Kaarle Teodor
Kaarle Teodor (saks. Karl Theodor; 1. joulukuuta 1724 Drogenbos, Itävallan Alankomaat – 16. helmikuuta 1799 München, Baijeri) oli Pfalzin vaaliruhtinas vuosina 1742–1777 ja Baijerin vaaliruhtinas vuosina 1777–1799.[1][2]
Kaarle Teodor kuului Wittelsbachin suvun haaraan, joka hallitsi Pfalz-Sulzbachin herttuakuntaa. Hänen isänsä oli pfalzkreivi John Christian Joseph, jonka seuraajaksi hän tuli tämän kuoltua vuonna 1733. Kun toiseen sukuhaaraan kuulunut Kaarle III Filip kuoli ilman perillistä 31. joulukuuta 1742, Kaarle Teodor peri häneltä Pfalzin vaaliruhtinaan sekä Jülichin ja Bergin herttuan aseman, jolloin lähes koko Pfalz yhdistyi saman hallitsijan alle.[1][2]
Kun Wittelsbachien baijerilainen haara sammui mieslinjalta vaaliruhtinas Maksimilian III Joosefin kuoltua 30. joulukuuta 1777, Kaarle Teodor peri samalla tavalla myös Baijerin valtaistuimen. Hän yhdisti kaksi vaaliruhtinaskuntaa personaaliunioniin käyttäen tästä alkaen Baijerin vaaliruhtinaan arvoa. Tämän seurauksena Itävalta vaati itselleen kompensaationa Ala-Baijerin aluetta, mihin hän tarjoutui suostumaan, sillä hän oli itsekin vailla laillista perillistä ja toivoi keisari Joosef II:n antavan vastineeksi hänen aviottomille pojilleen valtakunnanruhtinaan arvon. Tämä kuitenkin johti Itävallan ja Preussin väliseen Baijerin perimyssotaan. Sodan päättäneessä Teschenin rauhassa toukokuussa 1779 Itävalta sai Baijerilta vain Innviertelin alueen ja Kaarle Teodorin perilliseksi sovittiin Wittelsbachien kolmannen sukuhaaran päämies, Zweibrücken-Birkenfeldin herttua Kaarle II August. Vuonna 1785 Kaarle Teodor yritti saada keisarin vaihtamaan Baijerin Itävallan Alankomaihin, jotta hän voisi julistaa itsensä Burgundin kuninkaaksi, mutta Preussin kuningas Fredrik Suuri esti tämänkin hankkeen kokoamalla niin sanotun ruhtinasliiton eli fürstenbundin Itävallan vastavoimaksi keisarikunnan sisälle.[1][2]
Kaarle Teodor menetti suuren osan valtakunnastaan Ranskan vallankumoussodissa vuodesta 1792 alkaen. Kun Jean-Victor Moreaun komentama Ranskan armeija vuonna 1795 hyökkäsi Baijeriin ja marssi Müncheniin saakka, Kaarle Teodor pakeni Saksiin ja nimitti asioita hoitamaan valtionhoitajakunnan, joka syyskuussa 1796 solmi raskaan aselevon Moreaun kanssa. Kaarle Teodor pysyi nimellisenä hallitsijana kolme vuotta myöhemmin tapahtuneeseen kuolemaansa asti.[1] Hänen sukuhaaransa sammui hänen kuollessaan, jolloin Baijerin ja Pfalzin vaaliruhtinaaksi tuli lapsettomana kuolleen Kaarle II Augustin nuorempi veli Maksimilian IV Joosef.
Kaarle Teodor tunnettiin taiteiden ja kulttuurin suosijana, varsinkin hallitessaan vielä Pfalzia Mannheimista käsin. Muuten hänen sisäpolitiikkansa oli uskonnollisen ahdasmielisyyden ja ultramontanismin leimaamaa.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Charles Theodore (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 17.9.2017.
- ↑ a b c Nordisk familjebok (1910), s. 1049 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 17.9.2017.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle Teodor Wikimedia Commonsissa
