Kalle Järvinen
Kaarlo Verner ”Kalle” Järvinen (27. maaliskuuta 1903 Jyväskylä – 25. elokuuta 1941 Koirinvaara, Soanlahti)[1] oli suomalainen yleisurheilija. Hänen päälajinaan oli kuulantyöntö. Järvinen osallistui veljiensä Matin ja Akillesin tapaan Kesäolympialaisiin 1932, jääden kuulantyönnön virallisissa tuloksissa sijalle 12. Olympedia-nettisivuston mukaan tuolloin Tampereen Kisaveikkoja edustanut Järvinen oli 9:s, sillä Los Angelesin kisojen viralliseen raporttiin olivat sijoille 7–14 jääneiden tuloksiksi lipsahtaneet vain kolmannen kierroksen kaaret.[2]
| Kaarlo Verner Järvinen | |
|---|---|
 Kalle Järvinen |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. maaliskuuta 1903 Jyväskylä |
| Kuollut | 25. elokuuta 1941 (38 vuotta) Koirinvaara, Soanlahti |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Uran tiedot | |
| Lempinimi | Kalle |
| Pituus | 188 cm |
| Laji | yleisurheilu |
| Saavutukset | |
| Voitot | SM-hopea 1926, 1927, 1929, 1931 |
13. kesäkuuta 1927 Järvinen työnsi ensimmäisenä eurooppalaisena miehenä 15 metriä. Tampereella syntynyt tulos oli 15,17, jolla Järvinen on edelleen viimeisin suomalainen maailmantilaston ykkönen kuulassa. Uran toinen ja samalla viimeinen Suomen ennätys oli 15,92 syyskuun lopulla 1932. Matkaa päivän ikäiseen maailmanennätykseen oli 28 senttiä. Näin lähelle ME:tä ei kukaan kuulamies ole sittemmin päässyt. SM-tasolla Järvinen ylti hopealle 1926, 1927, 1929 ja 1931 sekä pronssille 1928. Jokaisen mitalin aikaan Järvinen edusti eri seuroja. Järvisen seuroja olivat Kouvolan Urheilijat, Turun Urheiluliitto, Viipurin Urheilijat, Helsingin Toverit, Jyväskylän Kisa-Toverit, Tampereen Kisaveikot, Jämsän Kisailijat, sekä viimeisenä seurana Porin Tarmo.[1]
Kuulantyönnön ohella Järvinen kisaili muissakin lajeissa. Vuonna 1927 hän kolmiloikkasi 14,21 metriä. Kaksi vuotta myöhemmin syntyivät pituushyppytulos 682 ja kiekonheiton ennätys 43,55 metriä. Toisinaan Järvinen myös paini. [3]
Armeija ja sota-aika muokkaa
Kalle Järvinen suoritti asepalveluksensa vuosina 1922–1923. Hän oli saanut arestirangaistuksia juopumuksesta ja epäsotilaallisesta käyttäytymisestä. Tällaisista tekijöistä huolimatta hänet kelpuutettiin muutamaa vuotta myöhemmin kanta-aliupseeriksi.
Jatkosodassa alikersantti Järvinen kuului 10. Tienhoitokomppaniaan, jossa hänet opittiin tuntemaan hankalana ja äkkipikaisena luonteena. Tämä oli vaikuttamassa siihen, että hänet ampui oma palvelustoveri. Sekä tekijä että uhri olivat vahvasti juopuneita, ja Järvinen oli yrittänyt ampua asetelineestä tempaisemallaan kiväärillä, joka oli kuitenkin lataamaton. Järvisen surmannut sotamies tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Kenttäsairaala ei suostunut ottamaan ruumista vastaan, mistä johtuen asetoverit hautasivat Järvisen Ruskealan multiin. Hautakivi on kuitenkin Tampereella Kalevankankaan hautausmaalla. [3]
Muuta muokkaa
Kalle Järvisen veljet Matti, Akilles ja Yrjö olivat myös urheilijoita. Matin laji oli keihäänheitto, Akilles tuli tunnetuksi kymmenottelijana ja Yrjö myös keihäänheittäjänä. Veljesten isä oli Verner Järvinen, joka oli myös oman aikansa huippu-urheilija. Akilles kuoli niin ikään toisen maailmansodan aikaan lento-onnettomuudessa 7. maaliskuuta 1943.