Wikipedia

Kalevalaseura

Kalevalaan ja suomalaiseen kansalliseen kulttuuriperinteeseen liittyvää tieteellistä ja taiteellista toimintaa harjoittava säätiö

Kalevalaseura on vuonna 1911 perustettu Kalevalaan ja suomalaiseen kansalliseen kulttuuriperinteeseen liittyvää tieteellistä ja taiteellista toimintaa harjoittava säätiö. Kalevalaseura-säätiön tehtävänä on Kalevalaan ja suomalaiseen kulttuuriperintöön liittyvän tiedon välittäminen, tutkiminen ja julkaiseminen, tieteen ja taiteen yhdistäminen sekä Kalevala-aiheisen taiteen edistäminen. Kalevalaseura järjestää tapahtumia, myöntää tunnustuspalkintoja, antaa lausuntoja ja tekee yhteistyötä kulttuurialan toimijoiden kanssa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Kalevalaseura kutsuu jäsenikseen Kalevalan, kulttuuriperinnön ja suomalaisen kulttuurin asiantuntijoita. Kalevalaseura on tiettävästi ainoa oman maansa kansalliseepokselle omistautunut säätiö maailmassa.[3]

Kalevalaseura
Perustettu 1911
Kotipaikka Helsinki
Jäsenmäärä noin 500[1]
Puheenjohtaja Lotte Tarkka
Hallitus Lotte Tarkka, Pekka Hako (vpj), Antti Huntus, Hanna Lämsä, Tuomas Martikainen, Riitta Ojanperä, Eija Timonen[2]
Aiheesta muualla
kalevalaseura.fi

Historia muokkaa

Kalevalaseuran perustamisvuotena pidetään vuotta 1911, vaikka säätiön säännöt hyväksyttiin patentti- ja rekisterivirastossa vasta vuonna 1919. Perustajajäsenten kesällä 1911 käymissä keskusteluissa seuran toiminnan päämääräksi muotoutui suurpiirteisesti taiteiden ja tieteiden yhteistyön kehittäminen kansalliselta pohjalta. Perustamista seuraavina vuosina säätiöön saatiin lisää jäseniä, jotka usein kokoontuivat keskustelemaan säätiön päämääristä. Kalevalaseuran tehtävänä olisi edistää suomalaisen kansanrunouden keräämistä, julkaisemista, tutkimista ja taiteellisiin tarkoituksiin käyttämistä sekä rakennuttaa Kalevalatalo. Kalevalatalo ei koskaan toteutunut, mutta ajatus siitä jäi elämään lähinnä Alpo Sailon unelmana.[4]

Kalevalaseuran tunnus muokkaa

Kalevalaseuran tunnus on alun perin Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema. Hän suunnitteli vuonna 1919 Kalevalaseuralle kahdeksan tunnussolkea jäsenmerkeiksi. Näistä yksi malli vakiintui säätiön tunnukseksi. Tunnuksessa on viisi pääelementtiä: koivunlehtiseppele, runonlaulajan kädet, viisikulmainen keskusmuoto, liekki ja kolmio. Gallen-Kallelan mukaan seppele on muodostettu taivutetusta koivunvitsasta, josta versoaa tyyliteltyjä lehtiä. Viisikulmio viittaa säätiön viiteen perustajaan sekä muinaisen pentagrammikuvion taikavoimaan. Liekki symboloi koristeellisuuden lisäksi palavaa intoa ja henkistä työtä. Kolmio on Gallen-Kallelan mukaan järjestetyn toiminnan tunnuskuva. Nykyinen tunnus ja graafinen ilme on vuodelta 2013. Tunnuksen mallina on edelleen Gallen-Kallelan alkuperäissuunnitelma. Uuden graafisen ilmeen on suunnitellut graafikko Ossi Gustafsson.[5]

Vuosikirja muokkaa

Kalevalaseuran vuosikirjan ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1921. Sen kustansi Otava, vuosina 1922–1978 vuosikirjan kustansi WSOY, ja vuodesta 1979 alkaen kustantajana on ollut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.[6]

Kalevalan ja kansanrunouden tutkimus ovat olleet keskeisiä teemoja, mutta myös kansatiede, kielitiede, kirjallisuudentutkimus, muinaistutkimus ja uskontotiede ovat saaneet sijansa vuosikirjassa. 1970-luvun alusta lähtien vuosittaisia teemoja ovat olleet muun muassa Lappi, nimiperinne, juhlaperinne, Karjala, talonpoikaisrunoilijat, pelit ja leikit, ulkosuomalaiset, kansanparannus, metsä, suomalaisuus, pyhän käsite perinteessä sekä Elias Lönnrot ja Kalevala.[6]

Palkinnot muokkaa

Seura jakaa nimeään kantavaa, 10 000 euron arvoista Kalevalaseuran palkintoa joka kolmas vuosi henkilölle, joka tieteellisellä tai taiteellisella toiminnallaan on tehnyt merkittävällä tavalla tunnetuksi kansanrunoutta, Kalevalaa tai suomalaista kulttuuria.[7]

Vuodesta 1965 alkaen Kalevalaseura on myöntänyt Kekrinpäivän tunnustuspalkintoja lokakuun lopulla järjestettävässä kekrinpäivän juhlassa. Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot jaetaan suomalaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön parissa ansioituneille henkilöille. Palkintokategorioita on kolme: varttuneet tutkijat ja taiteilijat, nuoret tutkijat ja taiteilijat sekä perinteentaitajat ja -tallentajat.[8]

Joka kolmas vuosi seura myöntää Akseli Gallen-Kallelan elämäntyötä kunnioittavan Akseli Gallen-Kallelan tunnustuspalkinnon taiteilijalle, joka on laajentanut, uudistanut tai kyseenalaistanut visuaalisten taiteitten ilmaisukieltä. Palkinnon arvo on 10 000 euroa.[9]

Eepospalkinto on Kalevalaseuran vuodesta 2009 myöntämä tunnustuspalkinto. Sen suuruus on 5 000 euroa.[10]

Puheenjohtajat muokkaa

Kunniajäsenet muokkaa

Julkaisuja muokkaa

  • Laaksonen, Pekka & Piela, Ulla (toim.): Kansa parantaa. Kalevalaseuran vuosikirja 63. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1983. ISBN 951-717-312-1.
  • Laaksonen, Pekka & Mettomäki, Sirkka-Liisa (toim.): Metsä ja metsänviljaa. Kalevalaseuran vuosikirja 73. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994. ISBN 951-717-767-4.
  • Laaksonen, Pekka & Mettomäki, Sirkka-Liisa (toim.): Olkaamme siis suomalaisia. Kalevalaseuran vuosikirja 75–76. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1996. ISBN 951-717-878-6.
  • Laaksonen, Pekka & Mettomäki, Sirkka-Liisa (toim.): Tuulen jäljillä: Kirjoituksia kansanperinteestä ja kulttuurihistoriasta. Kalevalaseuran vuosikirja 77–78. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISBN 951-717-997-9.
  • Laaksonen, Pekka & Mettomäki, Sirkka-Liisa (toim.): Tuulen jäljillä: Kirjoituksia kansanperinteestä ja kulttuurihistoriasta. Kalevalaseuran vuosikirja 77–78. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISBN 951-717-997-9.
  • Laaksonen, Pekka & Piela, Ulla (toim.): Lönnrotin hengessä 2002. Kalevalaseuran vuosikirja 81. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 951-746-363-4.
  • Knuuttila, Seppo & Piela, Ulla (toim.): Menneisyys on toista maata. Kalevalaseuran vuosikirja 86. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-946-3.
  • Knuuttila, Seppo & Piela, Ulla (toim.): Kansanestetiikka. Kalevalaseuran vuosikirja 87. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-032-5.
  • Taivaanvalot
  • Knuuttila, Seppo & Piela, Ulla (toim.): Korkeempi kaiku: Sanan magiaa ja puheen poetiikkaa. Kalevalaseuran vuosikirja 88. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-136-0.
  • Knuuttila, Seppo & Piela, Ulla & Tarkka, Lotte (toim.): Kalevalamittaisen runon tulkintoja. Kalevalaseuran vuosikirja 89. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2010. ISBN 978-952-222-211-4.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ https://kalevalaseura.fi/jasenisto/. Viitattu 24.1.2024
  2. ↑ Organisaatio: Hallitus Kalevalaseura. Viitattu 18.6.2023.
  3. ↑ Kalevalaseuran verkkosivut kalevalaseura.fi. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 24.3.2015.
  4. ↑ Kalevalaseuran historiasta kalevalaseura.fi. Arkistoitu 22.11.2015. Viitattu 25.3.2015.
  5. ↑ Kalevalaseuran logosta kalevalaseura.fi. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 25.3.2015.
  6. ↑ a b Vuosikirjasta Kalevalaseura. Arkistoitu 27.8.2016. Viitattu 24.3.2015.
  7. ↑ Kalevalaseuran palkinto Kalevalaseura. Viitattu 20.10.2022.
  8. ↑ Kalevalaseuran Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot kalevalaseura.fi. Arkistoitu 7.4.2016. Viitattu 24.3.2015.
  9. ↑ Akseli Gallen-Kallelan tunnustuspalkinto kalevalaseura.fi. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 24.3.2015.
  10. ↑ Kalevalaseuran Eepospalkinto kalevalaseura.fi. Arkistoitu 26.8.2014. Viitattu 24.3.2015.
  11. ↑ a b Pekka Hakamiehen puheenjohtajakausi päättyi 29.3.2023. Kalevalaseura. Viitattu 18.6.2023.
  12. ↑ a b c d e Kalevalaseuran uudet kunniajäsenet, (Arkistoitu – Internet Archive) Kalevalaseura 21.3.2018, viitattu 6.10.2019

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalevalaseura&oldid=22136359”