Jussi Nuorela
Jussi Johan Nuorela (s. 11. elokuuta 1974 Valkeakoski) on suomalainen jalkapallovalmentaja ja entinen jalkapalloilija. Hän oli pelipaikaltaan keskuspuolustaja. Hän on valmentanut vuodesta 2021 alkaen Veikkausliiga-seura VPS:ää.
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 11. elokuuta 1974 | ||
| Syntymäpaikka | Valkeakoski, Suomi | ||
| Pelipaikka | puolustaja | ||
| Pituus | 184 cm | ||
| Seura | |||
| Seura | VPS | ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Junioriseurat | |||
| 1987–1991 | Haka | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1991–1993 | Haka | 44 | (5) |
| 1993–1994 | PSV | 0 | (0) |
| 1994 | → FC Eindhoven (laina) | 7 | (0) |
| 1994 | Haka | 17 | (0) |
| 1994–1995 | FC Groningen | 8 | (0) |
| 1995–1996 | Haka | 32 | (3) |
| 1997–1999 | FC Zwolle | 43 | (2) |
| 1999–2000 | Fortuna Düsseldorf | 26 | (0) |
| 2000 | PS-44 | 2 | (0) |
| 2000–2001 | MyPa | 45 | (7) |
| 2002–2003 | Malmö FF | 22 | (0) |
| 2002 | → Silkeborg IF (laina) | 5 | (0) |
| 2004 | Elazığspor | 11 | (0) |
| 2004–2005 | FC Vaduz | 26 | (1) |
| 2005–2007 | TPS | 44 | (3) |
| 2008 | FC Inter | 7 | (0) |
| 2009 | PoPa | 1 | (0) |
| 2010 | Sinimustat | 4 | (0) |
| Yhteensä | 344 | (21) | |
| Maajoukkue | |||
| 1990 | Suomi U15 | 12 | (0) |
| 1990–1991 | Suomi U16 | 10 | (0) |
| 1992 | Suomi U17 | 7 | (0) |
| 1991–1993 | Suomi U18 | 14 | (4) |
| 1993–1995 | Suomi U21 | 21 | (1) |
| 1994–2003 | Suomi | 20 | (1) |
| Valmennusura | |||
| 2008–2010 | FC Inter (A-jun.) | ||
| 2010 | Sinimustat | ||
| 2011–2012 | FC Espoo | ||
| 2013 | TPS (apuv.) | ||
| 2014–2015 | TPS (A–B-jun.) | ||
| 2016–2020 | FC Inter (B–C-jun.) | ||
| 2020-2021 | VPS Akatemia | ||
| 2020-2021 | VPS (apuv.) | ||
| 2021– | VPS | ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Pelaajaura muokkaa
Nuorela aloitti jalkapallon Valkeakosken Nappulaliigassa, ja hänet valittiin Nappulaliigan vuoden pojaksi 1986. Nuorela pelasi myös Nappulaliigan edustusjoukkueissa, VaNassa ja VaNLissa, josta siirtyi FC Hakan junioreihin. Nuorela kävi läpi seuran juniorikoulun ja nousi seuran edustusjoukkueeseen 1990-luvun alussa. Hän debytoi pääsarjassa vuonna 1991, jolloin hän pelasi kaksi liigaottelua, mutta varsinaisen läpimurtonsa Hakassa hän suoritti kaudella 1992. Samana vuonna hänet palkittiin Suomessa myös vuoden poikapelaajana.
Vuonna 1993 Nuorela siirtyi PSV Eindhoveniin, jonka edustusjoukkueessa hän ei kuitenkaan koskaan pelannut. Vuonna 1995 Nuorela käväisi Hakassa voittamassa Suomen mestaruuden.
Talvikaudeksi 1996–1997 Nuorela siirtyi alankomaalaiseen FC Zwolleen. Alankomaista matka jatkui Saksaan, Fortuna Düsseldorfin joukkueeseen 1999. Sieltä Nuorela palasi kotimaahansa, MyPan riveihin vuonna 2000. MyPan riveissä Nuorela voitti Veikkausliigassa pronssia kahdesti, jonka jälkeen hän siirtyi pian taas ulkomaille, tällä kertaa osoitteena oli Ruotsi ja Malmö FF. Malmön tehdessä virheen Nuorelan rekisteröinnissä, hän käväisi lainalla Tanskassa Silkeborgissa.[1] Malmöstä Nuorela siirtyi Turkkiin Elazigsporiin. Elokuussa 2004 hän puolestaan siirtyi Sveitsin sarjoissa pelaavaan liechtensteinilaiseen FC Vaduziin.[2]
Elokuussa 2005 Nuorela palasi Suomeen, tällä kertaa Turun Palloseuraan.[3] Kaudeksi 2008 TPS:ssa kapteeninakin toiminut Nuorela vaihtoi seuraa paikalliskilpailija FC Interiin, jossa hän aloitti A-junioreiden vastuuvalmentajana mutta myös pelaajana.[4] Kauden päätteeksi Inter juhli Suomen mestaruutta, johon Nuorela myös päätti pelaajauransa.
Suomen maajoukkueessa Nuorela pelasi 20 ottelua.
Valmentajaura muokkaa
Vuonna 2010 Interin A-juniorien valmentamisen ohella hän valmensi myös yhteistyöseura FC Sinimustia Kakkosessa. Kausi kuitenkin päättyi putoamiseen. Tämän jälkeen hän solmi kolmen vuoden sopimuksen Ykkösen FC Espoon kanssa.[5] Sopimus jäi kuitenkin vain kahden vuoden pituiseksi, sillä joukkue putosi kumpanakin kautena sarjastaan. Kaudeksi 2013 Nuorela nimitettiin TPS:n apuvalmentajaksi.[6] Seuraavaksi vuodeksi hän siirtyi B-junioreiden päävalmentajaksi.[7] Kauden 2015 päätteeksi Nuorela valittiin vuoden juniorivalmentajaksi voitettuaan TPS:n A-junioreiden päävalmentajana Suomen mestaruuden.[8]
Vuonna 2016 hän siirtyi Interiin valmentamaan vuonna 2002 syntyneitä junioreita. Marraskuusta 2016 lähtien hänen vastuullaan ovat olleet myös vuonna 2003 syntyneet.[8] Interissä hän työskenteli vuoteen 2020 saakka.
Nuorela toimi vuosina 2020-2021 VPS:n kakkosjoukkueen päävalmentajana sekä edustusjoukkueen apuvalmentajana. Kesäkuussa 2021 hän aloitti Ykkösessä pelanneen VPS:n päävalmentajana korvattuaan Jukka Karjalaisen. Nuorelan johdolla VPS voitti Ykkösen ja nousi takaisin Veikkausliigaan kahden vuoden tauon jälkeen.[9]
Kaudella 2022 VPS sijoittui Veikkausliigassa kahdeksanneksi. Kaudella 2023 Nuorelan valmentama VPS sivusi ennätystä pisimmästä voittoputkesta, kun joukkue voitti 12 peräkkäistä Veikkausliiga-ottelua.[10] VPS sijoittui lopulta Veikkausliigan kolmanneksi ja varmisti paikkansa UEFAn Konferenssiliigan karsintoihin vuonna 2024.[11]
Syyskuussa 2023 VPS ilmoitti Nuorelan saaneen kahden vuoden jatkosopimuksen kausille 2024 ja 2025.[12]
Lähteet muokkaa
- ↑ MTV3:Jussi Nuorela loppukauden Tanskan Silkeborgissa
- ↑ MTV3: Nuorela siirtyy Sveitsiin
- ↑ MTV3: Kokenut Jussi Nuorela TPS:n paitaan
- ↑ Iltasanomat:Jussi Nuorela sai valmennuspestin Interistä, saattaa myös pelata[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.fcespoo.fi/?x103997=122398
- ↑ http://yle.fi/uutiset/jussi_nuorela_palaa_tpsn_valmentajaksi/6445046
- ↑ http://fc.tps.fi/jussi_nuorela_valittiin_tps_n.2825.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Ammattivalmentajat takaavat laadun D- ja C- ikäluokissa (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ VPS nousi Veikkausliigaan – surkea kauden alku kääntyi vakuuttavaksi Ykkösen mestaruudeksi Yle Urheilu. 16.10.2021. Viitattu 12.1.2024.
- ↑ Veikkausliigassa todella harvinainen vapaapotkutuomio – silti Inter katkaisi VPS:n historiallisen voittoputken Yle Urheilu. 29.9.2023. Viitattu 12.1.2024.
- ↑ VPS jyskytti europeleihin: "Tämä on jotain ihan käsittämätöntä" mtvuutiset.fi. 5.11.2023. Viitattu 12.1.2024.
- ↑ VPS:n päävalmentaja Jussi Nuorelalle kahden vuoden mittainen jatkosopimus Yle Uutiset. 12.9.2023. Viitattu 12.1.2024.