Kampasaniainen
Kampasaniainen (Blechnum spicant) on kampasaniaiskasvien heimoon kuuluva saniaislaji. Ruusukkeena kasvavan kasvin lehdet ovat liuskoittuneet tiheästi kampamaisen näköisiksi. Kampasaniasta tavataan Euroopassa laajasti sekä erillisillä alueilla Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa lajin pysyvät esiintymät ovat hävinneet, joten se on luokiteltu alkuperäisenä hävinneeksi.
| Kampasaniainen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Saniaiset Pteridophytina |
| Luokka: | Pteridopsida |
| Lahko: | Polypodiales |
| Heimo: | Kampasaniaiskasvit Blechnaceae |
| Suku: | Kampasaniaiset Blechnum |
| Laji: | spicant |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Monivuotisen kampasaniaisen maavarsi on lyhyt ja pysty. Lehtilavat ovat kapeanpuikeita tai suikeita ja tasaisen kampamaisesti pariliuskaisia. Kärkeä ja tyveä kohti kapenevat lehdet ovat kimppuina ruusukemaisesti. Itiöpesäkkeettömät, nahkeat kasvulehdet ovat 8–25 cm pitkiä ja viistoja. Tiheässä olevat liuskat ovat 3–5 mm leveitä. Harvemman näköiset itiölehdet ovat 15–40 cm pitkiä, pystyjä ja niiden liuskat ovat 1–2 mm leveitä. Itiöpesäkeryhmät ovat pitkiä, tasasoukkia ja katesuomuisia, ja ne sijaitsevat lehtilavan alapinnalla keskisuonen molemmin puolin. Itiöt kypsyvät elo–syyskuussa, mutta itiölehtiä esiintyy Suomessa kuitenkin harvoin. Kampasaniaisen kasvulehdet ovat talvivihreitä, mutta itiölehdet lakastuvat syksyllä.[3][4]
Levinneisyys muokkaa
Kampasaniaisen levinneisyysalue pohjoisella pallonpuoliskolla on varsin hajanainen. Euroopassa sitä tavataan lähes koko mantereella Portugalista Kreikkaan, Romaniaan, Baltiaan ja Skandinaviaan saakka. Euroopan lähialueilla lajia kasvaa Turkissa, Kaukasuksella ja Pohjois-Afrikassa. Aasiassa kampasaniaista tavataan erillisillä alueilla Japanissa ja Kiinan keskiosissa. Laji on levinnyt myös Pohjois-Amerikan länsirannikolle Alaskasta Kaliforniaan.[5] Suomessa kampasaniainen on aiemmin kasvanut useassa paikassa Ahvenanmaalla. Pysyvät esiintymät ovat hävinneet ja lajin katsotaan alkuperäisenä lajina hävinneen Suomesta. Viimeisin havainto kampasaniaisen alkuperäiseksi luokitellusta kasvustosta on vuodelta 1978 Ahvenanmaan Sundista.[4][6] Laji on kuitenkin itsestään kaukolevinnyt uudelleen Suomeen. Sitä on löydetty viime vuosikymmenten aikana useasta paikasta eri puolilla maata tulokkaana, pohjoisimmillaan Enontekiöltä ja Kainuusta.[7][3]
Elinympäristö ja leviäminen muokkaa
Kampasaniainen kasvaa muun muassa havumetsissä, nummilla, tunturikoivikoissa ja vuorten juurilla.[8] Suomessa sen elinympäristöja ovat tuoreet ja soistuneet havumetsät, tunturit ja myös purouomat.[3] Alkuperäisten kampasaniaisesiintymien katoaminen Ahvenanmaalta johtui metsänhakkuista ja ojituksista sekä mahdollisesti myös liikakeruusta. Ahvenanmaa ja Manner-Suomi ovat kampasaniaisen levinneisyysalueen äärirajoilla, sillä ilmasto on lajille liian mantereinen. Kasvin itiöt leviävät kuitenkin tuulen mukana toisinaan hyvinkin kauas. Suomeen itiöitä kulkeutuu ilmeisesti länsituulien mukana Skandinaviasta.[4]
Käyttö muokkaa
Kampasaniaista viljellään toisinaan koristekasvina.[5]
Lähteet muokkaa
- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- Raatikainen, Mikko: Kampasaniainen. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 81–82.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet muokkaa
- ↑ Christenhusz, M., Bento Elias, R., Dyer, R., Ivanenko, Y., Rouhan, G., Rumsey, F. & Väre, H.: Blechnum spicant IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.4.2021. (englanniksi)
- ↑ ITIS Viitattu 10.10.2011.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 57.
- ↑ a b c Raatikainen 1997, s. 81–82.
- ↑ a b Den virtuella floran: Kambräken (myös levinneisyyskastat) (ruots.) Viitattu 10.10.2011.
- ↑ Ålands flora 2010, s. 101.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Kampasaniaisen levinneisyys Suomessa Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 13.2.2012.
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 59. 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.