José Aldo
José Aldo (s. 9. syyskuuta 1986), joka tunnetaan myös nimellä José "Scarface" Aldo, on brasilialainen vapaaottelija. Aldo on Ultimate Fighting Championship -promootion ensimmäinen ja entinen höyhensarjan mestari, sekä entinen World Extreme Cagefighting -promootion höyhensarjan mestari. Arvostettu vapaaottelusivusto Sherdog rankkaa Aldon maailman parhaaksi höyhensarjan vapaaottelijaksi[2] ja neljännelle sijalle Pound for pound-listallaan[3].
| José Aldo | |
|---|---|
_(cropped).jpg) José Aldo poseeraa UFC:n mestaruusvyön kanssa |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. syyskuuta 1986 Manaus, Brasilia |
| Kansalaisuus |
 Brasilia |
| Vapaaottelija | |
| Lempinimi | Junior, Scarface |
| Aktiivisena | 2004– |
| Pituus | 170 cm |
| Paino | 65,8 kg |
| Painoluokka |
höyhensarja kevytsarja (2005) |
| Kätisyys | oikea |
| Taistelutyyli | brasilialainen jujutsu, thainyrkkeily[1] |
| Seura |
Nova União Ruas Vale Tudo |
| Tilastot | |
| Ottelut | 30 |
| Voitot | 26 |
| – tyrmäyksellä | 14 |
| – luovutuksella | 2 |
| – päätöksellä | 10 |
| Tappiot | 4 |
| – tyrmäyksellä | 3 |
| – luovutuksella | 1 |
Nuoruus muokkaa
Kun Aldo oli nuori, hän oli erittäin innostunut jalkapallosta ja halusi tulla ammattilaispelaajaksi. Hänen isänsä tuki hänen pyrkimyksiään. Aldo kuitenkin kyllästyi hakatuksi tulemiseen katutappeluissa ja alkoi harjoitella capoeiraa pystyäkseen puolustamaan itseään paremmin. Aldo tapasi harjoitella capoeiraa kotikadullaan oppituntien jälkeen, ja erään kerran brasilialainen jujutsu -ohjaaja kiinnitti häneen huomionsa. Hän kutsui Aldon yhdelle jujutsu-tunnille yrittämään lajia, jonka jälkeen Aldo päätti jättää capoeiran aloittaakseen jujutsun harrastamisen. 17-vuotiaana hän muutti Manauksesta Rio de Janeiroon, tuodessaan mukanaan vain vaatteensa ja päättäväisyytensä harjoitella vapaaottelua siellä kunnes saavuttaa lajissa jotain.[4]
Urheilu-ura muokkaa
Uran alku: 2004-2007 muokkaa
Aldo aloitti uransa elokuussa 2004 kotimaassaan Brasiliassa EcoFight 1 -tapahtumassa. Hän tyrmäsi vastustajansa, myös ensi kertaa otelleen Mario Bigolan, 18 sekunnissa potkulla päähän. Ottelu jäi Bigolan ammattilaisuran ainoaksi[5]. Debyyttinsä jälkeen Aldo voitti 6 ottelua vuosina 2004-2005. Hän otteli lukuisissa eri promootioissa Brasiliassa, mm. Shootossa ja matkusti lisäksi kahdesti Isoon-Britanniaan.
Marraskuussa 2005 Aldo otteli jälleen Brasiliassa, tällä kertaa Jungle Fight -promootion tapahtumassa. Vastustajakseen hän sai Luta Livre-mustavyö Luciano Azevedon. Ensimmäinen erä oli tasainen mutta toisessa erässä Azevedon onnistui viedä Aldo maahan ja nousta mount-positioon. Aldo joutui luovuttamaan selkänsä ja Azevedo lukitsi kuristuksen, pakottaen Aldon luovuttamaan.[6] Häviö oli Aldon uran ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa. Vuosina 2006 ja 2007 Aldo palasi voittokantaan, otellen kolmasti ja voittaen kaikki ottelunsa pisteillä.[5]
World Extreme Cagefighting: 2008-2010 muokkaa
Kesäkuussa 2008 Aldo teki debyyttinsä yhdysvaltalaisessa World Extreme Cagefighting -promootiossa. Hän otteli vuoden aikana neljästi, voittaen jokaisen ottelun tyrmäyksellä tai teknisellä tyrmäyksellä. Kesäkuussa 2009 WEC 41 -tapahtumassa hän tyrmäsi Cub Swansonin vain 8 sekunnissa ja voitti mestaruushaastajan aseman.[5]
Aldo kohtasi WEC:n höyhensarjan mestarin Mike Borwnin marraskuussa 2009 WEC 44 -tapahtumassa. Ottelun ensimmäinen erä oli tasainen ja painottui pystyotteluun, mutta toisen erän alussa Aldon onnistui viedä Brown mattoon, saavuttaa hallitseva positio ja ryhtyä jakamaan iskuja joita vastaan Brown ei pystynyt puolustautumaan. Aldo voitti WEC:n höyhensarjan mestaruuden teknisellä tyrmäyksellä ajassa 1:20. Suorituksellaan hän ansaitsi myös illan parhaan tyrmäyksen bonuksen.[5][7][8]
Aldon ensimmäinen mestaruuden puolustus tapahtui huhtikuussa 2010, WEC 48 -tapahtumassa, entistä mestaria Urijah Faberia vastaan. WEC-uransa ensimmäisessä täyden ajan kestäneessä ottelussa Aldo keskittyi pitämään etäisyyden ja heikentämään Faberin liikkuvuutta tasaisella virralla alapotkuja. Neljännessä erässä Aldon potku kaatoi Faberin, minkä seurauksena Aldon onnistui melkein lopettaa ottelu maassa. Ensimmäistä kertaa WEC-uransa aikana Aldo otteli täyden ajan ja voitti ottelun tuomariäänin.[5][9]
Toisen ja viimeisen kerran Aldo puolusti WEC-mestaruuttaan syyskuussa 2010 WEC 51-tapahtumassa. Hän tyrmäsi haastajakseen asettuneen Manny Gamburyanin toisessa erässä ajassa 1:32. Tappio oli Gamburyanin WEC-uran ensimmäinen.[5][10] Ottelun jälkeen Ultimate Fighting Championship -promootio tarjosi Aldolle mahdollisuutta siirtyä kevyeen sarjaan ja kohdata ensimmäisessä ottelussaan Kenny Florian. Aldo kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta ja päätti jatkaa höyhensarjassa.[11]
Ultimate Fighting Championship: 2011- muokkaa
Zuffa, LLC -yhtymän omistamat WEC- ja UFC-promootiot yhdistettiin vuoden 2011 alusta. Koska UFC:llä ei aiemmin ollut höyhensarjan ottelijoita, Aldosta tuli fuusion jälkeen UFC:n ensimmäinen höyhensarjan mestari.[12] Mestaruusvyö luovutettiin hänelle virallisesti UFC 123 -tapahtumassa marraskuussa 2010. Aldon oli määrä puolustaa uutta mestaruuttaan ensi kertaa uudenvuoden aattona 2010 UFC 125 -tapahtumassa Josh Grispiä vastaan, mutta niskavamma pakotti hänet vetäytymään ottelusta.[13][14] Toivuttuaan Aldo puolusti mestaruuttaan huhtikuussa UFC 129 -tapahtumassa Mark Hominicia vastaan. Ottelu oli hyvin tasainen ja viimeisessä erässä mestari selvisi vain vaivoin täyden ajan. Ottelu muistetaan myös siitä, että neljännessä erässä Aldon kyynärpääisku katkaisi suuren verisuonen Hominickin otsassa ihon alla ja haastaja otteli viimeisen erän kananmunan kokoinen veripaise otsallaan. Aldo voitti ottelun lopulta kaikin tuomariäänin.[15][16]
UFC 136 -tapahtumassa lokakuussa 2011 Aldo kohtasi Kenny Florianin. Florianin onnistui toistuvasti vetää Aldo pystypainiin, mutta mestari hallitsi varsinkin ottelun loppupuolta alapotkuilla ja alasvientien puolustuksella. Hän onnistui myös kahdesti mattopainissa nousemaan mount-positioon. Aldo säilytti mestaruutensa lopulta kaikin tuomariäänin.[17]
Aldo otteli seuraavan kerran kotimaassaan Brasiliassa järjestetyn UFC 142 -tapahtuman pääottelussa, vastustajanaan Chad Mendes. Mendes pyrki toistuvasti alasvienteihin mutta Aldon puolusti vahvasti. Ensimmäisen erän viimeisellä minuutilla ottelijat ajautuivat pystypainiin, Mendesin saadessa Aldon selän. Aldo osoitti kuitenkin huomattavaa taitoa, irrottautuen Mendesin otteesta, kääntyen tätä kohti ja samanaikaisesti iskien tätä polvella leukaan. Isku kaatoi haastajan, Aldo seurasi tätä maahan lyönnein ja voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisen erän viimeisellä sekunnilla. Välittömästi tämän jälkeen mestari syöksyi ulos häkistä ja hyppäsi turva-aidan yli yleisön joukkoon juhlimaan voittoaan.[18][19]
Aldon odotettiin ottelevan seuraavan kerran UFC 149 -tapahtumassa Kanadassa 21. heinäkuuta 2012 Erik Kochia vastaan. UFC ilmoitti kuitenkin 9. kesäkuuta Aldon loukkaantuneen, minkä vuoksi ottelu on siirretty myöhäisempään ajankohtaan. [20][21]
UFC 194:ssä Aldo koki organisaation historian lyhimmässä ottelussa tyrmäystappion, vasta uransa toisen, irlantilaiselle Conor McGregorille. Ottelu kesti vain 13 sekuntia.[22]
Ottelutyyli muokkaa
Vaikka Aldolla on musta vyö brasilialaisessa jujutsussa, hän on tietoisesti tehnyt iskuista ottelutyylinsä perustan[23]. Hänen viidestätoista ennen täyttä aikaa saavutetusta voitostaan 14 on tullut tyrmäyksellä tai teknisellä tyrmäyksellä.[5]
Yksityiselämä muokkaa
Aldo harjoittelee Nova União -tiimissä. Hän tapasi Nova Uniãossa myös nykyisen vaimonsa, jolla on otellut ammattilaisotteluita muay thaissa ja jolla on myös purppuravyö brasilialaisessa jujutsussa.[23]
Lempinimi "scarface" (suom. arpinaama) johtuu arvesta Aldon vasemmassa poskessa. Arpi on perua lapsuusajan onnettomuudesta, jossa eräs hänen siskoistaan tönäisi hänet grilliin.[23]
Aldo on katolinen mutta käy säännöllisesti jumalanpalveluksissa baptistikirkossa.[23]
Saavutukset muokkaa
Vapaaottelu muokkaa
- Höyhensarjan mestaruus (kahdesti) (puolusti seitsemän kertaa)
- Höyhensarjan tilapäinen mestaruus (kerran)
- Neljänneksi eniten perättäisiä mestaruuden puolustuksia UFC historiassa (7)
- Illan kamppailu (kolmesti, vs. Mark Hominick, Frankie Edgar, Chad Mendes)
WEC
- Höyhensarjan mestaruus (kerran, puolusti kahdesti)
- Illan tyrmäys (kolmesti)
- Eniten perättäisiä voittoja WEC historiassa (8)
Aiheesta muualla muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Jose "Scarface" Aldo MMA-Core Viitattu 6.12.2015 (englanniksi)
- ↑ Sherdog's Official Mixed Martial Arts Rankings: Featherweight 24.4.2012. Sherdog.com. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Sherdog.com’s Pound-for-Pound Top 10 14.3.2012. Sherdog.com. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Countdown to UFC 163: Aldo vs. Korean Zombie 31.7.2013. Zuffa. Viitattu 4.8.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g José "Scarface" Aldo MMA Stats Sherdog.com. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ http://www.youtube.com/watch?v=9to26FtUr_w&feature=related
- ↑ WEC 44 Results and Live Play-by-Play 18.11.2009. Sherdog.com. Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Dann Stupp: WEC 44 main card recap: Aldo crowned new champ, Gamburyan tops Garcia 18.11.2009. MMAJunkie.com. Arkistoitu 6.11.2012. Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Brian Knapp: Aldo Punishes Faber at WEC 48 25.4.2010. Sherdog.com. Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Brian Knapp: Aldo KOs Gamburyan, Retains WEC Crown 1.10.2010. Sherdog.com. Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Damon Martin: UFC Confirms Aldo Was Offered Florian Fight, Turned It Down 26.11.2010. MMAWeekly.com. Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)
- ↑ UFC and WEC set to merge in 2011; events to air on Versus and Spike TV 28.10.2010. MMAJunkie.com. Arkistoitu 31.10.2010. Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Mike Whitman: Update: Aldo Injured, UFC 125 Defense in Danger 23.11.2010. Sherdog.com. Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Mike Whitman: Poirier Replaces Aldo, Meets Grispi at UFC 125 24.11.2010. Sherdog.com. Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)
- ↑ UFC 129 Results & Live Play-by-Play 30.4.2011. Sherdog.com. Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Matt Pitt: Fistic Medicine: Hominick’s Hematoma 4.5.2011. Sherdog.com. Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Brian Knapp: Edgar Keeps Lightweight Title in Dazzling Come-From-Behind Win 8.10.2011. Sherdog.com. Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)
- ↑ UFC 142 Results and Play-by-Play 14.1.2012. Sherdog.com. Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Brian Knapp: Featherweight Champion Aldo Brilliant in UFC 142 Triumph 14.1.2012. Sherdog.com. Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Aldo-Koch Scratched from UFC 149; Faber-Barao New Main Event 9.6.2012. UFC. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
- ↑ Mike Whitman: JOSE ALDO-ERIK KOCH TITLE BOUT POSTPONED; URIJAH FABER-RENAN BARAO TO HEADLINE UFC 149 sherdog.com. 9.6.2012. Sherdog.com. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
- ↑ Husu, Atte: Kuvat: julma tyrmäys lopetti UFC:n superottelun ennätysnopeasti 13.12.2015. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 14.12.2015. Viitattu 13.12.2015.
- ↑ a b c d Steven Marrocco: After leaving family to study jiu-jitsu, WEC's Jose Aldo returned home a champion 14.2.2010. Sherdog.com. Arkistoitu 29.10.2012. Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)
 Cole Escovedo (2002–2006) Urijah Faber (2006–2008) Mike Brown (2008–2009) José Aldo (2009–2010) |
|
2010-luku: José Aldo (2010–2015) Conor McGregor (2015–2016) José Aldo (2016–2017) Max Holloway (2017–2019) Alexander Volkanovski (2019–)
|