Kannattajanikama, lat. atlas, on ensimmäinen kaulanikama ja se kiinnittää kallon takaraivoluun selkärangan muihin luihin. Lisäksi atlas kiinnittyy kaudaaliselta puoleltaan toiseen kaulanikamaan eli kiertäjänikamaan (axis). Sekä takaraivoluun ja kannattajanikaman että kiertäjänikaman ja kannattajanikaman väliltä puuttuu muusta selkärangasta poiketen nikamavälilevy. Kannattajanikama toimii pään kannattajana yhdessä lihasten kanssa.

Kannattajanikaman rakenne ja sen muodostuminen kahdesta kaaresta.

Rakenne muokkaa

Kannattajanikama poikkeaa rakenteellisesti kaikista muista selkärangan nikamista siten, että siinä ei ole nikaman solmua (corpus vertebrae) vaan se muodostuu kahdesta yhteenliittyvästä kaaresta.[1] Selänpuolella on takakaari (arcus dorsalis), johon nikaman surkastunut okahaarake (tuberculum dorsale) on liittynyt. Mahanpuolella olevassa etukaaressa (arcus ventralis) on kuoppa, jonka avulla atlas kiinnittyy kiertäjänikamaan. Pään paino jakautuu kannattajanikaman lateraalisille paksuuntumille, massae laterales, jotka ovat etu- ja takakaaren välissä kummallakin puolella.[1] Kannattajanikaman siipiin (ala atlantis) kiinnittyy päätä liikuttavia lihaksia. Kannattajanikaman molemmin puolin on väljät tilat, jotka mahdollistavat pään liikehdinnän.

Lajikohtaiset erot muokkaa

Kannattajanikama eroaa eri eläinlajeilla kokonsa ja rakeenteensa mukaan. Märehtijöiltä puuttuu kokonaan foramen transversarium, joka on nikaman siivessä oleva aukko selänpuolelta vatsanpuolelle. Lihansyöjillä puolestaan on pelkkä uurre, incisura alaris, selänpuoleisessa kaaressa, kun taas muilla lajeilla on siinä aukko, foramen alare. Sialla puolestaan on muita eläinlajeja selkeämpi tuberculum ventrale eli kyhmy vatsanpuoleisessa kaaressa.

Lähteet muokkaa

  1. a b Hervonen, Antti: Tuki- ja liikuntaelimistön anatomia, s. 75. Seitsemäs painos. Tampere: Lääketieteellinen Oppimateriaalikustantamo, 2004. ISBN 952-9635-01-X.