Juhannusturilas

kovakuoriaislaji

Juhannusturilas (Amphimallon solstitiale) on lehtisarvisiin (Scarabaeidae) kuuluva kovakuoriaislaji.

Juhannusturilas
Aikuinen juhannusturilas (Amphimallon solstitiale).
Aikuinen juhannusturilas (Amphimallon solstitiale).
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Scarabaeiformia
Yläheimo: Turilasmaiset Scarabaeoidea
Heimo: Lehtisarviset Scarabaeidae
Alaheimo: Melolonthinae
Tribus: Melolonthini
Suku: Amphimallon
Laji: solstitiale
Kaksiosainen nimi

Amphimallon solstitiale
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Juhannusturilas Wikispeciesissä
  Juhannusturilas Commonsissa

Tuntomerkit muokkaa

Aikuinen kuoriainen on noin 14–18 millimetrin mittainen.[2] Juhannusturilas muistuttaa paljon kastanjaturilasta (Melolontha hippocastani), mutta on huomattavasti pienempi ja karvaisempi.

Levinneisyys muokkaa

Laji on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, missä sitä esiintyy kesä-heinäkuussa.[2]

Elintavat muokkaa

Lajia tavataan yleensä lehtipuilla ja pensailla, joiden lehtiä se käyttää ravinnokseen. Iltaisin koirailla on usein tapana lennellä suurissa parvissa puiden ympärillä.[2]

Juhannusturilaan toukat elävät maan sisässä juuria syöden.[2] Puutarhoissa ja taimikoissa niistä on suurta haittaa vahingoittaen erityisesti männyn taimia. 20–30 millimetrin mittaisia toukkia on kutsuttu rasvamakkaroiksi. Juhannusturilaan kehitys munasta aikuiseksi kestää yleensä kaksi vuotta, joskus kolme.[3]

Fiktiiviset juhannusturilaat muokkaa

Kirjailija-koomikko Timo Virtasen Metsän turinaa -sarjakuvissa seikkailee juhannusturilas Milo. Hän on tarinoissa eräänlainen yhtenäisyyttä ja sukupolvien jatkumoa symboloiva otus.[4]

Lähteet muokkaa

  1. Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Juhannusturilas – Amphimallon solstitiale Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. a b c d Hans Silfverberg: Niittyjemme eläimiä värikuvina, s. 129. Juhannusturilas. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-06692-3.
  3. Åke Sandhall, Pikkueläimiä, WSOY, Barcelona 1975, 205 s.
  4. Timo Virtanen: Metsän turinaa. Omakustanne, 1971.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.