Wikipedia

Judy Garland

yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja

Judy Garland (oik. Frances Ethel Gumm, 10. kesäkuuta 1922 Grand Rapids, Minnesota – 22. kesäkuuta 1969 Lontoo, Englanti) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja.

Judy Garland
Garland vuonna 1945
Garland vuonna 1945
Henkilötiedot
Koko nimi Frances Ethel Gumm
Syntynyt10. kesäkuuta 1922
Grand Rapids, Minnesota, Yhdysvallat
Kuollut22. kesäkuuta 1969 (47 vuotta)
Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti näyttelijä, laulaja
Näyttelijä
Aktiivisena 1924–1969 (laulajana)
1929–1967 (näyttelijänä)
Merkittävät roolit
  • Andy Hardy -elokuvat
  • Ihmemaa Oz
  • Tyttö ja kosija
  • Tähti on syntynyt
  • Nürnbergin tuomio
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Varhainen elämä ja ura muokkaa

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Myös yksityiselämä on osittain lähteetön tai lähteisiin ei viitata, IS-lähteessä ei kerrota kuin osa. Korjauspyyntö lisätty 6. lokakuuta 2022.

 
Garland Dorothyn roolissa elokuvassa Ihmemaa Oz (1939).
 
Lana Turner, Hedy Lamarr ja Judy Garland elokuvassa Revyytyttö (Ziegfeld Girl, 1941).
 
Judy Garland elokuvassa Tähti on syntynyt (1954).

Judy Garlandin vanhemmat esiintyivät ammattimaisina vaudeville-artisteina nimillä Jack ja Virginia Lee. Hänen ensimmäinen oma julkinen esiintymisensä oli kolmevuotiaana, kun hän lauloi kappaleen ”Jingle Bells”. Vuonna 1926 perhe muutti Los Angelesiin, jolloin Judy ja hänen kaksi isosiskoaan Mary Jane Suzanne ”Susie” (1915–1964) ja Dorothy Virginia ”Jimmie” Gumm (1917–1977) aloittivat myös vaudevillessa. Vuonna 1930 hänellä oli koe-esiintyminen Paramountin studioilla, mutta se ei vielä johtanut rooliin, joten hän esiintyi yhdessä sisartensa kanssa vuoteen 1935 asti.

Vuonna 1934 hän pääsi sadan dollarin viikkopalkalla MGM:n näyttelijäksi, ja hänen ensimmäinen esiintymisensä oli KFI-radioaseman Shell Chateau Hour -ohjelmassa. Hän kävi koulua MGM:n studioilla, kuten myös Mickey Rooney, Lana Turner ja Ava Gardner. Hänen isänsä kuoli aivokalvontulehdukseen. Judyn äiti oli heikkotahtoinen mutta kunnianhimoinen, ja niin määräysvalta siirtyi MGM:n johtaja Louis B. Mayerille.

Elokuvauransa hän aloitti lapsitähtenä 1930-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 1938 hän esiintyi elokuvassa Broadway Melody ja hänen tulkintansa kappaleesta ”You Made Me Love You” (Clark Gablen valokuvalle omistettu) johti suosion kasvuun. Garland oli 16-vuotias, kun hän näytteli elokuvassa Ihmemaa Oz (1939), josta on tullut myöhemmin suosittu koko perheen elokuva. Ihmemaa Ozin lisäksi hänet muistetaan Betsy Boothin roolista kolmessa Andy Hardy -elokuvassa sekä elokuvasta Tähti on syntynyt (1954), josta Garland sai ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa. Toista kertaa hän oli Oscar-ehdokkaana sivuroolistaan elokuvasta Nürnbergin tuomio (Judgment at Nuremberg, 1962). Garland teki uransa aikana yhdeksän elokuvaa Mickey Rooneyn kanssa, mukaan lukien Andy Hardy -elokuvat. Hän toimi myös yhden kissahahmon äänenä elokuvassa Pariisin iloiset kissat (Gay Purr-ee, 1962).

Garland lauloi monessa elokuvassaan ja loi myös menestyneen laulajanuran elokuvan Tähti on syntynyt jälkeen. Siitä lähtien hän keskittyi laulajanuraan ja esiintyi enää vain muutamassa elokuvassa. Hänet muistetaan Ihmemaa Ozissa lauletun ikivihreän kappaleen "Over the Rainbow" tulkitsijana, ja hän oli kuuluisa persoonallisesta lauluäänestään.

Elokuva- ja laulajanuran lisäksi Garland yritti luoda uraa myös televisiossa. Syyskuussa 1964 alkoi Garlandin oma televisiosarja The Judy Garland Show. Sarja oli kriitikoiden ylistämä ja sai neljä Emmy-ehdokkuutta, mutta jäi yhteen kauteen huonojen katsojalukujen takia. Judy Garland ei ilmeisesti koskaan täysin toipunut tästä epäonnistumisesta.

Palkinnot ja perintö muokkaa

Vuonna 1939 Garland sai erikois-Oscarin roolitöidensä ansiosta. Hän voitti urallaan kaksi Grammy-palkintoa, joiden lisäksi hänelle myönnettiin elämäntyö-Grammy postuumisti vuonna 1997. Vuonna 1952 hän sai erikois-Tonyn.

Judy Garland on saanut elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle. Garlandin käden- ja jalanjäljet on myös painettu Grauman’s Chinese Theatren edustan betonilaattaan vuonna 1939 pidetyssä seremoniassa.[1] Vuonna 1999 American Film Institute valitsi hänet vuosisadan kahdeksanneksi suurimmaksi naisnäyttelijäksi.[2] Myöhemmin American Film Institute listasi myös sata parasta elokuvalaulua, ja Garlandin Ihmemaa Ozissa laulama ”Over the Rainbow” sijoittui ensimmäiseksi, minkä lisäksi neljä muuta Garlandin laulamaa laulua sijoittui listalle.[3]

Garlandista tuli homoikoni, jonka musikaalit ja laulut ovat olleet suosiossa homoyhteisöissä.[4]

Vuonna 2001 Garlandista tehtiin kehuttu, myös Suomen televisiossa nähty kaksiosainen minisarja Tähtitarina: Judy Garland (Life with Judy Garland: Me and My Shadows, 2001). Sarja voitti viisi Emmy-palkintoa, yhden Golden Globen ja yhden SAG-palkinnon. Yhdysvalloissa Garlandia on kunnioitettu kahdesti myös postimerkillä: vuonna 1989 (Ihmemaa Oz, Dorothy) ja uudestaan vuonna 2006 (Tähti on syntynyt, Vicki).

Judy Garlandin elämän loppuajoista julkaistiin elokuva Judy vuonna 2019. Elokuvassa Garlandia näytteli Renée Zellweger, joka voitti roolistaan parhaan naispääosan Oscar-palkinnon.[5]

Yksityiselämä muokkaa

 
Judy Garland elokuvassa Nürnbergin tuomio (1961).

Vuoden 1939 paikkeilla Judy Garlandilla oli suhde näyttelijä Tyrone Poweriin. Louis B. Mayer suhtautui asiaan paheksuvasti, ja niin suhde päättyi. Garland oli viisi kertaa naimisissa ja sai yhteensä kolme lasta.

Ensimmäinen aviomies oli sovittaja ja säveltäjä David Rose. Mayer ja Judyn äiti eivät hyväksyneet liittoa. Aviomies ja Mayer suostuttelivat Garlandin keskeyttämään ensimmäisen raskautensa.

Toisen aviomiehensä, elokuvaohjaaja Vincente Minnellin, Garland tapasi elokuvan Tyttö ja kosija filmauksen yhteydessä. Avioliitto solmittiin vain viikko sen jälkeen, kun Garlandin avioero Rosesta oli tullut voimaan. Tällä kertaa myös Louis B. Mayer hyväksyi liiton. Minnellin kanssa syntyi tytär Liza Minnelli vuonna 1946. Myös hänestä tuli myöhemmin näyttelijä ja laulaja.

Vuonna 1951 Garland ja Minnelli erosivat. Garland kieltäytyi yhteistyöstä entisen miehensä kanssa, ja MGM erotti hänet. Ura näytti olevan lopussa, ja Garland yritti toisen kerran itsemurhaa.

Vuonna 1952 Garland lähti Hollywoodista New Yorkiin. Siellä hän tapasi entisen koelentäjän Sidney Luftin. Avioliitosta syntyi kaksi lasta. Luft järjesti vaimolleen konsertteja, ja Garland rikkoi yleisöennätyksiä sellaisissa paikoissa kuin Palace, Carnegie Hall ja London Palladium. Vuonna 1965 avioliitto Luftin kanssa päättyi.[6]

Neljäs aviomies oli näyttelijä Mark Herron, mutta liitto ei kestänyt kahta vuotta kauempaa.

Vuonna 1969 Garland meni viidennen kerran naimisiin, tällä kertaa Mickey Deansin kanssa. Liitto kesti vain kolme kuukautta ennen Garlandin kuolemaa. Kuolemaa oli vielä edeltänyt menestyksekäs konserttikiertue.

Judy Garland kärsi mielenterveysongelmista ja huonosta itsetunnosta. Myöhemmin hän kärsi myös lääkeriippuvuudesta. Hänet löydettiin kuolleena kylpyhuoneesta kotonaan Lontoossa 22. kesäkuuta 1969, ja hänen kuolinsyykseen määritettiin lääkkeiden yliannostus. Garlandin löysi kuolleena hänen aviomiehensä.

Vaikka Garlandin tiedetään yrittäneen itsemurhaa aikaisemmin, kuolemaa ei ole pidetty itsemurhana vaan onnettomuutena. Tutkimuksen mukaan tappavaa määrää lääkkeitä ei ollut otettu kerralla vaan pidemmän ajan kuluessa.[7] Garland oli täyttänyt 47 vuotta vain kaksitoista päivää ennen kuolemaansa. Hänet on haudattu Hartsdaleen New Yorkiin.

Diskografia muokkaa

  • Miss Show Business  (1955)
  • Judy  (1956)
  • Alone  (1957)
  • Judy in Love  (1958)
  • Garland at the Grove  (1959)
  • The Letter  (1959)
  • Judy: That’s Entertainment!  (1960)
  • Judy Garland à Paris  (1960)
  • Judy at Carnegie Hall  (1961)[huom 1]
  • The Garland Touch  (1962)
  • Judy Takes Broadway  (1962)
  • I Could Go On Singing  (1963)
  • Just for Openers  (1964)
  • Judy Garland Sings Maggie May  (1964)
  • Judy Garland and Liza Minnelli Live at the London Palladium  (1965)
  • At Home at the Palace  (1967)
  • The Judy Garland Story  ()

Filmografia muokkaa

 
Judy Garland viimeiseksi jääneessä elokuvassa Suuri voitto.

Huomautukset muokkaa

  1. ↑ Judy at Carnegie Hall valittiin 2003 Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan.[8]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Screen Source presents: Mann’s Chinese Theater Imprints. Screen Source. päivitetty 5.10.1999. The Arizona Macintosh Users Group. Arkistoitu 10.2.2009. Viitattu 8.3.2009. (englanniksi)
  2. ↑ AFI’s 100 Years…100 Stars 1999. Los Angeles: American Film Institute. Viitattu 15.3.2009. (englanniksi)
  3. ↑ AFI’s 100 Years…100 Songs Los Angeles: American Film Institute. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
  4. ↑ Elton John and Judy Garland Voted Greatest Gay Icons of All Time Daily Mirror. 10.12.2009. Lontoo. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
  5. ↑ Erbland, Kate: Best Actress Renée Zellweger Explains Why Her ’Judy’ Oscar Win Feels Different IndieWire. 10.2.2020. Yhdysvallat. Viitattu 9.8.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Leinonen, Pauliina: Ihmemaa Ozin kuvaukset ajoivat Judy Garlandin sateenkaaren väärälle puolelle: Hollywood-ikoni oli jo 16-vuotiaana koukussa amfetamiiniin ja rauhoittaviin Ilta-Sanomat. 13.10.2019. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 13.10.2019.
  7. ↑ Jarrett, Steve: The End of the Rainbow. (fanisivu) Judy Garland The Live Performances. Deltacomm. Arkistoitu 23.1.2009. Viitattu 30.1.2009.
  8. ↑ Complete National Recording Registry Listing Washington (DC): Library of Congress. Viitattu 7.9.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Judy Garland.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Judy_Garland&oldid=22307429”