Wikipedia

Kälviä

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Kokkolaa

Kälviä (ruots. Kelviå) on entinen Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaahan kuuluvassa Kokkolan seutukunnassa, Länsi-Suomen läänissä Perämeren rannalla. Kälviän, Lohtajan ja Ullavan valtuustot päättivät kuntaliitoksesta Kokkolan kanssa 3. joulukuuta 2007, ja liitos astui voimaan 1. tammikuuta 2009. Uuden kaupungin nimeksi tuli Kokkola.[4] Kälviä oli yksikielisesti suomenkielinen kunta ja siellä asui ennen kunnan lakkautusta 4 594 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala oli 966,77 km², josta 281,64 km² oli merialueita ja 14,46 km² sisävesiä.[1] Väestötiheys oli 6,85 asukasta/km². Kälviän naapurikunnat olivat ennen kunnan lakkautusta Halsua, Kannus, Kaustinen, Kokkola, Kruunupyy, Lestijärvi, Lohtaja, Toholampi ja Ullava. Entisiä naapurikuntia olivat Kruunupyyhyn vuonna 1969 liitetty Alaveteli ja Kokkolaan vuonna 1977 liitetty Kaarlela.

Kälviä
Kelviå
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Kokkola

vaakuna

sijainti

Sijainti 63°51′40″N, 023°27′10″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Keski-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Kokkolan seutukunta
Kuntanumero 315
Hallinnollinen keskus Kälviän kirkonseutu
Perustettu –
Liitetty 2009
– liitoskunnat Kokkola
Lohtaja
Ullava
Kälviä
– syntynyt kunta Kokkola
Pinta-ala 966,77 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 670,67 km²
– sisävesi 14,46 km²
– meri 281,64 km²
Väkiluku 4 594  [2]
(31.12.2008)
– väestötiheys 6,85 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 20,1 %
– 15–64-v. 64,5 %
– yli 64-v. 15,4 %
Kälviän keskustaa.
Kälviän kruununmakasiini.

Maantiede muokkaa

Kälviä käsittää pitkulaisen alueen, joka ulottuu Perämeren rannalta luoteis-kaakkoissuuntaisesti noin 70 kilometriä sisämaahan. Leveimmillään lounaasta koilliseen entisen kunnan alue on noin 20 kilometriä. Maasto nousee rannikolta sisämaahan melko tasaisesti siten, että se saavuttaa kaakossa Lestijärven rajalla runsaan 100 metrin korkeuden merenpinnasta. Kälviän keskeinen vesistö on noin 35 kilometrin pituinen Kälviänjoki, joka alkaa kahtena päähaarana, pohjoispuolisena Vähäjokena ja eteläpuolisena Isojokena, entisen kunnan keskivaiheilta. Haarat yhtyvät kymmenkunnan kilometrin päässä merestä. Itäisin osa kaakossa sijaitsevasta Ullavanjärvestä ja pääosa vuosina 1962–1965 rakennetusta, Halsuan rajalla sijaitsevasta Venetjoen tekojärvestä kuuluivat Kälviään.[5]

Vuoteen 1997 saakka Kälviä kuului Vaasan lääniin ja sen jälkeen vuoteen 2009 Länsi-Suomen lääniin.

Entisen Kälviän kunnan alueella sijaitsee luonnonsuojelualue Kotkanneva.

Historiaa muokkaa

Ullavan ja Kälviän alueen vanhimmat asutusmuistot palautuvat mesoliittiseen aikaan esikeraamisen kulttuurin vaiheeseen. Pyyntiväestöä oli asettunut jo sen merenlahden rannoille, josta myöhemmin kehittyi Ullavanjärvi. Pyyntiväestoä näyttää liikkuneen seudulla koko kivi -ja pronssikauden ajan eli noin kuuden tuhannen vuoden ajan. Kälviän alueelta on löydetty kivikautisia kodanpohjia ja asuinpainanteita. Tällaisia kohteita on löydetty esimerkiksi Pahaportaanrämeen ja Miekkakaaran alueilta, ja asuinpaikat on ajoitettu tyypillisen ja myöhäisen kampakeramiikan ajalle. Muinaisella merenrannalla sijainneita pyyntikulttuurien asuinpaikkoja tunnetaan niinkin alhaalta kuin 40 metrin korkeudelta, mikä vastaisi ajallisesti pronssikauden alkua noin 1500–1300 eaa. Sen sijaan tunnetaan joukko kiviröykkiöitä, jotka liittyvät näiden vaiheiden rannankorkeuksiin. Tunnettujen vastineiden perusteella voidaan olettaa, että pronssikauden ja varhaisen rautakauden rannikolle (40–25 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella) keskittynyttä asutusta on ollut täällä kuten koko Pohjanlahden Suomen puolen rannikolla. Rautakauden myöhemmästä asutuksesta ei ole tietoja lainkaan. Ähtävän, Uudenkaarlepyyn ja Lohtajan löydöt antavat kuitenkin aiheen oletukseen harvasta, ajoittaisesta ja paikallisesti rajoittuneesta asutuksesta, jonka vaikutus on ulottunut sisämaahan. Kälviän alueelta, esimerkiksi Välikylästä, Hillistä ja Kerisalonkankaalta on löydetty runsaasti kivikaudelta peräisin olevia esineitä, kuten talttoja, nuolenkärkiä ja nuijakiviä. Merenranta oli Välikylän-Rimpilän seudulla kivikauden lopulla noin 2500-1800 eaa. [6]Pysyvä asutus lienee syntynyt Kälviälle jo keskiajalla, sillä useissa naapuripitäjissäkin oli silloin jo vankka asutus.[5]

 
Kälviän kirkko, etualalla kellotapuli.

Kälviän emäpitäjä oli Kaarlela. Kälviä muodostettiin Kaarlelan kappeliseurakunnaksi mahdollisesti vuoden 1467 vaiheilla, jolloin Kaarlela erotettiin Pietarsaaresta. Kälviän seurakunta itsenäistyi vuonna 1639 silloisesta Kaarlelan seurakunnasta ja Kälviän ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1640. Ensimmäisen kirkon esineistöstä on tuskin mitään jäljellä, sillä venäläiset ryöstivät kirkon isonvihan aikana 1714-1715. Samalle paikalle rakennettiin vuonna 1765 toinen kirkko, ensimmäisen käytyä huonokuntoiseksi ja ahtaaksi. Rakennustöitä johti kirkonrakentaja Jaakko Suonperä. Kirkko sai nimekseen Pyhän kolminaisuuden kirkko. Ullavasta tuli Kälviän kappeliseurakunta vuonna 1797 ja itsenäinen seurakunta vuonna 1904. Odert W. Renellin suunnittelema nykyinen Kälviän kirkko on vuodelta 1905.[5][7]

Kälviän pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla jääränpääryt, jossa on lampaanlihaa ja perunaa.[8]

Kälviän alueen kylät muokkaa

Kälviällä on useita kyliä ja kyliksi miellettyjä asutuskeskittymiä: Hilli, Honkimaa, Jatkojoki, Jokikylä, Karhulahti, Kleemola, Kälviä, Miekkoja, Nissi, Passoja, Peitso, Peltokorpi, Porkola, Riippa (Kälviä), Rimpilä, Rita, Ruotsalo, Vuolle ja Välikylä.

Liikenne muokkaa

 
Kälviän lakkautettu rautatieasema.

Kälviän kautta kulkevat Vaasan ja Oulun välinen valtatie 8, Kokkolan ja Kajaanin välinen valtatie 28 sekä Seinäjoki–Oulu-rata. Kaakkoisosan poikki kulkee Kauhavan ja Ylivieskan välinen kantatie 63.[5]

Kälviän rautatieasema avattiin rataosan valmistuttua vuonna 1886, mutta lakkautettiin henkilöliikenteen loppuessa vuonna 1990. Aseman tavaramakasiini tuhoutui tulipalossa vuonna 1999. Nykyisin lähin rautatieasema on Kokkolassa.[9]

Etäisyyksiä Kälviältä muokkaa

Koulut ja opistot muokkaa

Kälviällä toimivia kouluja ovat Marttilan ala-aste, Kirkonkylän ala-aste, Peltokorven ala-aste, Ruotsalon ala-aste ja Lucina Hagmanin yläaste (jonka yhteydessä oli aiemmin myös vuosina 1992–2016 lukio).

Kälviällä toimii myös Keski-Pohjanmaan kansanopisto.

Tapahtumat muokkaa

Herättäjäjuhlat järjestettiin Kälviällä vuonna 1996.[10] Evankelisuuden evankeliumijuhla järjestettiin Kälviällä vuonna 2010.[11]

Tunnettuja kälviäläisiä muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. ↑ a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. ↑ http://www.kuntaliitosselvitys.kokkola.fi/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ a b c d Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 230–236. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1971.
  6. ↑ Erkki Koivukangas ym.: Kälviän ja Ullavan kirja, s. 41-46. Gummerus kirjapaino Oy Jyväskylä, 1993.
  7. ↑ Kälviän kirkon historia Kälviän seurakunta. Viitattu 5.4.2021.
  8. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 163. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  9. ↑ Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 150. Helsinki: Karttakeskus. 2010.
  10. ↑ Vuodet -1893 Herättäjäjuhlat. Viitattu 27.3.2022.
  11. ↑ Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 6.11.2022.
  12. ↑ Taiteilijaeläke 61 ansioituneelle taiteilijalle Päivän Lehti. 27.2.2020. Viitattu 6.3.2022.

Aiheesta muualla muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kälviä&oldid=22338196”