Kaarle III (Napoli)

Kaarle III eli Kaarle Durazzolainen (ital. Carlo Di Durazzo; 134517. helmikuuta 1386 Buda, Unkari)[1] oli Napolin kuningaskunnan kuningas vuosina 1382–1386 ja Unkarin kuningas (nimellä Kaarle II) vuosien 1385 ja 1386 vaihteessa alle kahden kuukauden ajan.

Kaarle III 1400-luvun lopulla laaditun Chronica Hungarorumin kuvassa.

Kaarle III:n vanhemmat olivat Gravinan kreivi Ludvig Durazzolainen ja Margareeta Sanseverinolainen. Hän oli vuonna 1309 kuolleen Napolin kuninkaan Kaarle II:n pojanpojanpoika.[2] Kaarle nai vuonna 1369 serkkunsa Margareetan, jonka täti oli Napolin kuningatar Johanna I,[1] Kaarlen pikkuserkku.[2] Lapseton Johanna tunnusti aluksi Kaarlen kruununperillisekseen, mutta adoptoikin vuonna 1380 Ranskan kuninkaan Kaarle V:n veljen, Anjoun herttua Ludvigin.[1][3] Koska Johanna I asettui suuren skisman alussa tukemaan vastapaavi Klemens VII:tä, paavi Urbanus VI julisti Johannan erotetuksi ja kruunasi Kaarlen Napolin kuninkaaksi Roomassa vuonna 1381. Kaarle valloitti pian Napolin ja vangitsi Johannan, joka surmattiin hänen käskystään kuristamalla vuonna 1382.[1][4]

Anjoun Ludvig julistautui myös Napolin kuninkaaksi ja soti Kaarlea vastaan kunnes kuoli vuonna 1384.[1][3] Myöhemmin myös Ludvigin poika Ludvig II tavoitteli Napolin kruunua vastapaavi Klemens VII:n tuella.[5] Paavi Urbanus VI puolestaan kääntyi Kaarle III:ta vastaan kuultuaan tämän suunnittelevan eräiden kardinaalien kanssa jonkinlaisen sijaishallituksen asettamista Kirkkovaltioon, ja julisti vuonna 1385 Kaarlen erotetuksi, ristiretken tämän syrjäyttämiseksi sekä Napolin interdiktin alaiseksi. Kaarle III piiritti Urbanuksen Noceraan, mutta Urbanus sai apujoukkoja ja onnistui pakenemaan.[6]

Kaarle sai nuorena opiskella Unkarin Budassa pikkuserkkunsa Ludvig I Suuren hovissa. Ludvigin kuoltua vuonna 1382 tämän tytär Maria kruunattiin hallitsijaksi, mutta Kaarlellakin oli tukijoita, ja hän vaati kruunua itselleen. Kaarle hyökkäsi Dalmatiaan ja vaati Mariaa ja leskikuningatar Elisabetia tunnustamaan kuninkuutensa vuoden 1385 lopussa. Tästä kuitenkin seurasi sisällissota, ja Kaarle surmattiin vain 39 päivää kruunajaistensa jälkeen Elisabetin käskystä.[7][1]

Kaarlen poika Ladislaus ja tytär Johanna II seurasivat vuoronperään isäänsä Napolin hallitsijoina.[8]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f Charles III (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 9.10.2023.
  2. a b Elizabeth Casteen: From She-Wolf to Martyr: The Reign and Disputed Reputation of Johanna I of Naples, s. 5, alun sukupuuliitteet. Cornell University Press 2016. Google Books (englanniksi)
  3. a b André Vauchez, Richard Barrie Dobson, Michael Lapidge: Encyclopedia of the Middle Ages, s. 61. Routledge, 2000. ISBN 9781579582821.
  4. Joan I (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 9.10.2023.
  5. Risto Kari: Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 4, s. 14. Tammi, Helsinki 2001.
  6. Urban VI, Pope (englanniksi) New Catholic Encyclopedia, Encyclopedia.com. Viitattu 19.10.2023.
  7. Sugar P & Hanak P: A History of Hungary, s. 54. Indiana University Press, 1994. ISBN 9780253208675.
  8. Margaret of Naples (fl. late 1300s) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 16.10.2023.

Aiheesta muualla muokkaa

Edeltäjä:
Johanna I
Napolin kuningas
13821386
Seuraaja:
Ladislaus
Edeltäjä:
Maria
Unkarin kuningas
13851386
Seuraaja:
Maria
Sigismund Luxemburgilainen