Käärmekotkat (alaheimo)
Käärmekotkat[3] (Circaetinae) on haukkojen heimoon kuuluva päiväpetolintujen alaheimo. Siihen kuuluu viisi sukua, joita tavataan vain Vanhassa maailmassa.[2][4]
| Käärmekotkat | |
|---|---|
_in_Kawal_WS,_AP_W_IMG_1913.jpg) Harjakotka (Spilornis cheela) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Alaheimo: |
Käärmekotkat Circaetinae Blyth, 1849[1] |
| Suvut[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Useimpien käärmekotkalajien kynnet ovat lyhyet ja vahvat, ja soveltuvat hyvin kiinnipitämiseen sekä nopealiikkeisten, myrkyllistenkin käärmeiden tappamiseen. Käärmekotkat eivät ole immuuneja käärmeenmyrkkyä vastaan, joten käärmeen tappamiseen tarvitaan ketteryyttä, ja myös säärien paksut suomut saattavat suojata lintua jonkin verran.[3] Käärmekotkien koko vaihtelee paljon. Filippiinienkotka on yksi maailman suurimmista kotkalajeista, kun taas pienin laji pikkuharjakotka ei kasva suurta varpushaukkaa kookkaammaksi, ja kuuluu kotkista pienimpiin.[3][5]
Käärmekotkat elävät pääosin Afrikassa ja Aasiassa, mutta käärmekotkaa tavataan myös Euroopassa.[3] Useimmat käärmekotkalajeista suosivat ravinnokseen etenkin käärmeitä ja sammakoita sekä muita matelijoita, sen sijaan nisäkkäitä ja lintuja ne eivät yleensä syö.[3] Poikkeuksena on filippiinienkotka, joka saalistaa muun muassa apinoita ja sarvinokkia.[4]
Suvut muokkaa
- Käärmekotkat Circaetus
- Dryotriorchis
- Pithecophaga
- Harjakotkat Spilornis
- Terathopius
Lähteet muokkaa
- ↑ Auffenberg, Walter & Austin, Oliver L. Jr.: Catalogue of fossil birds. Part 2: Anseriformes through Galliformes, s. 261. University of Florida, 1964. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.5.2011). (englanniksi)
- ↑ a b Lerner, Heather R. L. & Mindell, David P.: Phylogeny of eagles, Old World vultures, and other Accipitridae based on nuclear and mitochondrial DNA. Molecular Phylogenetics and Evolution, marraskuu 2005, 37. vsk, nro 2, s. 327–346. PubMed:15925523. doi:10.1016/j.ympev.2005.04.010. ISSN 1055-7903. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 1.3.2019. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 749–751. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.
- ↑ a b Finlayson, Clive: Avian survivors: The History and Biogeography of Palearctic Birds, s. 122. London: Poyser, 2011. ISBN 978-0-7136-8865-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.3.2019). (englanniksi)
- ↑ Christie, David A. & Ferguson-Lees, James: Raptors of the World, s. 132. London: Christopher Helm, 2001. ISBN 978-0-7136-8026-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.3.2019). (englanniksi)