Jukka Haavisto
Juhani ”Jukka” Haavisto (5. kesäkuuta 1930 Alajärvi – 24. marraskuuta 2023 Helsinki[1][2]) oli suomalainen muusikko ja musiikkineuvos ja mainosalan yrittäjä. Hän toimi lauluntekijänä ja vaikutti useissa kokoonpanoissa vibrafonisti-hanuristina. Muusikonuransa lisäksi Haavisto toimi mainosalalla vuodesta 1959 aina 1990-luvulle, jolloin jäi eläkkeelle.[3]
| Jukka Haavisto | |
|---|---|
 Jukka Haavisto marraskuussa 2014 Tavastia-klubilla poikiensa Fifty-Sixty –konsertissa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. kesäkuuta 1930 |
| Kuollut | 24. marraskuuta 2023 (93 vuotta) |
| Ammatti | muusikko, mainosalan yrittäjä |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Jukka Haavisto |
| Aktiivisena | 1959–2020 |
| Tyylilajit | jazz, swing, kevyt musiikki |
| Soittimet | harmonikka, vibrafoni |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Elämänvaiheita muokkaa
Jukka Haavisto suoritti ylioppilastutkinnon Kauhavalla 1948 ja valmistui opettajaksi Jyväskylän kasvatusopillisesta korkeakoulusta 1956. Hän työskenteli mainostoimisto SEKissä 1959–1968, viimeksi yhteysjohtajana, sitten Artifex-mainostoimistossa varatoimitusjohtajana vuoteen 1978. Oman mainostoimistonsa PRAXin toimitusjohtajana ja johtokunnan puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1975 vuoteen 1990.[4][5]
Muusikon ura muokkaa
Haavisto esiintyi muusikkona ensi kerran julkisesti noin kymmenvuotiaana, soittamalla Yleisradion lähetyksessä ystävänsä kanssa huuliharppua. He soittivat kaksi suomalaista laulua. Huuliharpun Haavisto oli saanut edellisenä jouluna joululahjaksi, samana päivänä, jolloin hänen luutnantti-isänsä kuoli talvisodassa Taipaleenjoella. Haaviston omimmaksi musiikinlajiksi tuli swing, jota hän soitti haitarilla ja vibrafonilla:[5]
»Se swingin rytmiikka tuntui heti ensikuulemalta omalta ja sytytti kiinnostuksen, joka ei ole hiipunut. […] Minä olen sydämeltäni vain tällainen jazzia rakastava pelimanni.»
Haaviston keskeisimpiä yhtyeitä olivat Happy Swing Band, Jukka Haavisto Band ja Haavisto Swingers.[5]
Haavisto esiintyi viimeisen kerran muusikkona 27.2.2020. Hän kärsi borrelioosista, jonka vuoksi kädet eivät enää kunnolla totelleet aivoista tulevia käskyjä. Hän oli jo aikaisemmin tehnyt lopetuspäätöksen, mutta kuunnellessaan Happy Swing Bandin konserttia hänen oli taas pakko päästä ystäviensä joukkoon. Hän soitti vibrafonisoolon, joka meni “olosuhteisiin suhteutettuna kohtuullisesti. Mutta lupaus kohtuullisuudesta ei riitä uuteen alkuun. […] Päättelin, että ehkä on parempi lopettaa vapaaehtoisesti ajoissa kuin myöhään vasta pakon edessä, yleisön pyynnöstä.”[5]
Haavistoa ilahdutti suomalaisen jazzin uusien sukupolvien kyvyt: “Minua ilahduttavat paljon nämä uudet polvet, jotka ovat nostaneet jazzin aivan toiselle kansalliselle ja kansainväliselle tasolle. Suomalainen jazz ei perustu enää matkimiseen, ei edes esikuvien jäljittelyyn.”[5]
Yhteiskunnallinen toiminta muokkaa
Jukka Haavisto toimi Suomen Jazz-arkiston ja Suomen Jazz & Pop Arkiston (nykyinen Musiikkiarkisto) johtajana vuosina 1991–1997. Hän sanoi olevansa “yllytyshullu, sellainen haasteiden etsijä, joka on helppo suostutella uusiin hankkeisiin”.[5]
Haavisto perusti Suomen Kevyen Musiikin Museon Kannatusyhdistyksen vuonna 1994. Hän toimi museon toiminnanjohtajana vuoteen 2004 saakka. Museo avasi verkkomuseon nimeltä Populaarimusiikin museo internetiin joulukuussa 2004.[3]
Haavisto toimi myös kirjailijana. Hänen teoksensä Puuvillapelloilta kaskimaille (1991) on edelleen tuorein yleisesitys suomalaisesta jazzista. Hän ihmetteli, että kukaan ei ole kirjoittanut jatkoa tälle teokselle. Hänen teoksensa on nelisataasivuinen, soittajia siinä mainitaan puolitoista tuhatta kappaletta.[5]
Palkinnot muokkaa
Jukka Haavistolle myönnettiin ansioistaan suomalaisen jazzin ja kevyen musiikin hyväksi seuraavat palkinnot:[3]
- 1995 Suomen Jazzliiton Andania-palkinto
- 1995 Classic Jazz ry:n Louis Armstrong -palkinto[6]
- 2000 Elvis ry:n Prix ELVIS
- 2007 musiikkineuvoksen arvonimi
- 2010 Vuoden arkistoteko -palkinto uraauurtavasta toiminnasta jazz- ja populaarimusiikin kulttuuriperinnön hyväksi
Perhe muokkaa
Haaviston pojat Janne (muun muassa yhtyeissä J. Karjalainen ja Mustat Lasit ja Laika & The Cosmonauts) ja Olli (muun muassa J. Karjalainen, Mikko Kuustonen, Freud, Marx, Engels & Jung ja Tuomari Nurmio) ovat kumpikin menestyneitä muusikoita. Tytär Susanna Haavisto on näyttelijä-laulaja.
Yhtyeet[3] muokkaa
- Carmen (1945–1949)
- JH-kvintetti (1950–1951)
- Martti Nummen sekstetti (1952)
- Pihlajamaan Pelimannit (1952–1953)
- LL-kvintetti (1954–1955)
- Jorma Weneskosken orkesteri (1956–1962)
- Happy Swing Band (1978–)
- Jukka Haavisto Band
- Haavisto Swingers (1990–)
- Western Swingers (1998–)
Teoksia muokkaa
- Jukka Haavisto: Puuvillapelloilta kaskimaille: Jatsin ja jazzin vaiheita Suomessa. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11419-0 sid. Ladattava epub-tiedosto, Musiikkiarkisto 2017.
Lähteet muokkaa
- ↑ https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/67300a89-9e9e-4b32-8d8c-341e102b3cc7
- ↑ https://www.hs.fi/muistot/art-2000010269858.html
- ↑ a b c d Juha Henriksson: Jukka Haavisto pomus.net. Populaarimusiikin museo Pomus. Viitattu 29.11.2014.
- ↑ Haavisto, Jukka: Oikoteitä on, mutta muutaman oikaisun jälkeen olet varsinaisen reitin kulkijoita jäljessä, s. 37. Teoksessa: Creator Oy (toim.) Sanan voimalla. Helsinki: A-lehdet Oy, 1982. ISBN 951-99425-4-8.
- ↑ a b c d e f g Harri Uusitorppa: Svengi, johon ei kyllästy koskaan. Musiikkineuvos Jukka Haavisto on saanut todistaa melkein kaikki suomalaisen jazzin vaiheet. Helsingin Sanomat, 4.6.2020, s. B 15. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.6.2020.
- ↑ Suomalaisia jazzpalkintoja, Perinnejazz.fi. Viitattu 18.11.2021.