Joulupukki

Joulupukki (nimi voidaan kirjoittaa pienellä tai isolla alkukirjaimella) on myyttinen hyvä ja kiltti mieshahmo, joka tuo jouluna lahjoja. Sanalla viitataan myös hahmoa toimenaan esittäviin henkilöihin.

Yhdysvaltalainen joulupukki tunnusomaisessa parrassaan ja punaisessa nutussaan.

Historiaa

Nykyisin kansainvälisesti tunnetun joulupukin taustalla on 300-luvulla elänyt Myran piispa Pyhä Nikolaus (tunnetaan myös Nikolaus Barilaisena), jonka nimestä (lat. Sanctus Nicolaus) johtuvat hahmon nimet monissa kielissä, esimerkiksi englanninkielinen nimitys Santa Claus ja alankomaalainen Sinterklaas. Hänen kotikaupunkinsa Myra sijaitsi Anatoliassa, nykyisen Turkin alueella. Pyhä Nikolaus oli tunnettu hyväntekijä, ja hänestä tuli merimiesten, kauppiaiden ja lasten suojeluspyhimys.

Legendan mukaan Pyhä Nikolaus kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana. Esimerkiksi Alankomaissa lapsille jaettiin lahjoja Nikolauksen päivänä 6. joulukuuta. Tapa levisi hollantilaisten protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan, jossa vuosisatojen kuluessa Nikolaoksen legendasta muodostui yhdysvaltalainen Santa-hahmo, engl. Santa Claus (Pyhä Klaus). Nimensä Santa Claus sai hollannin Sinterklaas-nimestä, joka puolestaan polveutui Nikolauksesta.

Euroopassa Martti Luther halusi korvata mielestään liian paavillistuneen Nikolauksen juhlan ja alkoi opettaa vuonna 1535, että Jeesus-lapsi tuo lahjoja jouluaattona ja kehitti Christkind-juhlan (saks. Kristus-lapsi), jossa lahjat toi Jeesus-lapsi eikä Nikolaus. Sana Christkind muuttui Yhdysvalloissa vuosien saatossa muotoon Kriss Kringle, jota ironisesti pidetään nykyään siellä joulupukin toisena nimenä. Joulupukin ja Kristuksen hahmot ovat siten sekoittuneet toisiinsa.

Suomessa lahjoja jakava Nikolaus tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa. Tavan levitessä maahan se yhdistyi suomalaisten joulunajan naamiohahmojen kanssa. Syntyi suomalainen joulupukki, joka perinteisesti pukeutui harmaaseen turkkiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen vaihtoi asunsa punaiseen nuttuun yhdysvaltalaisen Santa Claus -joulupukin vaikutuksesta.

Joulupukki ja poroja kanadalaisessa julkaisussa Canadian Illustrated News vuodelta 1875.

Santa Clausin nykyinen ulkoasu kehittyi Yhdysvalloissa, jossa Pyhä Nikolaus ja Kris Kringle (engl. Criscringle) yhdistyivät ja syntyi Santa Claus -joulupukkihahmo.

Philadelphialainen kauppias J. W. Parkinson palkkasi noin vuonna 1841 markkinointitemppuna Criscringle-asuisen miehen kiipeämään kauppansa savupiippuun. Vuonna 1863 pilapiirtäjä Thomas Nast kehitti oman versionsa Joulupukista. Hän lisäsi hahmolle viikset ja parran sekä puki sen turkiksiin. Nastin vuonna 1881 julkaistu teos Merry Old Santa Claus on jo melko lähellä nykyään tuntemaamme joulupukkia. Vuonna 1885 bostonilainen kirjanpainaja Louis Prang painoi joulukortteja, joissa hän esitteli punapukuisen joulupukin. Tätä ennen Joulupukin asut olivat olleet vaihtelevasti sinisiä, vihreitä, violetteja tai harmaita.

Yhdysvaltalainen virvoitusjuomayhtiö Coca-Cola halusi laajentaa markkinoitaan myös talviaikaan, joten se käynnisti vuonna 1931 mainoskampanjan, joka rakentui Santa Clausin ympärille. Isänsä puolelta ahvenanmaalaista syntyperää ollut michiganilaissyntyinen Haddon Sundblom piirsi kampanjaan punanuttuisen joulupukin. Hän kertoi ottaneensa innoitusta Clement Clarke Mooren runosta A Visit from St. Nicholas. Coca-Colalla ja Sundblomilla on ollut suuri vaikutus yleiseen käsitykseen joulupukin ulkomuodosta.

Nykyisin joulupukki kuvataan kilttinä, punanuttuisena, pyöreävatsaisena vanhana miehenä, jolla on suuri valkoinen parta ja silmälasit. Pukin kotipaikkana pidetään eri kulttuureissa joko Suomen Korvatunturia, pohjoisnapaa, pohjoista Kanadaa, Grönlantia tai Taalainmaata.

Joulupukki eri kulttuureissa

Suomi

Joulupukki Helsingin kaduilla joulukuussa 1930.

Joulupukin suomenkielinen nimitys juontaa ilmeisesti vanhan suomalaisen perinteen nuuttipukkiin ja kekripukkiin. Nuuttipukit, jotka usein olivat pukin taljaan pukeutuneita nuoria, kiertelivät nuutinpäivän (13. tammikuuta, vuoteen 1708 asti 7. tammikuuta) aikaan taloissa kerjäämässä joulun tähderuokia ja -juomia.

Vanhassa pakanallisessa Suomessa nuuttipukki ja kekripukki olivat ihmisiä, jotka pukeutuivat hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi eli urospuoliseksi vuoheksi. Pukiksi pukeutunut laittoi pukin sarvet päähänsä muuttuakseen šamanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi. Asuun kuuluivat myös tuohinaamari ja nurin päin käännetty turkki. Pukki vaelteli talosta taloon juoden tarjottuja alkoholijuomia. Hän saattoi pelotella lapsia ja olla humalassa. Joskus pukki myös jakoi lahjoja kilteille ja vitsoja tuhmille lapsille.

Markus Rautio eli Markus-setä kertoi Lastentunti-radio-ohjelmassa Yleisradiossa 1927, että Joulupukki asuu Korvatunturilla Suomen Lapissa.

Suomalainen Joulupukki ei ole henkiolento eikä näkymätön vaan ihmishahmo. Pukki on iloinen mies, jolla on valkoinen parta. Suomalainenkin joulupukki alkoi pukeutua punaisiin vaatteisiin 1960-luvulla. Hän on erittäin vanha, iältään jopa satoja vuosia. Joskus hän saattaa käyttää puista kävelykeppiä. Joulupukin puoliso on Joulumuori.

Joulupukin lähtö Korvatunturilta lahjojen jakoon tapahtuu jouluaaton aattona (23. joulukuuta). Hän käyttää kulkuvälineenään porovaljakon vetämää rekeä, jonka edessä on ensimmäisenä Petteri Punakuono. Suomalainen joulupukki kulkee reellä maan pintaa pitkin toisin kuin amerikkalainen, jonka porot lentävät ilmassa. Suomessa joulupukki ei tule sisään savupiipusta, vaan ovesta. Suomalainen Pukki tulee taloon jouluaattoiltana ja juttelee asukkaiden kanssa. Joulupukki kysyy yleensä tullessaan ”Onkos täällä kilttejä lapsia?”.

Kielitieteilijä Osmo Ikola kirjoitti vuonna 1984 julkaisemassaan artikkelissa Kanava-lehdessä, että Markus Rautio ei vuonna 1927 keksinyt Korvatunturia Joulupukin asuinpaikaksi omasta päästään, vaan vahvisti vanhan uskomuksen. Ikola muisteli kuulleensa tarinoita Korvatunturista Joulupukin kotipaikkana jo lapsuudessaan 1920-luvun alussa, ja hänen mukaansa uskomus tunnettiin ainakin Satakunnassa, Hämeessä, Viipurin seudulla ja Tornionjokilaaksossa. Rautio itse ei lainkaan maininnut muistelmissaan Korvatunturi-episodia. Zachris Topeliuksen vuonna 1867 kirjoittamassa sadussa Peikkojen joulu Joulupukki asui ”kaukana pohjoisessa”, tarkemmin määrittelemättömässä paikassa, ja Anni Swanin tarinoiden mukaan hän majaili ”Jouluvuoressa, synkän korven syvyydessä”.

Alankomaat: Sinterklaas

Sinterklaas Zwarte Pietin kanssa (2005).

Nimi Sinterklaas on hollantilainen mukaelma Pyhän Nikolauksen (Sint Nikolaas) nimestä. Hollantilaiset merimiehet toivat alkujaan mukanaan tiedon Pyhän Nikolauksen jaloista teoista. Kun sitten 1400-luvulla Alankomaista tuli Espanjaan kuuluva alue, Nikolaus alkoi purjehtia sieltä käsin alusmaittensa alamaisia tervehtimään. Myöhemmin hänen nimensä muuntui muotoon Sinterklaas.

Piispanasuinen Sinterklaas purjehtii Espanjasta höyrylaivalla Alankomaihin marraskuun puolivälissä, eri vuosina eri kaupunkiin, jossa hänet otetaan juhlallisesti vastaan. Marraskuun lopulla ja joulukuun alussa Sinterklaas ja hänen apulaisensa Zwarte Piet kiertävät Hollantia, kuten Suomessa tontut, seuraamassa lasten käytöstä.

Sinterklaasin mukana kulkevaa Zwarte Pietiä, 'Mustaa Pekkaa' esittää valkoinen henkilö, joka on maskeerattu mustaksi afrikkalaiseksi ihomaalin ja peruukin avulla. Nykyisin ystävällisenä kuvattu Zwarte Piet jakaa Sinterklaasin kanssa lahjoja lapsille Hollannissa. Kun hänen säkkinsä on tyhjä, taustatarinan vanhimmassa versiossa Zwarte Piet täyttää säkkinsä tuhmilla lapsilla ja vie sen mukanaan takaisin Espanjaan. Zwarte Pietin hahmon uskotaan olevan hollantilaisen Jan Schenkmanin vuonna 1850 keksimä.

Hollannissa lahjat jaetaan illalla 5. joulukuuta, Pyhän Nikolauksen muistopäivän aattona. Jouluaatto on tavallinen työpäivä ja joulupäivä kirkollinen juhlapäivä.

Yhdysvallat: Santa Claus

Pohjoisamerikkalaisen perinteen mukainen punaposkinen joulupukki kiiltokuvassa

Joulupukin englanninkielisistä nimistä tunnetuin on Santa Claus eli lyhyemmin Santa. Alun perin joulupukkiperinne kulkeutui 1600-luvulla Yhdysvaltoihin Alankomaista muuttaneiden siirtolaisten mukana Amsterdamista silloiseen New Amsterdamiin (nykyisin New York).

Vuonna 1804 Yhdysvalloissa New Yorkin historiallinen seura otti Nikolaoksen suojeluspyhimyksekseen, ja vuonna 1809 historiallinen seura vietti ensimmäisen kerran Pyhän Nikolauksen päivää. Puupiirroksessa piispan seurana on pieni hahmo, Sancte Claus. Vuonna 1821 kirjanpainaja William Gilley julkaisi Sancte Clausista kertovan Children’s Friend -kirjan, jossa tämä jouluaattoyönä tuo lahjoja kilteille lapsille. Gilleyn ystävä Clement Clarke Moore kirjoitti vuonna 1823 runon pulskasta, piippua polttelevasta Santa Clausista. Kuvittaja Thomas Nast piirsi mustavalkoisen piirroksen lahjasäkkiä kantavasta Santa Clausista Harper’s Weeklyyn. Runoilija George Webster keksi nimetä pohjoisnavan Santa Clausin asuinpaikaksi vuonna 1869. Thomas Nast piirsi samana vuonna ensimmäisen punapukuisen Santan. Seuraavana vuonna 1870 Yhdysvalloissa ja Kanadassa Santa Claus -hahmosta tuli suosittu hahmo tavaratalojen joulukampanjoissa. Vuonna 1931 Haddon Sundblom keksi piirtää Coca-Cola-pukin ja Santa Claus -hahmo levisi mainosten avulla koko maailmaan.

Washington Irving kirjoitti aikanaan suosittuja mielikuvituksellisia ja jännittäviä kertomuksia. Hän loi joulupukille aiempaa kiltimmän ja muhkeamman olemuksen.

Anglosaksisten maiden Pukki huutaa tullessaan: ”Ho! Ho! Ho!” ja Yhdysvalloissa Pukki jakaa jouluaattona lahjat lentävien porojen vetämällä reellä ja kulkee sisään taloihin savupiipun kautta. Lahjat löydetään takan yläpuolella riippuvista sukista (tai isommat lahjat olohuoneen lattialta) joulupäivän aamuna.

Saksa: Weihnachtsmann

Protestanttisessa Saksassa Joulupukkia kutsuttiin kahdella nimellä: Weihnachtsmann (”Joulumies”) tai pelkkä Nikolaus. Vuonna 1847 Moritz von Schwind piirtää Weihnachtsmannin, Nikolaoksen saksalaisen muunnelman. Katolisessa Etelä-Saksassa Pukki taas oli nimeltään Nikolaus. Joulukuun kuudentena hän kulki punaisessa nutussa säkki selässä kertomassa joulusta. Mukanaan hänellä saattoi olla mies, Knechtruprecht (Pukin apulainen). He eivät tuoneet tuolloin lahjoja, vaan ne antoi jouluaattona tai -päivänä Christkind (”Jeesus-lapsi”), joka jätti paketit talon ulkopuolelle.

Englanti: Father Christmas

Joulupukki Englannissa

Englannissa Joulupukista käytetään nimitystä Father Christmas (”Isä Joulu”). Hänen uskotaan jättävän joulukuun 25. päivänä pikkulahjat joulusukkiin ja isommat kuusen alle. Joulusukat ripustetaan yleensä jouluaattoiltana takan reunukselle. Ainakin ennen muinoin lapset asettivat takan reunukselle joulupiiraan ja isä lasillisen sherryä. Näin pukki saattoi rentoutua hetkisen ennen kuin lähti taas kiipeämään ylös ja ulos savupiipusta jatkaakseen matkaansa ilmojen halki poroineen.

Itävalta: Nikolaus

Itävallassa joulupukkina toimii piispa Nikolaus ja hänen kanssaan kulkee Mustan Pekan serkku, Krampus-niminen musta paholainen. Krampuksella on mukanaan tyhjä hiilisäkki. He kulkevat 6. joulukuuta yhdessä talosta taloon kyselemässä, ovatko lapset olleet kilttejä. Joka on, sille Pyhä Nikolaus antaa lahjan (hedelmiä tai makeisia), joka taas ei, se tuodaan ovelle Krampuksen nuhdeltavaksi. Jos on ollut todella tuhma, Krampus saattaa sulkea hiilisäkkiinsä hetkeksi. Syntinsä voi kuitenkin sovittaa täyttämällä Pyhän Nikolauksen pyynnön laulamisesta. Ihmiset antavat Krampukselle usein hehkuviiniä. Ikkunalaudalle jätetyistä tyhjistä sukista ja kengistä löytyy aamulla pieniä lahjoja ja makeisia.

Itävallassa on myös Saksasta tullut Christkindl-perinne. Jouluaattona (24. joulukuuta) ”Jeesus-lapsi” tuo lisää lahjoja taloon. Kukaan ei oikeastaan tiedä, miltä Christkindl näyttää.

Ranska: Père Noël

Ranskalainen joulupukki.

Ranskalaiset lapset saavat lahjansa joulupäivän aamuna. Père Noël (”Isä Joulu”) on laskeutunut taloon yöllä savupiipun kautta ja jättänyt lahjat lasten kenkiin.

1900-luvun alussa Ranskassa oli useita lapsille lahjoja jakavia hahmoja: täti Arie, ukko Chalende, Barbassionne tai Olentzaro. Kaikki asuivat eri maakunnissa.

Nykyään kuitenkin ainoa lahjojen tuoja on Saint Nicolas, joka asuu taivaassa ja laskeutuu sieltä joulupäivänä. Tunnettu ranskalainen joululaulu alkaakin jotensakin näin: Jouluisä pikkuinen, milloin laskeudut taivaasta tuhansien lelujesi kanssa, älä unohda minun pientä joulukenkääni.

Ruotsi: Jultomten

Ruotsissa on lähellä Moran kaupunkia kylä nimeltä Gesunda, jonka nimikkovuoren juurella on Tonttumaa, jossa Joulupukkia vastaava, yli 400 vuotta vanha Tomten (”Tonttu”), Jultomten (”Joulutonttu”), asuu ja työskentelee.

Suomenruotsissa joulupukki on nimeltään Julgubben (”Joulu-ukko”).

Norja: Julenissen

Oslon lähellä Oslovuonon rannalla on Drøbak-niminen pikkukaupunki, missä Norjan joulupukki eli Julenissen asuu tonttujensa kanssa.

Koska Julenissenin koti sijaitsee etelässä, ei hänellä ole poroja vaan vuonohevosia. Niiden nimet ovat Joulutähti ja Jouluilo. Pitkillä matkoilla hän lainaa tonttuserkkujensa poroja. Nissen esi-isät olivat noin puolen metrin korkuisia; he ratsastivat vuonoponeilla ja porsailla. Nykyinen Nisse-tonttu on isokokoinen mies, jolla on punaiset posket, iso pyöreä vatsa ja lempeät silmät. Julenissen ei yleensä vieraile fyysisesti taloissa, vaan lahjat löytyvät kuusen alta jouluaattona.

Grönlanti

Grönlannin Joulupukin toimisto sijaitsee saaren pääkaupungissa Nuukissa, vuonon rannalla. Talon edessä on viisimetrinen postilaatikko, johon maailman lapset lähettävät pukille kirjeitä ja kortteja^lähde?, jotka pukki avaa vasta ennen joulua ja jokaiseen hän vastaa. Toimiston edessä on myös maailman korkein tuttitorni, johon tuhannet lapset lähettävät tuttinsa – siitä on helpompi luopua, kun tietää, että se menee Pukille eikä roskiin.

Pukki ei asu toimistossaan, vaan Pohjoisnavalla. Sieltä on ensiluokkaiset näkymät kaikkiin maailman koteihin. Joulupukki on iloinen ja hyväsydäminen. Hän uhkuu terveyttä, vaikka onkin pieni ja pyöreä. Pukilla on vaimo ja seitsemän lasta. Hän korostaa perheen tärkeyttä. Hänellä on myös myrskymittari, jota hän tarkastelee useita kertoja päivässä. Sillä on suuri merkitys etenkin jouluaattona.

Venäjä: Pakkasukko

Pakkasukko (ven. Дед Мороз, Ded Moroz) on venäläinen versio Joulupukista. Hän tosin ilmestyy vasta uudenvuodenaattona eli 31. joulukuuta.

Pakkasukon parta on valkoinen, pitkä ja tuuhea. Hän on pukeutunut venäläisittäin pitkään turkkiin, joka on vyötetty kankaisella vyöllä. Turkki voi olla melkein minkä värinen tahansa. Päässään Pakkasukolla on pyöreä lakki, jonka reunat ovat turkista. Pakkasukko kulkee tyypillisellä venäläisellä kolmivaljakolla eli troikalla, ja mukanaan hänellä on lapsenlapsensa Lumityttö. Uudenvuodenyönä Pakkasukko ja Lumityttö tuovat lapsille lahjoja sekä toteuttavat ihmisten salaisia toiveita.

Tšekki: Svatý Mikuláš

Tšekissä joululahjat on perinteisesti tuonut Jeesus-lapsi, Ježíšek. Jeesus yritettiin 1950-luvulla korvata Neuvostoliitosta tuodulla Pakkasukolla, kun Antonín Zápotocký julisti 1952 joulupuheessaan kapitalistisen Jeesuksen muistuttavan köyhiä siitä, että heidän paikkansa on tallissa. Pakkasukosta ei kuitenkaan muodostunut perinnettä. Vasta 1990-luvulla amerikkalaistyyppinen joulupukki on vallannut alaa. Tšekissä onkin alettu kampanjoida myös amerikkalaista joulupukkia vastaan.

Islanti: Jólasveinar

Islantilaisessa kansanperinteessä esiintyvät Jólasveinar-hahmot (suom. joulupojat), joista on nykyaikana tullut Joulupukin islantilainen versio. Heidän lukumääränsä on vaihdellut vuosien saatossa mutta nykyään heitä katsotaan olevan kolmetoista. Joulupoikia kuvailtiin aiemmin ilkikurisiksi tai jopa rikollisiksi kujeilijoiksi, mutta nykyisin heitä kuvaillaan hyväntahtoisemmiksi.

Kirjeet joulupukille

Pääartikkeli: Joulupukin kirje

Kirjeiden kirjoittaminen joulupukille on jo pitkään kuulunut lasten jouluperinteisiin monissa maissa. Nämä kirjeet sisältävät usein lahjatoivelistan. Monissa maissa postilaitos palkkaa työntekijöitä tai antaa vapaaehtoisten hoitaa kirjeisiin vastaamisen. Esimerkiksi Kanadan postilla on oma postinumeronsa joulupukin kirjeille: H0H 0H0, ja Grönlannin joulupukki saa noin 200 000 kirjettä vuodessa. Myös Suomen joulupukki saa vuosittain yli puoli miljoonaa kirjettä yli 190 maasta, erityisesti Kiinasta, Italiasta, Puolasta, Britanniasta, Suomesta, Japanista ja Venäjältä.

Kritiikki

Euroopassa monet kristilliset ryhmät ovat arvostelleet joulupukkia siitä, että se vie huomion pois joulun todellisesta sanomasta. Saksassa ja Itävallassa alkoi vuonna 2006 ”Kieltäkää pukki” -kampanja, jonka johdosta joulupukkia ei päästetty kaikille joulumarkkinoille. Wienin joulumarkkinoilla pukkijulisteet ja -kuvat piti poistaa. Kampanjan järjestäjien mielestä joulupukki on kaupallinen ja Coca-Colan markkinamiesten luoma hahmo. Wienin kaupungintalon tiedottaja sanoi, että ne, jotka haluavat nähdä joulupukin, voivat mennä Yhdysvaltoihin.

Katso myös

• Joulupukin lähtö Korvatunturilta
• Joulupukin kirje

Lähteet

• Perunka, Eero: Joulupukki: Tuhatvuotinen arvoitus. Kirjokansi, 168. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020. ISSN 2323-7392. ISBN 978-952-222-960-1.

Aiheesta muualla

• Joulupukin Kammari.
• Joulupukin videotervehdys
• Joulupukki.fi
• Joulupukki ja joululahjat – joulun kaupallisuus. (Arkistoitu – Internet Archive) Avoimen museon vuotuisjuhlat.
• Heikkinen, Mikko-Pekka: Joulupukki sai Kirgisiasta jo vuoren ja vuoden. Helsingin Sanomat 28.12.2007.