Kapeakuonokrokotiili
Kapeakuonokrokotiili (Mecistops cataphractus) eli panssarikrokotiili tai länsiafrikankrokotiili on afrikkalainen krokotiililaji. Lajin nimesi ranskalainen eläintieteilijä Frédéric Cuvier vuonna 1825.
| Kapeakuonokrokotiili | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Krokotiilieläimet Crocodylia |
| Heimo: | Krokotiilit Crocodylidae |
| Suku: | Mecistops |
| Laji: | cataphractus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mecistops cataphractus |
|
 Kapeakuonokrokotiilin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Kapeakuonokrokotiili kasvaa yleensä noin 2,5-metriseksi ja kasvaa korkeintaan 4,2 metriä pitkäksi. Kuono on hyvin pitkä ja kapeakuonokrokotiilia kutsutaan sen vuoksi myös afrikkalaiseksi valegaviaaliksi. Leuoissa on 64–70 hammasta. Kovat suomut suojaavat eläintä hyvin ja ulottuvat niskasta ruumiin takaosaan. Muista sukunsa lajeista poiketen kapeakuonokrokotiilin selässä kulkee neljä suomuriviä, kun muilla lajeilla niitä on kaksi. Vatsanahassa on luutumia. Nuorten kapeakuonokrokotiilien väritys on oliivinvihreä mutta aikuiset ovat selvästi tummempia. Kyljillä ja hännässä on tummia täpliä. Kapeakuonokrokotiili kuului aikaisemmin aitokrokotiilien Crocodylus-sukuun, mutta DNA-testien perusteella se on nykyään luokiteltu omaan Mecistops-sukuunsa.
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Kapeakuonokrokotiili elää Keski- ja Länsi-Afrikassa. Sitä esiintyy Angolassa, Beninissä, Burkina Fasossa, Kamerunissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Tšadissa, Norsunluurannikolla, Kongon Demokraattisessa tasavallassa, Päiväntasaajan Guineassa, Gabonissa, Gambiassa, Ghanassa, Guineassa, Guinea-Bissaussa, Liberiassa, Malissa, Mauritaniassa, Nigeriassa, Senegalissa, Sierra Leonessa, Tansaniassa, Togossa ja Sambiassa. Kapeakuonokrokotiit elävät enimmäkseen jokiympäristöissä, joissa on tiheä kasvillisuus. Se viihtyy myös isoissa järvissä. Se sietää myös kohtuudella suolavettä ja sitä tavataan murtovesistä lähellä rannikkoa ja satunnaisesti jopa Biokon saaren rannikolla.
Elintavat muokkaa
Kapeakuonokrokotiili ei ole kovin sosiaalinen laji ja se elää yksin lisääntymiskautta lukuun ottamatta. Maalle kapeakuonokrokotiili nousee vain harvoin.
Ravintonaan se käyttää lähinnä kalaa, jonka pyydystämiseen sen pitkät leuat sopivat hyvin. Ne syövät myös muita vesieläimiä ja isot yksilöt voivat napata myös muita eläimiä aina tilaisuuden tullen. Ihmiselle laji on täysin vaaraton. Kapeakuonokrokotiilit lisääntyvät sadekaudella ja naaraat rakentavat kasviaineksesta pesäkeon munien haudontaan. Pesä on yleensä joen rannassa. Noin viikko sen jälkeen naaras munii pesään 13–27 munaa.
Munat hautuvat pesässä noin 110 päivää. Naaras jää pesän lähettyville, mutta ei puolusta sitä kovin tarmokkaasti. Kun poikaset kuoriutuvat ne päästävät kutsuhuutoja emolle, joka auttaa poikaset pois pesästä.
Uhat ja suojelu muokkaa
Kapeakuonokrokotiilin tila tunnetaan melko huonosti ja tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta kannan kooksi arvioidaan alle 50 000 yksilöä. Gabonissa kanta on vielä vankka, mutta kanta vähenee erityisesti Angolassa ja Tšadissa. Muutamilla alueilla joilla se lienee aina ollut vähälukuinen. Laji on ehkä jo hävinnyt Gambiasta, Guinea-Bissausta, Nigeriasta, Senegalista ja Sambiasta. Väheneminen johtuu yhä enimmäkseen liiallisesta metsästyksestä, mutta vähenemistä on kiihdyttänyt elinalueiden häviäminen. Kongon ja Togon kannat ovat erittäin pienet. Monissa maissa pyyntiä säädellään, mutta valvonta on heikkoa. Laji myös elää muutamilla suojelualueilla ja kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen 1.
Lähteet muokkaa
- Adam Britton: Crocodile Specialist Group – Slender-snouted Crocodile 15. 7. 2007. FLORIDA MUSEUM OF NATURAL HISTORY. Viitattu 13. 7. 2007.
- The Big Zoo – African Slender-Snouted Crocodile (Crocodylus cataphractus) 2007. The Big Zoo. Viitattu 23. 7. 2007.
- Krokotiilieläinten suomalaiset nimet Suomen herpetologisen yhdistyksen nimistötoimikunta. Arkistoitu 4.12.2013. Viitattu 30.8.2008.
Viitteet muokkaa
- ↑ Shirley, M.H.: Mecistops cataphractus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)