Kadmiumnitraatti
Kadmiumnitraatti (Cd(NO3)2) on kadmium- ja nitraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lasin ja keramiikan valmistuksessa sekä eräiden muiden kadmiumyhdisteiden valmistamiseen.
| Kadmiumnitraatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Cd(NO3)2 |
| Moolimassa | 236,43 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 360 °C (kidevedetön)[2] 59,4 °C (tetrahydraatti)[1] |
| Kiehumispiste | 132 °C (tetrahydraatti)[1] |
| Tiheys | 3,6 g/cm3 (kidevedetön)[2] 2,455 g/cm3 (tetrahydraatti)[1] |
| Liukoisuus veteen | 1560 g/l (25 °C)[2] |
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa kadmiumnitraatti on valkoisia, neulamaisia ja hygroskooppisia kiteitä. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja ammoniakkiin sekä useisiin polaarisiin liuottimiin kuten etanoliin, asetoniin ja etyyliasetaattiin. Kidevedettömän kadmiumnitraatin lisäksi tunnetaan myös useita kidevedellisiä muotoja, joita ovat dihydraatti (Cd(NO3)2·2H2O, stabiili 48,7–56,8 °C:n lämpötilassa), tetrahydraatti (Cd(NO3)2·4H2O, stabiili 3,5–48,7 °C:n lämpötilassa) ja nonahydraatti (Cd(NO3)2·9H2O, stabiili -16–3,5 °C:n lämpötilassa).[1][3][4][5]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Kadmiumnitraattia valmistetaan liuottamalla typpihappoon joko metallista kadmiumia, kadmiumoksidia tai -karbonaattia. Liuos väkevöidään ja tuote kiteytetään.[1][3][4][5]
- Cd + 2 HNO3 → Cd(NO3)2 + H2
- CdO + 2 HNO3 → Cd(NO3)2 + H2O
- CdCO3 + 2 HNO3 → Cd(NO3)2 + H2O + CO2
Kadmiumnitraattia käytetään valmistettaessa punaisena kiiltävää lasia ja keramiikan lasitteita. Yhdistettä voidaan käyttää myös muiden kadmiumyhdisteiden valmistamiseen, esimerkiksi kadmiumhydroksidin, kadmiumakkujen valmistamiseen sekä valokuvauskemikaalina.[1][3][4][5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 336. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–54. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.5.2016). (englanniksi)
- ↑ a b c Norman Herron: Cadmium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 24.5.2016
- ↑ a b c Karl-Heinz Schulte-Schrepping & Magnus Piscator: Cadmium and Cadmium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 24.5.2016
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 158. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ Dale L. Perry, Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 81. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.5.2016). (englanniksi)