Köynnöshortensia
Köynnöshortensia (Hydrangea anomala subsp. petiolaris) on hortensioiden sukuun kuuluva köynnöskasvi, joka luokitellaan huntuhortensian (Hydrangea anomala) alalajiksi. Sitä pidetään toisinaan omana lajinaan Hydrangea petiolaris.
| Köynnöshortensia | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Cornales |
| Heimo: | Hortensiakasvit Hydrangeaceae |
| Suku: | Hortensiat Hydrangea |
| Laji: | anomala |
| Alalaji: | petiolaris |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Hydrangea anomala subsp. petiolaris |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Levinneisyys ja kasvupaikat muokkaa
Köynnöshortensia kasvaa alkuperäisenä Japanissa, Sahalinissa ja Korean niemimaalla.[2] Sen luonnonvaraisia kasvupaikkoja ovat tuoreet ja kosteat, keski- tai runsasravinteiset havu- ja lehtimetsät.[3]
Kuvaus muokkaa
Köynnöshortensia voi kasvaa yli 10 metrin korkuiseksi. Sen haaroissa on kiipimäjuuria, joilla se kiinnittyy esimerkiksi puunrunkoihin tai kallioihin. Lehtilapa on 4–10 cm pitkä, leveänpuikea ja lyhytsuippuinen, hammaslaitainen ja päältä melkein kalju. Alapuoli on suonihangoista tavallisesti karvainen. Tyvi on pyöreä tai herttatyvinen. Kukinto on litteä, 15–25 cm leveä tasohuiskilo. Kukintojen reunoissa on noin 30 mm leveitä valkoisia neuvottomia laitakukkia. Kaksineuvoiset kukat ovat pieniä.[3][4]
Suomessa köynnöshortensia kasvaa yleensä 3–5 metrin korkuiseksi ja sen kukinta-aika on yleensä heinäkuusta syyskuuhun.[4]
Käyttö muokkaa
Koristekasvina köynnöshortensia menestyy puolivarjoisessa tai varjoisessa paikassa tuoreehkossa, multavassa, runsasravinteisessa ja hapahkossa maassa. Sitä voidaan kasvattaa köynnöksenä kiipeilemään puihin, kiviin, muureihin tai seiniin tai vapaasti kasvavana pensasmaisena yksilönä. Istutuksen jälkeen se on hidaskasvuinen. Suomessa köynnöshortensia menestyy vyöhykkeillä I–III.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
- ↑ Hydrangea anomala subsp. petiolaris www.mobot.org. Viitattu 29.7.2011.
- ↑ a b L. Hämet-Ahti, A. Palmén, P. Alanko, P.M.A. Tigerstedt, M. Koistinen: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.
- ↑ a b c Pentti Alanko: Puut ja pensaat. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1988. ISBN 951-30-6967-2.