suunnittelema, vuonna 1951 valmistunut ruumishuone.
Kirkko on peruskorjattu 1980. Kirkon urut on peruskorjattu vuonna 2002.
Lähteet muokkaa
- Sastamalan seurakunta: Rakennukset (Arkistoitu – Internet Archive)
- Työväen keskusmuseon sivusto[vanhentunut linkki]
- Geneologia.fi: kirkonarkistojen tuhoutumiset (Osmo Durchman) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Luojola, Yrjö: K. E. Rinne – paimen ja ystävä, Kirjaneliö 1983
Viitteet muokkaa
- ↑ Haapio, Markku (toim.): Suomen Kirkot ja Kirkkotaide 2, s. 368. Lieto: Etelä-Suomen Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-9064-28-1.
- ↑ Tietoja uruista osoitteessa Organ index(saksaksi)
- ↑ Jussi Iltanen: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 116. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karkun kirkko Wikimedia Commonsissa
- Karkun kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.