Wikipedia

Jumalten synty

Hesiodoksen eeppinen runoelma

Jumalten synty (m.kreik. Θεογονία, Theogonia) on Hesiodoksen kirjoittama eeppinen runoelma, joka kuvaa kreikkalaisen mytologian jumalten syntyperät ja sukuyhteydet. Runo käsittää 1 020 säettä.

Jumalten synty
Θεογονία
Jumalten synnyn käsikirjoitus 1500-luvulta.
Jumalten synnyn käsikirjoitus 1500-luvulta.
Alkuperäisteos
Kirjailija Hesiodos
Kieli muinaiskreikka
Genre eeppinen runous
Julkaistu 700-luku eaa.
Suomennos
Suomentaja Päivi Myllykoski
Kustantaja Tammi
Julkaistu 2002
ISBN 951-31-2411-8
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Historia muokkaa

Hesiodos eli ja kirjoitti 700-luvulla eaa. Jumalten synnyn kirjallinen muoto vakiintui 500-luvulla eaa. Tällöin runoelmaan lisättiin vielä uusia osia, kuten sen lopun säkeet 901–1020.[1]

Jumalten synty on synteesi lukuisista erilaisista paikallisista kreikkalaisista perinteistä koskien jumalia. Teos on näin osa pitkää traditiota, ja liittyy runoelmana tilanteisiin, joissa rapsodi esitti yleisölleen jumalia koskevia lauluja, joiden luomiseen eri rapsodit käyttivät samanlaista aineistoa. Traditiot jatkoivat kehitystään myös Hesiodoksen teoksen jälkeen. Hesiodoksen teosta on kuitenkin usein käytetty kreikkalaisen mytologian lähdeteoksena. Muun muassa Herodotos piti sitä auktoriteettina koskien jumalten nimiä ja heidän ominaisuuksiaan.[2]

Sisältö muokkaa

»Olympoksen muusat, aigiinkantaja Zeuksen tyttäret [...] Ylistäkää jumalten ikuista, pyhää sukua, heitä jotka Gaia, tähtinen Uranos ja tumma Yö synnyttivät, sekä heitä jotka kasvatti suolainen Pontos. Kertokaa, kuinka jumalat ja maa saivat alkunsa [...][3]»

Teoksen alussa runoilija sanoo saaneensa laulunsa Helikon-vuoren muusilta. Hän kiittää muusia, ja kuvaa näiden synnyn ja toiminnan, sekä pyytää aiheen lauluunsa.[4] Runoelma on järjestetty kertomukseksi, joka kuvaa kaikkeuden (Kosmos) ja sen muovanneiden jumalten alkuperän. Jumalten sukupolvet voidaan jakaa kolmeen, joista ensimmäistä hallitsee Uranos, toista Kronos ja kolmatta ja viimeistä sukupolvea Zeus.

Ensimmäinen sukupolvi muokkaa

Runoilija kuvaa Khaoksen saaneen alkunsa ensimmäisenä. Khaos antoi synnyn Gaialle (Maa), kaiken järjestäytyneemmälle ja vakaammalle perustalle, joka voisi toimia jumalten ja ihmisten kotina, sekä Tartarokselle (Manalan alin taso). Myöhemmin saa syntynsä Eros (Rakkaus), jolla on tärkeä rooli lisääntymisessä, sillä ennen sitä lisääntymisen tuli tapahtua partenogeneettisesti. Khaoksesta saavat alkunsa myös Erebos (Pimeys) ja Nyks (Yö). Erebos ja Nyks lisääntyvät keskenään, jolloin syntyy Aither (Kirkkaus) ja Hemera (Päivä). Gaiasta saavat alkunsa Uranos (Taivas), Urea (Vuoret) sekä Pontos (Meri).[5] Myöhemmin Pontos ja Gaia saavat Eurybian.

Uranos ja Gaia lisääntyvät keskenään, mikä synnyttää kaksitoista titaania, Okeanos, Koios, Krios, Hyperion, Iapetos, Kronos, Theia, Rhea, Themis, Mnemosyne, Foibe ja Tethys; kolme kyklooppia, Brontes, Steropes ja Arges; sekä kolme hekatonkheiriä eli satakätistä, Kottos, Briareos ja Gyges (tai Gyes).[6]

Toinen sukupolvi muokkaa

Uranos inhosi kammottavia lapsiaan, joten hän piilotti ne jonnekin Gaiaan. Gaia suuttuu tästä ja pyytää lapsiaan titaaneita rankaisemaan isäänsä. Vain Kronos suostui tähän. Hän kastroi isänsä sirpillä. Uranoksen veri virtaa maahan ja siitä saavat alkunsa erinykset eli raivottaret, jättiläiset sekä meliadit. Kronos heitti kivekset Thalassaan eli mereen. Siitä kuohui vaahtoa, josta sai alkunsa Afrodite, rakkauden jumalatar. Tämän vuoksi Afroditea on pidetty Uranoksen ja Thalassan tyttärenä.[7]

Sillä aikaa Nyks teki lapsia partenogeneettisesti, vaikka olikin naimisissa Ereboksen kanssa. Hänen lapsiaan olivat Moros (Kohtalo), Kera (Tuho) ja kerit (Kuolon henget), Thanatos (Kuolema), Hypnos (Uni) ja oneirokset (Unien heimo), Momos (Moite), Oizys (Kurjuus), hesperidit (Yön tyttäret), moirat (Kohtalottaret), Nemesis (Kosto), Apate (Petos), Filotes (Intohimo), Geras (Vanhuus) ja Eris (Riita).[8]

Eris seurasi äitinsä esimerkkiä, ja hänestä saivat alkunsa Ponos (Raadanta), Lethe (Välinpitämättömyys), Limos (Nälänhätä), Algea (Tuska), Hysmine (Tappelut), Makhai (Taistelut), Fonoi (Murhat), Androktasia (Joukkomurhat), Neikea (Sättimiset), Pseudologos (Valheet), Logoi (Väitteet), Amfilogia (Vastaväitteet), Dysnomia (Laittomuus), Ate (Hunninko) ja Horkos (Valat).[9]

Titaanien suvussa Okeanos ja Tethys naivat toisensa ja saavat kolme tuhatta jokea, mukaan lukien Niili, Eridanos ja Skamandros, ja kolme tuhatta okeanidia, mukaan lukien Doris, Elektra, Kalypso ja Styks.[10] Theia ja Hyperion naivat toisensa ja heille syntyvät Helios (Aurinko), Selene (Kuu) ja Eos (Aamunkoitto).[11] Krios ja Eurybia naivat toisensa ja heille syntyvät Astraios, Pallas ja Perses.[12] Eos ja Astraios menevät myöhemmin naimisiin ja heille syntyvät Zefyros, Boreas, Notos, Eosforos eli Fosforos (Aamutähti) sekä muut tähdet.[13] Pallas ja Styks naivat toisena ja heille syntyvät Zelos (Kiihko), Nike (Voitto), Kratos (Voima) ja Bia (Väkivalta).[14] Koios nai Foiben ja heille syntyvät Leto ja Asteria.[15] Perses nai Asterian ja heille syntyy Hekate.[16] Iapetos nai Klymenen ja heille syntyvät Atlas, Menoitios, Prometheus ja Epimetheus.[17]

Uranoksen kastraation jälkeen Gaia nai Pontoksen, ja heidän jälkeläisiinsä kuuluu merenjumaluuksia, nymfejä ja erilaisia hirviöitä. Eräs Gaian ja Pontoksen lapsista on Nereus (Meren vanhus), joka nai okeanidi Doriksen. Nereus ja Doris saavat yhdessä nereidit, viisikymmentä meren nymfiä. Eräs näistä on Thetis. Gaian ja Pontoksen toinen lapsi on Thaumas, joka nai okeanidi Elektran. Thaumas ja Elektra saavat Iriksen (Sateenkaari) ja kaksi harpyijaa.[18]

Forkys ja Keto, kaksi sisarusta, naivat toisensa, ja saavat graiat, gorgot, Ekhidnan ja Ofionin. Medusa, yksi gorgoista, synnyttää kaksi Poseidonin lasta, siivekkään hevosen Pegasoksen sekä jättiläinen Khrysaorin, sillä hetkellä kun Perseus katkaisee hänen kaulansa. Khrysaor nai nymfi Kallirrhoen, Okeanoksen toisen tyttären, ja saa kolmipäisen Geryonin.[19]

Gaia nai Tartaroksen ja saa Tyfonin (myös Tyfoeus), jonka nai Ekhidna, ja he saavat Orthoksen, Kerberoksen, Hydran ja Khimairan. Orthoksesta ja joko Khimairasta tai Ekhidnasta syntyvät Sfinksi ja Nemean leijona.[20]

Kolmas ja viimeinen sukupolvi muokkaa

Kronos oli näin saanut Kosmoksen hallintaansa, ja halusi varmistaa, että pysyisi vallassa. Uranos ja Gaia ennustivat, että eräs Kronoksen lapsista tulisi syksemään hänet vallasta. Siksi Kronos piti huolen, että naituaan Rhean nieli kaikki tämän synnyttämät lapset: näitä olivat järjestyksessä Hestia, Demeter, Hera, Hades, Poseidon ja Zeus. Rhea kuitenkin pyysi Gaiaa ja Uranosta auttamaan Zeuksen pelastamisessa. Rhea lähetettiin Kreetalle synnyttämään Zeus. Kronokselle annettiin suuri kivi nielaistavaksi; tämä luuli sen olevan yksi Rhean synnyttämistä lapsista. Zeuksen synnyttyä Gaia otti hänet ja piilotti hänet syvään luolaan Aigaioksen vuorelle.[21]

Rhean huijaamana Kronos oksentaa viisi muuta lastaan.[22] He ryhtyvät yhdessä Zeuksen kanssa sotaan titaaneja vastaan Kosmoksen hallinnasta. Sota kesti kymmenen vuotta; toisella puolella olivat Olympoksen jumalat, kykloopit, Prometheus ja Epimetheus sekä Klymenen lapset; toisella puolella puolestaan titaanit ja jättiläiset, ainoastaan Okeanoksen ollessa puolueeton. Lopulta Zeus vapauttaa satakätiset hekatonkheireet tärisyttämään maata, minkä ansiosta hän pääsee voitolle, ja heittää titaaneita salamoilla, syösten heidät Tartarokseen.[23] Myöhemmin Zeus taistelee Tyfoeuksen kanssa ja voittaa myös tämän.[24]

Koska Prometheus oli auttanut Zeusta, häntä ei lähetetty Tartarokseen muiden titaanien kanssa. Prometheus kuitenkin huijaa Zeusta. Hän tekee kaksi uhria, joista toinen sisältää härän paremmat ja toinen huonommat osat, ja pyytää Zeusta valitsemaan niistä sen, jota pitää parempana, toivoen, että tämä valitsisi huonomman uhrin. Zeus kuitenkin havaitsee yrityksen ja suuttuu; hän kieltää tulen ihmisiltä kokonaan. Prometheus kuitenkin varastaa tulen jumalilta.[25] Zeus rankaisee Prometheusta kahlitsemalla hänet kallioon, jossa kotka nokkii tämän alati uudelleen korjautuvaa maksaa ikuisesti. Prometheus vapautuu vasta kun Zeuksen poika Herakles tulee vapauttamaan tämän.[26]

Koska ihmiset olivat saaneet tulen, Zeus antaa vastineeksi ihmisille rangaistukseksi naisen, ”kauniin onnettomuuden”. Hefaistos ja Athene tekevät neidon, jota kaikki ihmiset ja jumalat pitävät kauniina. Naisen nimeä ei Jumalten synnyssä mainita, mutta hänet yhdistetään yleensä Pandoraan — sama kertomus esiintyy hieman erilaisena myös Hesiodoksen toisessa teoksessa Työt ja päivät, jossa Pandora mainitaan. Kauneudestaan huolimatta nainen on Hesiodoksen mukaan ihmisille riesa, ja yhdistyy laiskuuteen ja tuhlailuun. Hesiodoksen mukaan kaikki naiset tuovat mukanaan kärsimystä, mutta myös naimattoman kohtalona on kärsiä.[27]

Zeuksella on seitsemän puolisoa. Ensimmäinen on okeanidi Metis, jonka hän nieli estääkseen tätä synnyttämästä poikaa, joka syöksisi hänet vallasta, niin kuin hänen isälleen oli käynyt. Toinen syy oli se, että Zeus halusi näin saada itselleen Metiksen viisauden, niin että tämä neuvoisi häntä tulevaisuudessa.[28] Myöhemmin Zeuksen päästä syntyi Athene, minkä seurauksena Hera suuttui niin, että synnytti partenogeneettisesti Hefaistoksen.[29] Zeuksen toinen vaimo on Themis, joka synnytti kolme horaa, Eunomia (Järjestys), Dike (Oikeudenmukaisuus) ja Eirene (Rauha); sekä kolme moiraa eli kohtalotarta, Klotho (Kehrääjä), Lakhesis (Osan Suova) ja Atropos (Torjumaton).[30]

Zeuksen kolmas vaimo on Eurynome, joka synnytti kolme khariittia eli sulotarta, Aglaia, Eufrosyne ja Thaleia.[31] Neljäs vaimo on hänen sisarensa Demeter, joka synnyttää Persefonen. Persefone nai myöhemmin Hadeen.[32] Zeuksen viides vaimo on muistin jumalatar Mnemosyne, jonka kanssa hän sai yhdeksän muusaa: Kalliope, Euterpe, Kleio, Erato, Melpomene, Polyhymnia, Terpsikhore, Thaleia ja Urania.[33]

Zeuksen kuudes vaimo on Leto, joka synnyttää Apollonin ja Artemiksen.[34] Seitsemäs ja viimeinen vaimo on Hera. Zeuksen ja Heran lapsia ovat Hebe, Ares, Enyo, Hefaistos ja Eileithyia.[35] Vaikka Zeus ei enää tämän jälkeen ota vaimoa, hänellä on kuitenkin paljon avioliiton ulkopuolisia suhteita muiden naisten kanssa. Näihin kuuluvat muun muassa Semele, Dionysoksen äiti, sekä Alkmene, Herakleen äiti. Herakles nai Heben.[36]

Poseidon nai Amfitriten, ja he saavat Tritonin.[37] Afrodite, joka oli nainut Hefaistoksen, on suhteessa Areen kanssa, ja heille syntyvät Fobos (Pelko), Deimos (Kauhu) ja Harmonia.[38] Harmonia nai myöhemmin Kadmoksen ja heille syntyvät Ino, josta tulee myöhemmin poikansa Melikerteen kanssa merenjumaluus; Semele, Dionysoksen äiti; Agaue, Aktaionin äiti; Polydoros; sekä Autonoe.[39] Helios ja Perseis saavat Kirken, joka saa Odysseuksen kanssa Agrioksen ja Latinoksen.[40] Atlaksen tytär Kalypso synnyttää Odysseukselle lapset Nausithoos ja Nausinoos.[41]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Myllykoski, Päivi: ”Hesiodoksen aika, elämä ja työt”. Teoksessa Hesiodos 2002, s. 53, 64.
  2. ↑ Herodotos: Historiateos II.53.
  3. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 51, 105–108, suomennos Päivi Myllykoski.
  4. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 1–115.
  5. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 116–132.
  6. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 133–154.
  7. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 154–206.
  8. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 211–225.
  9. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 226–232.
  10. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 337–370.
  11. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 371–374.
  12. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 375–377.
  13. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 378-382.
  14. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 383–403.
  15. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 404–411.
  16. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 412–453.
  17. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 506–513.
  18. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 233–269.
  19. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 270–295.
  20. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 296–336.
  21. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 453–492.
  22. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 493-506.
  23. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 616-772.
  24. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 820–869.
  25. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 534-569.
  26. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 521–533.
  27. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 570–612.
  28. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 886-900.
  29. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 924–929.
  30. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 901–903.
  31. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 907–911.
  32. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 912-914.
  33. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 915–919.
  34. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 920–922.
  35. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 923-925.
  36. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 940–955.
  37. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 930–922.
  38. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 934–936.
  39. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 975–978.
  40. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 956–961, 1012–1015.
  41. ↑ Hesiodos: Jumalten synty 1016–1018.

Kirjallisuutta muokkaa

Suomennos muokkaa

  • Hesiodos: Jumalten synty. (Theogonia.) Suomentanut Päivi Myllykoski. Liitteenä juliste jumalten sukupuusta. Olympos-sarja. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2411-8.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia muokkaa

  • Hesiodi Theogonia ; Opera et dies ; Scutum. Toimittanut Friedrich Solmsen, Reinhold Merkelbach, Martin Litchfield West. 3. painos. Scriptorum classicorum bibliotheca Oxoniensis / Oxford Classical Texts. E Typographeo Clarendoniano, 1990. Kreikankielinen alkuteksti.
  • Hesiod: Theogony, Works and days, Testimonia. Nide 1. Toimittanut ja kääntänyt Glenn W. Most. Loeb Classical Library. Harvard University Press, 2006. ISBN 0674996224. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Muuta kirjallisuutta muokkaa

  • Brown, Norman O.: Introduction to 'Hesiod: Theogony'. New York: Liberal Arts Press, 1953.

Aiheesta muualla muokkaa

Antiikin kreikkalaiset eepokset
Troijan kyklos

Kypria · Ilias · Aithiopis · Pieni Ilias · Troijan tuho · Nostoi (”Paluut”) · Odysseia · Telegoneia

Theban kyklos

Oidipodeia · Thebais · Epigonoi · Alkmaionis

Korintin kyklos

Titanomakhia · Europia · Korinthiaka

Muita

Argonautika · Batrakhomyomakhia · Dionysiaka · Fokais · Jumalten synty · Kerkopes · Margites · Oikhalian valtaus · Posthomerica · Työt ja päivät

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jumalten_synty&oldid=20155380”