Kantapää (calx) on kantaluun (os calcaneus) ja sitä ympäröivien kudosten muodostama rakenne. Kanta-astujilla kuten ihmisellä ja karhulla se osuu joka askeleella maahan, kun taas varvasastujilla (esimerkiksi kissaeläimet) ja kärkiastujilla (esimerkiksi hevoseläimet) kantapää sijaitsee varsin ylhäällä takaraajassa ja sitä kutsutaan kintereeksi.

Naisen kantapää.

Anatomia muokkaa

Kantaluu sijaitsee jalkaterän takaosassa. Muodoltaan se on epäsäännöllisen kuutiomainen. Se koostuu suurelta osin huokoisesta hohkaluusta ja sen pinnassa oleva tiiviin luun kerros on suhteellisen ohut. Kantapään hyvin tuntuvaa leveähköä takaosaa kutsutaan kantakyhmyksi (tuber calcaneus). Siihen kiinnittyy akillesjänne (tendo calcaneus), joka on kolmipäisen pohjelihaksen jänne, sekä jalkapohjan kalvojänne (aponeurosis plantaris). Yläpinnaltaan kantaluu niveltyy ylimpään nilkkaluuhun, telaluuhun (os talus) muodostaen osan (articulatio subtalaris) alemmasta nilkkanivelestä (articulatio talocalcaneonavicularis), etupinnaltaan taas kuutioluuhun (os cuboideum).

Kantapään iho on paksua ja hyvin keratisoitunutta, mikä suojaa jalkaa kävellessä. Heti ihon alla on rasvapatja, joka koostuu sidekudoksisista väliseinistä. Sen dorsaalipuolella on edellä mainittu jalkapohjan kalvojänne, joka on paksuudeltaan jopa 2-4 mm ja jonka tehtävänä on osaltaan ylläpitää jalkaholvia. Tästä kalvojänteestä ja kantaluusta lähtee lisäksi varpaiden lyhyt koukistajalihas (musculus flexor digitorum brevis).

Kantapään haavat muokkaa

Kuivassa ilmassa ja hoidon puutteen takia kantapäät saattavat kuivua. Tämän seurauksena ne voivat halkeilla ja vuotaa verta. Väärin hoidettuna tämä saattaa johtaa bakteeripesäkkeiden muodostumiseen ja edelleen tulehduksiin. Myös ihon sarveiskerroksen paksuuntuminen voi johtaa kantapäiden halkeilemiseen. Perinnöllisyydellä on myös suuri vaikutus kantapäiden halkeilemiseen. Erilaiset voiteet ja jalkakylvyt ovat osa halkeilevien kantapäiden hoitoa.

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa