Karimetso

lintulaji

Karimetso (Phalacrocorax aristotelis) on merimetson sukulainen, jota tavataan Suomessa hyvin harvoin satunnaisvieraana.

Karimetso
Nuori karimetso
Nuori karimetso
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Suliformes
Heimo: Merimetsot Phalacrocoracidae
Suku: Merimetsot Phalacrocorax
Laji: aristotelis
Kaksiosainen nimi

Phalacrocorax aristotelis
(Linnaeus, 1761)

Alalajit
  • P. a. aristotelis
  • P. a. desmarestii
  • P. a. riggenbachi
Katso myös

  Karimetso Wikispeciesissä
  Karimetso Commonsissa

Phalacrocorax aristotelis

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Karimetso on noin 65-80 senttimetriä pitkä ja siipienväli on 90-105 senttimetriä. Karimetso on merimetsoa pienempi ja sirompi. Aikuinen on kokonaan musta, nuoret yksilöt ovat ruskehtavia. Soidinpuvussa musta höyhenys saa vihreää kiiltoa ja päälaelle kasvaa eteenpäin sojottava pieni töyhtö. Karimetso lentää nopein ja syvin siiveniskuin.

Levinneisyys muokkaa

Karimetsot pesivät Atlantin ja Välimeren rannikolla. Suomessa laji on erittäin harvinainen ja on hyväksyttävästi havaittu vain viidesti vuoteen 2006 mennessä[2]. Muissa Pohjoismaissa karimetsoja pesii Norjassa ja Islannissa. Ruotsin länsirannikolla ja Tanskassa sitä tavataan pesimäajan ulkopuolella.[3] Ruotsissa laji on yrittänyt pesiä vuodesta 2006 alkaen.

Elinympäristö muokkaa

Karimetso elää yleensä valtamerien rannoilla, jossa se sukeltelee kaloja. Sisämaahan se eksyy vain kovassa myrskyssä.

Lisääntyminen muokkaa

Karimetso on yhdyskuntalintu, joten se pesii yhdyskunnissa rantakallioilla. Pesä on kasattu kasvinosista kallionhalkeamaan tai -onkaloon. Naaras munii tavallisesti kaksi tai kolme munaa, joita haudotaan noin 30 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä noin 50 päivän ikäisinä.

Lähteet muokkaa

  • Peippo ja Pulmunen, Suomen ja pohjolan lintuja (WSOY).
  • Gummerus: Suomen ja Euroopan linnut

Viitteet muokkaa

  1. BirdLife International: Phalacrocorax aristotelis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.5.2014. (englanniksi)
  2. Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.