Juvenali Alaskalainen

Pyhittäjä Juvenali Alaskalainen (s. Jakov Fjodorov Govoruhin, 1761 Jekaterinburg, Venäjä – 1796 Kuinerrak, Alaska) oli Amerikan ensimmäinen ortodoksinen marttyyri.

Juvenali Alaskalainen
Henkilötiedot
Syntynyt	1761 Jekaterinburg, Venäjä
Kuollut	1796 Kuinerrak, Alaska, Venäjän Amerikka
Ammatti	insinööriupseeri
Titteli	pappismunkki
Muut tiedot
Aktiivisena	1794–1796
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hän oli osa ns. Kad’jakin missiota, joka koottiin Valamon ja Konevitsan luostareista lähetystyön aloittamiseksi Venäjän Amerikassa. Hän kuoli marttyyrina yuppik-eskimoiden käsissä nykyisen Alaskan mantereella vuonna 1796. Hänen muistopäivänsä ovat 2. heinäkuuta ja 24. syyskuuta, sekä Amerikan ensimmäisten marttyyrien muistopäivä 12. joulukuuta.

Elämä

Jakov Fjodorov Govoruhin syntyi vuonna 1761. Hänen isänsä oli Fjodor Govoruhin, joka toimi Nertšinskin kaivoksissa sulattomestarina. Myös Jakov itse työskenteli Kolyvanissa Voskresenskiĭn kaivoksilla vänrikin arvoisena insinööriupseerina. Vuonna 1791 hän lähti tästä tehtävästä omasta tahdostaan ja tuli Valamon luostariin. Vuonna 1793 hänet valittiin Amerikan missioon ja vihittiin munkiksi ja sitten papiksi. Hän sai nimen Juvenali Jerusalemin ensimmäisen patriarkan Juvenalioksen mukaan.

Vuonna 1793 Valamon ja Konevitsan luostareista valittiin kymmenen henkilöä palvelemaan lähetyssaarnaajina Venäjän Amerikassa. Tämän joukon johtajana oli arkkimandriitta Ioasaf Bolotov, ja siihen kuului hänen lisäkseen kolme muuta pappismunkkia, mm. pappismunkit Juvenali ja Makari, sekä yksi munkkidiakoni ja yksi tavallinen munkki nimeltä German, ja lisäksi neljä noviisia. Heidän määränpäänsä oli Kodiakin saarella Alaskanlahdella sijainnut venäläinen siirtokunta. He matkustivat sinne ensin Siperia halki ja sitten ylittäen pohjoisen Tyynenmeren. Matkaa tuli yli 10,000 kilometriä. He saapuivat perille 24. syyskuuta 1794. Siirtokunta oli hyvin alkeellinen, ja olot jokseenkin epävakaat. Luvattua kirkkoa ei ollut, ja ilmeisesti luvattuja kolmen vuoden elintarvikkeita ei myöskään ollut missään.

Perille saapumisen jälkeen pappismunkit Juvenali ja Makari kulkivat kahden kuukauden aikana Kodiakin saaren ympäri ja kastoivat kaikki paikalliset alkuasukkaat, jotka olivat sugpiaq-eskimoita, yhteensä 6,000 henkeä. Vuonna 1795 isä Juvenali lähti mantereelle, ja hän kastoi chugach-eskimoita Nuchekissa ja dena’ina-intiaaneja Kenaissa. Seuraavana vuonna hän jatkoi länteen Iliamnajärven länsipuolelle ja kulki “mannermaan pohjoisella rannikolla kaukana Aljaskan tuolla puolen yhdessä kolmen [venäläisen] pyyntimiehen ja muutamien äskenkastettujen kenailaisten kanssa, ja siellä hänet tappoivat sikäläiset ihmiset, jotka kuuluvat sellaisiin kansoihin, joita me emme vielä ole alistaneet [venäläisten valtaan].”

Kuolema

Isä Juvenali kuoli Kuinerrakin kylässä Kuskokwimjoen suulla vuonna 1796.

Vääriä tietoja hänen kuolemastaan tuli laajalti suuren yleisön tietoon ensin isä Ioann Veniaminovin kautta ja myöhemmin väärennetyn “Isä Juvenalin päiväkirjan” kautta. Viimeksi mainitun oli sepittänyt tunnettu huijari Ivan Petroff.

Isä Ioann Veniaminov kirjoitti (1840, II: 155–156/1984: 235) hänen kuolemastaan seuraavaa:

» Syynä hänen kuolemaansa sanotaan olleen ei niinkään se, että hän kielsi useiden vaimojen pitämisen, kuin se, että sikäläiset tojonit ja muut korkea-arvoiset henkilöt olivat antaneet hänelle lapsensa koulutettaviksi Kad’jakissa, mutta sitten he olivat tulleet katumapäälle ja ottivat hänet kiinni ja ottivat lapsensa häneltä pois ja sitten tappoivat hänet petkuttajana. Sanotaan, että i. Juvenaliĭ ei villien hyökätessä hänen kimppuunsa edes ajatellutkaan pakenemista taikka puolustautumista, missä hän olisi aivan hyvin voinut onnistua, sillä hänellä oli mukanaan tuliaseita. Mutta tekemättä minkäänlaista vastarintaa hän antoi itsensä heidän käsiinsä ja pyysi ainoastaan armoa matkatovereilleen, mihin suostuttiinkin. Myöhemmin amerikkalaiset kertoivat, että i. Juvenaliĭ, ollessaan jo tapettuna, nousi ylös ja käveli kohti tappajiaan, sanoen näille jotakin (todennäköisesti samaa kuin aiemminkin). Ajatellen hänen yhä olevan elossa villit jälleen hyökkäsivät hänen kimppuunsa ja löivät häntä. Mutta hän nousi jälleen ylös ja käveli heidän perässään. Lopulta, päästäkseen hänestä viimeinkin eroon, villit hakkasivat hänet kappaleiksi. Ja silloin vaikeni tämä hurskas saarnaaja, jota voidaan kutsua marttyyriksi. Mutta samojen amerikkalaisten kertoman mukaan siitä paikasta, jossa hänen maalliset jäännökset olivat, ilmestyi siinä samassa taivaaseen saakka ulottunut savupatsas. Kuinka kauan tämä ilmestys jatkui, siitä ei ole tietoa.»

Petroffin sepittämän “Isä Juvenalin päiväkirjan” on Lydia T. Black todistanut huijaukseksi. “Tämä jokseenkin innottomasti kirjoitettu dokumentti on ristiriidassa sekä kirkon että alkuasukkaiden perinteiden ja perimätiedon kanssa, siitä on Bancroft esittänyt tunnetussa Alaskan historiassaan yhteenvedon, ja vuosisadan ajan sitä pidettiin asiaa koskevana tärkeimpänä alkuperäislähteenä. Nyt sitä voidaan kuitenkin erittäin hyvin perustein pitää sepitteenä, jonka on kirjoittanut eräs Bancroftin avustaja.”

Aiheesta muualla

• Linkkejä Alaskan ortodoksien sivuille, Saint Pachomius Library
• America's New Saints — Protomartyrs Juvenal and Peter the Aleut. Lähde: Orthodox America, Issue 7, Vol. 1, No. 8. February, 1981.
• Martyr Juvenal of Alaska Amerikan ortodoksisen kirkon sivuilla
• Isä Michael Oleksan luentojen nauhoitteita:
  • The Monastic Mission to Kodiak and the First Fruits of the Harvest: St. Herman, St. Peter the Aleut, and others – Tape 1
  • The Monastic Mission to Kodiak and the First Fruits of the Harvest: St. Herman, St. Peter the Aleut, and others – Tape 2
• St. Juvenaly Orthodox Mission (Kailua Kona, Havaji, Yhdysvallat)

Lähteet

• Black, Lydia T., “The Daily Journal of Reverend Father Juvenal: A Cautionary Tale,” Ethnohistory 28(1)33, 1981.
• L’vov, Apollinariĭ Nikolajevič, 1894: “Краткiя историческiя свѣдѣнiя объ учрежденiи въ Сѣверной Америкѣ православной миссiй, объ основанiи Кадьякской епархiи и о дѣятельности тамъ первыхъ миссiонеровъ.” (Къ столѣнему юбилею православiя въ Америкѣ.) Прибавленiя къ Церковнымъ вѣдомостямъ, № 38–39, 17 и 24 сентября, стр. 1317–1326, 1361–1370.
• Oleksa, Michael, 1983: “The oral tradition about the death of Fr Juvenaly among the native peoples of southwestern Alaska”, St. Vladimir's Theological Quarterly 27:2 (1983), pp. 133–137.
• Oleksa, Michael, 1986: “The Death of Hieromonk Juvenaly”, St. Vladimir's Theological Quarterly 30:3 (1986), pp. 231–268.
• Onufriĭ, hierodeacon (Makhanov, Oleg Harisovich), 2005: Причал молитв уедининных. Царское дело, Санкт-Петербург.
• Passek, Vadim, 1842: Очерки Россіи, издавлемые Вадимомъ Пассекомъ, книга V: «Распространеніе православной вѣры въ Америкѣ.» Москва.
• Veniaminov, Ioann, 1840: Записки объ островахъ Уналашкинскаго отдѣла. Санктпетегбургъ.
• Veniaminov, Ioann, 1984: Notes on the Islands of the Unalashka District. Alaska History no. 27. The Limestone Press. Kingston, Ontario.