Jumalan nimet juutalaisuudessa

Heprealaisessa Raamatussa yleisimmin käytetty Jumalan nimi on JHWH (יהוה ), joka tunnetaan kreikankieliselä nimellä Tetragrammaton eli nelikirjaiminen. Koska juutalainen perinne piti jumalallista nimeä liian pyhänä lausuttavaksi, se korvattiin synagogajumalanpalveluksessa hepreankielisellä sanalla Adonai (”Herrani”), joka käännettiin nimellä Kyrios (”Herra”) Septuagintassa, kreikkalaisessa versiossa heprealaisista pyhistä kirjoituksista. Myöhemmissä kirjallisissa lähteissä, jotka eivät ole juutalaisilta peräisin, nimi esiintyy usein muodossa Jahve tai Jehova. Suomenkielisissä Raamatun käännöksissä sitä vastaa yleensä sana ”Herra”.

Rabbiinisessa juutalaisuudessa puhutaan seitsemästä nimestä, jotka ovat niin pyhiä, että jos ne kirjoitetaan, niitä ei tulisi pyyhkiä pois: JHWH ja kuusi muuta nimeä, jotka ovat El (”Jumala”), Eloah (”Jumala”), Elohim (”Jumalat”), Shaddai (”Kaikkivaltias”), Ehjeh (”minä olen”) ja Tsevaot (”Joukkojen”). Muita nimiä pidetään pelkkinä epiteetteinä tai nimityksinä, jotka heijastavat erilaisia Jumalan piirteitä, mutta usein ollaan vielä halakhan vaatimuksiakin varovaisempia, ja esimerkiksi saatetaan kirjoittaa ”J-la” sanan ”Jumala” sijasta myös suomen kielellä, tai heprealainen luku 15 ilmaistaan sanomalla tet – vav (kirjaimellisesti   ”9-6”) jod – he:n sijasta (kirjaimellisesti  ”10-5”, hepreaksi myös yksi Jumalan nimistä eli ”Jah”).

Dokumenttihypoteesi ehdottaa, että Toora on koottu eri alkuperäislähteistä, joista kaksi (jahvisti ja elohisti) on nimetty sen mukaan, mitä nimeä ne käyttävät Jumalasta (suomennoksessa Jahve ja Jumala).

Seitsemän Jumalan nimeä

Ne seitsemän Jumalan nimeä, jotka ovat liian pyhiä pois pyyhittäväksi, kun ne on kerran kirjoitettu ovat tetragrammaton, El, Elohim, Eloah, Elohai, El Shaddai ja Tsevaot. Lisäksi nimeä Jah – koska se muodostaa osan tetragrammatonia – suojellaan samalla tavalla. Rabbi Jose piti nimeä ”Tzevaot” tavallisena, vähemmän pyhänä nimenä ja Rabbi Ishmaelin mukaan "Elohim" oli tällainen. Kaikki muut nimet, kuten ”armahtavainen”, "armollinen” ja ”uskollinen”, viittaavat vain ominaisuuksiin, joita on myös ihmisillä.

Tetragrammaton esiintyy tässä Ketef Hinnomin hopeakääröjen kohdassa 4. Mooseksen kirjasta löytyvän Herran siunauksen yhteydessä noin 600 eaa.).

JHWH

Ote Qumranin luolasta löytyneestä psalmien kirjan sisältävästä kääröstä sarakkeen 19 kohdalta. Tässä osassa voidaan selvästi nähdä paleoheprealaisilla kirjaimilla kirjoitettu tetragrammaton kuusi kertaa.

Heprealaisessa Raamatussa yleisimmin käytetty Jumalan nimi on JHWH , joka tunnetaan myös nimellä Tetragrammaton (kreikkaa, tarkoittaa ”nelikirjaiminen”). Heprea on abjad, joten sanan kirjaimia jod, he, vav, he pidetään tavallisesti konsonantteina ja nimi usein muunnetaan muotoon Jahve suomen kielessä.

Nykyajan juutalaisessa kulttuurissa tämän nimen lausumista niin kuin se kirjoitetaan pidetään kiellettynä. Rukouksissa se lausutaan Adonai, ja keskustelussa käytetään yleensä sanaa HaShem, joka on hepreaa ja tarkoittaa ”nimi”. Sen alkuperäisestä ääntämisasusta ei olla varmoja, koska – vaikkei Toorassa ole suoraa kieltoa lausua tätä nimeä ja Ruutin kirjasta voidaan päätellä, että se lausuttiin ääneen vielä 5. vuosisadalla eaa. – sitä pidettiin viimeistään 200-luvulta eaa., toisen temppelin ajoista lähtien niin pyhänä, ettei sitä koskaan lausuttu ääneen eikä vokaalimerkintöjä kirjoitettu ylös ennen kuin vasta varhaiskeskiajalla. Masoreettisessa tekstissä tähän nimeen liitetään sanojen Adonai tai Elohim vokaalimerkit (sen mukaan kummalla tavalla se on tarkoitus ääntää), ja jos tämä yhdistelmä äännettäisiin niin kuin se kirjoitetaan, ääntämisasu olisi Jəhōwāh; tutkijat ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, ettei tämä ole alkuperäinen ääntämisasu.

Tetragrammaton ilmestyy ensimmäistä kertaa Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ja esiintyy yhteensä 6828 kertaa Masoreettisen tekstin Stuttgart-painoksessa. Sen arvellaan olevan vanhahtava olla-verbin yksikön kolmannen persoonan imperfektimuoto (eli ”[Hän] oli”). Tämä on yhtäpitävä Toisen Mooseksen kirjan kohdan kanssa, jossa Jumala kutsuu itseään nimellä ”minä olen se, mikä minä olen” käyttäen yksikön ensimmäisen persoonan imperfektimuotoa.

Rabbiininen juutalaisuus opettaa, että nimi on kielletty kaikilta paitsi ylipapilta, jonka tulisi lausua se ääneen vain Jerusalemin temppelin Kaikkeinpyhimmässä Jom Kippurina. Tällöin hän ääntää nimen ”siinä muodossa kuin se on kirjoitettu”. Jokaista siunausta lausuttaessa, temppelin sisäpihalla olevien ihmisten piti heittäytyä maahan, kun he kuulivat tämän pyhän nimen ääneenlausuttuna. Koska temppeliä ei ole rakennettu uudelleen sen jälkeen kun se tuhottiin vuonna 70 jaa., useimmat nykyajan juutalaiset eivät koskaan äännä sanaa JHWH, vaan lukevat sen sijaan Adonai (”Herrani”) rukouksen aikana ja Tooran lukemisen yhteydessä ja muina aikoina HaShem (”Nimi”). Samoin Vulgata käytti nimeä Dominus (”Herra”) ja useimmat suomenkieliset Raamatun käännökset käyttävät nimiä Herra tai Jumala alkuperäisen nimen JHWH sijaan. Septuaginta on saattanut alun perin käyttää heprealaisin kirjaimin kirjoitettua nimeä kreikkalaisen tekstin seassa mutta tästä aiheesta ei ole tieteellistä yksimielisyyttä. Kaikki jälkipolville jääneet varhaiskristilliset käsikirjoitukset käyttävät sen sijasta sanaa Kyrios Κυριος, ”Herra”) tai hyvin satunnaisesti Theos [Θεος, ”Jumala”] kääntäessään tuhansia kertoja tekstissä esiintyvän pyhän nimen.