Jousikvartetto
Jousikvartetto on neljälle jousisoittimelle sävelletty kamarimusiikkiteos. Jousikvarteton esittävä yhtye, jousikvartetti, koostuu perinteisesti kahdesta viulusta, alttoviulusta ja sellosta. Jousikvartetto syntyi 1700-luvun puolivälissä, kun barokin triosonaatit menettivät merkityksensa kenraalibassotekniikan taantuessa. Suosituimmillaan jousikvartetto oli sävellysmuotona 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa. Alkujaan jousikvartetot olivat muodoltaan divertimentoja, mutta klassismin ja romantiikan ajan jousikvartetossa on yleensä 3–4 osaa, ja ainakin sen ensimmäinen osa on sonaattimuodossa.
Jousikvintetot ovat harvinaisempia. Niissä kvartettoon on yleensä lisätty "ylimääräinen" alttoviulu tai sello, harvemmin kontrabasso.
Tunnettuja säveltäjiä muokkaa
Merkittävimpiä jousikvartettosäveltäjiä ovat olleet Joseph Haydn (jota on kutsuttu "jousikvarteton isäksi"), Wolfgang Amadeus Mozart,Ludwig van Beethoven ja Franz Schubert. Kaikkien aikojen tuotteliain jousikvartettojen säveltäjä lienee ollut 91 jousikvartettoa kirjoittanut Luigi Boccherini.
Toisen Wienin koulukunnan ydinjäsenet Arnold Schönberg, Anton Webern ja Alban Berg sävelsivät kukin jousikvartettoja.
Nykyaikana merkittäviä jousikvartettoja ovat säveltäneet myös muiden muassa Béla Bartók (6 kvartettoa), Dmitri Šostakovitš (15) ja Elliott Carter (5). Suosiota nauttivat myös Claude Debussyn ja Maurice Ravelin ainoat jousikvartetot.
Suomessa jousikvartettoja sävelsi ensimmäisenä Erik Tulindberg oletettavasti 1780-luvulla. Hänen kuusi kvartettoaan ovat säilyneet vain osin. Tunnetuimpia suomalaisia kvartettosäveltäjiä ovat mm. Jean Sibelius (jousikvartetto d-molli op. 56 Voces intimæ), Erkki Melartin (4 kvartettoa), Einojuhani Rautavaara (4 kvartettoa), Aulis Sallinen (5 kvartettoa), Kalevi Aho (3 kvartettoa) ja Pehr Henrik Nordgren (11 kvartettoa).