Kamelianainen

Alexandre Dumas nuoremman romaani vuodelta 1848

Kamelianainen (alkuteos La Dame aux Camélias) on Alexandre Dumas nuoremman kuuluisin teos. Teos on Dumas’n toinen romaani, ja hän kirjoitti sen vuonna 1848. Kirjasta on tehty näytelmä. Lisäksi siitä on tehty useita elokuva- ja televisioversioita. Teoksessa Dumas käsittelee perhe-elämään ja seksuaalimoraaliin liittyviä kysymyksiä. Kamelianainen on Dumas’n tunnetuin teos, joskin monet hänen näytelmänsä olivat aikoinaan suosittuja[1].

Kamelianainen
La Dame aux Camélias
Alkuperäisteos
Julkaistu 1848
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Juoni muokkaa

Kamelianainen kertoo nuoren ranskalaismiehen, Armandin, ja Pariisin kauneimman kurtisaanin Margueriten rakkaustarinan.

Tarina alkaa, kun nimetön kertoja kuulee erään erityisen kauniin kurtisaanin Marguerite Gautierin kuolleen. Hän ostaa huutokaupasta tälle kuuluneen kirjan, Manon Lescautin. Pian hänen luokseen saapuu surun murtama nuorimies Armand Duvall, joka paljastuu Margueriten entiseksi rakastajaksi. Kertoja ja Armand ystävystyvät, ja kun Armand joutuu liiasta surusta sairasvuoteeseen, hän alkaa kertoa omaa tarinaansa.

Armand on toimeentuleva, muttei erityisen rikas nuori mies, joka asettuu Pariisiin viettämään aikaa. Eräänä iltana teatterissa hän tapaa kauniin nuoren naisen, jonka kuulee olevan kurtisaani Marguerite Gautier. Armand ihastuu tähän naiseen heti.

Eräs tuttava esittelee Armandin ja Margueriten toisilleen, mutta tyttö tekee Armandista vain pilkkaa, ja Armand poistuu loukkaantuneena. Myöhemmin hän kuulee Margueriten sairastuneen vakavasti. Kuukauden ajan hän käy joka päivä tiedustelemassa Margueriten vointia mutta ei paljasta nimeään. Tervehdyttyään hieman Marguerite lähtee hoitoon pois Pariisista.

Marguerite palaa Pariisiin vajaan vuoden kuluttua. Armand ei ole vieläkään unohtanut häntä ja saakin tilaisuuden, kun hänen ystävänsä Gaston esittelee hänet uudestaan Margueritelle, joka ei muista heidän edellistä tapaamistaan. Illalla Marguerite kutsuu Armandin ja Gastonin luokseen. Armand paljastaa Margueritelle tunteensa, ja lopulta Marguerite suostuu hänen rakastajattarekseen.

Pian Marguerite alkaa vastata Armandin tunteisiin. Hän ei vaadi tältä maksua rakkaudestaan, kuten muilta miehiltä, mutta hänen elämäntapansa on niin kallis, että Armandilta kuluu pakostakin rahaa. Armandin pyynnöstä Marguerite ei enää pidä muita rakastajia, vaan omistautuu kokonaan hänelle. Marguerite ja Armand muuttavat maaseudulle, ja seuraa onnelliset ajat. Marguerite unohtaa ajan kurtisaanina ja elää vain rakkaudesta Armandiin. Välillä häntä tosin vaivaavat sairauskohtaukset, ja hän puhuu koko ajan kuolevansa nuorena.

Vähitellen parin rahat alkavat kuitenkin olla vähissä. Armand joutuu pelaamaan saadakseen rahaa, ja salaa Armandilta Marguerite myy irtaimistoaan Pariisista kattaakseen heidän kulunsa. Armandin isä on myös hyvin huolissaan pojastaan, koska tämä ei enää vastaa hänen kirjeisiinsä. Lopulta isä Duval saapuu itse Pariisiin ja vaatii tapaamista Armandin kanssa. Hän on kuullut tämän ja Margueriten suhteesta, ja vaatii ehdottomasti heidän eroamistaan. Armand ei kuitenkaan suostu, vaikka tietääkin isänsä tarkoittavan hyvää.

Eräänä päivänä Armand palaa kotiin, jossa hän huomaa Margueriten lähteneen. Hädissään hän lähtee Pariisiin, vain saadakseen Margueriten ystävältä kirjeen, jossa Marguerite kertoo ottaneensa toisen rakastajan ja pyytää Armandia elämään omaa elämäänsä. Murtuneena Armand lähtee pois Pariisista isänsä luokse.

Myöhemmin Armand palaa Pariisiin tapaamaan Margueritea, koska aikakaan ei ole auttanut häntä saamaan tätä mielestään. Kostaakseen Margueritelle hän ottaa rakastajattarekseen tämän ystävän. Sekä Armand että tämän uusi rakastajatar tekevät kaikkensa murtaakseen Margueriten. Eräänä iltana Marguerite lähettää pyynnön, ettei häntä enää loukattaisi, koska hän ei kestä enää. Armandin kutsusta Marguerite saapuu hänen luokseen, ja pari viettää yhteisen yön kaivattuaan toisiaan. Marguerite lupaa viettää loppuelämänsä Armandin kanssa. Hän on Armandin loukkauksista voimaton eikä usko elävänsä enää pitkään. Margueriten lähdettyä kotiinsa Armandin valtaa kuitenkin taas mustasukkaisuus, ja hän lähettää Margueritelle maksun edellisestä yöstä. Kun hän lähtee katuvana tapaamaan tätä myöhemmin, hän kuulee, että Marguerite on lähtenyt Lontooseen. Myös Armand lähtee matkalle muualle.

Kuolemansairas Marguerite palaa Pariisiin, mutta ei löydä sieltä Armandia. Viimeisinä kuukausinaan hän kirjoittaa Armandille kirjeitä, jotka kuuluu antaa tälle hänen kuoltuaan. Kirjeissään hän kertoo jättäneensä Armandin, koska tämän isä oli pyytänyt, ei siksi, ettei olisi rakastanut Armandia. Kun Armand saa kirjeen Margueritelta, jossa tämä pyytää anteeksiantoa ja kertoo kuolevansa, Armand lähtee kohti Pariisia, ja Marguerite kuolee hänen käsivarsilleen. Armand murtuu ja sairastuu surusta, mutta rakastaa Margueritea yhä syvästi.

Tausta muokkaa

Kamelianainen perustuu Alexandre Dumas nuoremman omiin kokemuksiin. Viettäessään nuoruusvuosiaan Pariisissa 23-vuotias Dumas rakastui kurtisaaniin nimeltä Alphonsine (Marie) Duplessis. Duplessis oli Dumas’n rakastajatar syyskuusta 1844 elokuuhun 1845. Kaksi vuotta myöhemmin Duplessis kuoli tuberkuloosiin, aivan kuten Margueritekin. Armand Duvall on Alexandre Dumas’n alter ego nimikirjaimia myöten, ja Margueriten esikuva oli Duplessis.

Sovitukset muokkaa

La Traviata muokkaa

Giuseppe Verdin ooppera La Traviata pohjautuu Kamelianaiseen[1]. Oopperassa aatelinen Germont rakastuu tuberkuloosia sairastavaan kurtisaaniin Violettaan.

Teatteri muokkaa

Ensinäytöksestään lähtien Kamelianaisesta on tehty lukuisia teatteriversioita ympäri maailmaa. Marguerite Gautierin traagisesta roolista tuli halutuimpia näyttelijättärien keskuudessa. Teatterissa tätä roolia ovat näytelleet muun muassa Lillian Gish, Eleonora Duse, Tallulah Bankhead ja kuuluisimpana Sarah Bernhardt, joka näytteli roolia Pariisissa, Lontoossa, useassa Broadway-versiossa sekä vuonna 1911 valmistuneessa elokuvassa.

Aurinkoteatterissa kantaesitettiin vuonna 1995 näytelmä Kahelianainen, joka viittaa ilmiselvästi Kamelianaiseen. Käsikirjoitus on Leea Klemolan ja Pentti Halosen.

Elokuva muokkaa

Kamelianaisesta on tehty myös monta filmatisointia. Elokuvissa Marguerite Gautieria ovat Sarah Bernhardtin lisäksi näytelleet Greta Garbo, Clara Kimball Young, Theda Bara, Alla Nazimova, Micheline Presle ja Isabelle Huppert. Baz Luhrmannin elokuva Moulin Rouge! perustuu myös Kamelianaiseen, joskin hyvin löyhästi.

Suomennokset muokkaa

Kamelianaisesta on tehty ainakin neljä suomennosta. Ensimmäisen suomentaja on Vera Anttila (G. W. Edlundin kustannus-o.y., 1910), toisen Felix Borg (Andersin, 1917), kolmannen Kai Kaila (Lehtipaino, 1945). Tuoreimman, vuonna 2001 uusimpaan painokseen päässeen suomennoksen on tehnyt Kyllikki Villa (Otava, 1954).

Lähteet muokkaa

  1. a b Petri Liukkonen: Alexandre Dumas (Jr.) authorscalendar.info. Viitattu 20.6.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kamelianainen.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta La dama de las camelias. (espanjaksi)