Juutalainen pakolaisuus
Juutalainen pakolaisuus eli exodus viittaa juutalaisten pakolaisten pakenemiseen eri maista eri aikoina. Juutalaista kansaa on usein vainottu eri maissa, mikä on johtanut syrjintään ja väkivaltaan juutalaisia kohtaan, heidän omaisuutensa takavarikointiin, karkotuksiin ja pakolaisuuteen. Raamattu kertoo juutalaisten vankeudesta Egyptissä ja orjuudesta Babyloniassa. Juutalaiset ovat aina pitäneet Israelia kotimaanaan ja heitä on asunut siellä aina, mutta vasta 1948 perustettiin Israelin juutalaisvaltio, oma maa ja turvapaikka juutalaiselle kansalle. 1950 Israelin parlamentti sääti lain paluumuutosta Israeliin, joka lupasi kaikille maailman juutalaisille turvapaikan maasta.
Antisemitismillä on pitkät juuret myös Euroopassa.
1095 alkaneiden ristiretkien aikana ristiretkeläiset tuhosivat satoja juutalaisyhteisöjä Euroopassa ja Lähi-idässä.
Keskiajalla juutalaiset karkotettiin esimerkiksi Ranskasta, Englannista, Baijerista ja monista Italian kaupunkivaltioista, 1400-luvulla Portugalista ja Espanjasta ja 1600-luvulla Istanbulista.[1] 1800-luvun Venäjän mellakat ja 1917 vallankumous ajoivat monet juutalaiset pakolaisiksi. [2]
Juutalainen pakolaisuus natsi-Saksasta muokkaa
.jpg)
Kansallissosialistisen puolueen noustua valtaan Saksassa ja aloitettua järjestelmälliset juutalaisvainot, alkaen syrjinnästä, gettoihin eristämisestä ja omaisuuden takavarikoinnista, ja päättyen väkivaltaan, synagogien ja kotien tuhoamiseen ja holokaustiin, sadat tuhannet juutalaiset pakenivat Saksasta ja sen valloittamasta Itävallasta, myöhemmin myös muista Saksan miehittämistä maista.
Vuosien 1933-1945 aikana yli 340 000 juutalaista pakeni Saksasta ja Itävallasta, 100 000 heistä maihin, jotka Saksa myöhemmin valloitti. 1930-luvulla 60 000 saksalaista juutalaista pakolaista muutti Brittiläisen imperiumin Kansainliiton mandaatilla hallinnoimaan Palestiinaan. Arviolta 85 000 juutalaista pakolaista saapui Yhdysvaltoihin yksin vuoden 1938 maaliskuusta vuoden 1939 syyskuuhun. Yli 300 000 viisumihakemusta jätettiin Yhdysvaltain konsulaatteihin, moni hylättiin ja juutalaisista suuri joukko jäi vangiksi Eurooppaan. Monet pakenivat kuitenkin esimerkiksi Chileen ja Argentiinaan.
Évianin pakolaiskonferensissa heinäkuussa 1938 vain Yhdysvallat ja Dominikaaninen tasavalta lupautuivat vastaanottamaan merkittäviä määriä juutalaispakolaisia. Kuitenkin myös Bolivia vastaanotti 20 000 pakolaista vuosina 1938-1941. Muut maat kieltäytyivät myöntämästä uusia turvapaikkoja. Shanghaihin ei tarvinnut viisumia, joten sinne pakeni 17 000 juutalaista. [3]
Juutalainen pakolaisuus Lähi-idän maista muokkaa
Toinen merkittävä modernin ajan juutalainen pakolaisuus liittyy Israelin itsenäistymiseen 1948. Ympäröivät arabimaat hyökkäsivät Israeliin ja Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän arabimaista pakeni vainoja tai karkotettiin 856 000 juutalaista pakolaista, jotka saivat turvapaikan lähinnä Israelista, Euroopasta ja Yhdysvalloista. Myös Iranin islamilainen vallankumous 1979 aiheutti suurta juutalaista pakolaisuutta.
Arabimaista, Iranista ja Turkista paenneet juutalaiset pakenivat syrjintää, antisemitismiä, vainoja ja väkivaltaa. Juutalaisten koteja ja synagogia poltettiin ja omaisuutta takavarikoitiin ja monet menettivät henkensä väkivaltaisuuksissa tai vangittiin. [4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Ira M. Lapidus: A History of Islamic Societies, s. 349–351. Cambridge University Press, 2022.
- ↑ Anti-semitism in Medieval Europe Encyclopaedia Britannica.
- ↑ Refugees United States Holocaust Memorial Museum.
- ↑ Yolande Knell: Israel campaign throws spotlight on Jewish refugees from Arab lands BBC News.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juutalainen pakolaisuus Wikimedia Commonsissa
