John Forbes Nash
 |
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on John Nash. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
John Forbes Nash Jr. (13. kesäkuuta 1928 Bluefield, Länsi-Virginia – 23. toukokuuta 2015 Gloucester County, New Jersey)[1][2] oli yhdysvaltalainen matemaatikko ja taloustieteen nobelisti. Hän kehitti 21-vuotiaana talouden peliteorian strategian monen toimijan peleihin. Nashin strategia on nyttemmin otettu monien taloudellisten analyysimallien perustaksi.[3] Sylvia Nasarin vuonna 1998 kirjoittaman John Nashin elämäkerran Kaunis mieli (A Beautiful Mind) pohjalta tehtiin Hollywood-elokuva Kaunis mieli.[4]
| John Forbes Nash | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. kesäkuuta 1928 Bluefield, Länsi-Virginia |
| Kuollut | 23. toukokuuta 2015 (86 vuotta) Gloucester County, New Jersey |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Princetonin yliopisto Carnegie |
| Väitöstyön ohjaaja | Albert W. Tucker |
| Instituutti |
MIT Princetonin yliopisto |
| Tutkimusalue | Peliteoria, differentiaaligeometria, matematiikka ja taloustiede |
| Palkinnot |
 Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi |
_signature.png){kind=small} Nimikirjoitus |
|
Elämä muokkaa
Lapsuus muokkaa
John Forbes Nashin isä John Forbes Nash vanhempi opiskeli sähköinsinööriksi Texasissa. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja toimi sen jälkeen jonkin aikaa luennoitsijana Texasin yliopistossa.[5] Sitten hän työskenteli Länsi-Virginiassa toimineessa Appalachian Power Companyssa. Hänen vaimonsa, John Forbes Nash nuoremman äiti Virginia Martin, hankki yliopistotutkinnon kielistä Martha Washington Collegesta ja Länsi-Virginian yliopistosta. Hän työskenteli kymmenen vuotta opettajana ennen naimisiinmenoaan.[6]
Johnny Nash, kuten häntä kotona kutsuttiin, syntyi Bluefieldissä Länsi-Virginiassa. Hänet kastettiin episkopaaliseen kirkkoon. Hän oli jo lapsena eristäytyvä ja yksinäinen, vaikka perheen ilmapiiri oli lämmin. Perheeseen syntyi myös toinen lapsi, Martha. Johnny oli kiinnostunut lukemisesta eikä juuri leikkinyt muiden lasten kanssa. Hänen vanhempansa rohkaisivat häntä opiskelemaan ja hankkimaan lisää tietoa.[1] Koulussa Johnnyn poikkeuksellista lahjakkuutta ei huomattu, vaan häntä pidettiin heikkolahjaisena, koska hänen sosiaaliset taitonsa olivat puutteelliset. Kaksitoistavuotiaana hän alkoi tehdä tieteellisiä kokeita kotonaan. Muiden kanssa yhteiset harrastukset eivät häntä kiinnostaneet.[1]
Johnny kiinnostui ensimmäisen kerran matematiikasta noin 14-vuotiaana, jolloin hän luki Eric Temple Bellin kirjan Matematiikan miehiä. Hän pystyi todistamaan oikeiksi Pierre de Fermat’n tulokset, joita Bell esitteli kirjassaan[6]. Se oli hänestä miellyttävämpää kuin koulussa opetettu matematiikka, joka ei häntä juurikaan kiinnostanut.[1]
Opiskeluaika muokkaa
Vuonna 1941 John Nash alkoi opiskella Bluefield Collegessa matematiikkaa ja luonnontieteitä, erityisesti kemiaa. Hän osoitti lahjakkuutta matematiikassa, etenkin ongelmanratkaisussa, mutta muut opiskelijat pitivät häntä omituisena hänen omalaatuisen käyttäytymisensä vuoksi. Hän aikoi ensin opiskella sähkötekniikkaa, kuten isänsäkin, mutta jatkoi kuitenkin myös kemiallisia kokeitaan.[1]
Nash voitti stipendin George Westinghouse -kilpailusta ja pääsi opiskelemaan Carnegie Institute of Technologyyn, jonka hän aloitti vuonna 1945. Hän valitsi pääaineekseen kemian, mutta hänen kiinnostuksensa matematiikkaa kohtaan johti hänet muun muassa tensorilaskennan kursseille. Siellä hän tutustui John Syngeen, joka oli vastikään nimitetty matematiikan laitoksen johtajaksi ja opetti siellä suhteellisuusteoriaa. Synge ja muut professorit huomasivat Nashin lahjakkuuden ja suostuttelivat hänet vaihtamaan pääaineekseen matematiikan.[1]
Nashin tavoitteet matematiikassa olivat heti korkealla. Hän osallistui kahdesti William Lowell Putnam -matematiikkakilpailuun, mutta ei sijoittunut viiden parhaan joukkoon, vaikka menestyikin hyvin.[7] Nash oli mielestään epäonnistunut, ja hän otti sen vakavasti. Vaikka professorit arvostivat häntä, hänellä oli vaikeuksia sosiaalisessa elämässä. Häntä ei kiusattu fyysisesti, mutta toiset opiskelijat pilkkasivat häntä hänen epäkypsän luonteensa vuoksi. Hän sai joskus lapsellisia kiukunpuuskia, ja opiskelijatovereidensa mukaan hän saattoi esimerkiksi soittaa yhtä pianon kosketinta vaikka kuinka pitkään, jättää jäätelön sulamaan vaatepinonsa päälle tai tallata nukkuvaa huonetoveriaan mennessään sammuttamaan valot. Hän oli yksinäinen, ja jotkut opiskelijatoverit arvelivat hänellä olevan mielenterveydellisiä ongelmia.[1]
Nashilla oli myös homoseksuaalisia taipumuksia, minkä vuoksi häntä pilkattiin ja nöyryytettiin. Hän saattoi vastata haastamalla kiusaajiaan ratkaisemaan matemaattisia ongelmia, mutta hän myös päätyi tekemään monen muun kotitehtävät.[1]
Jatko-opinnot muokkaa
Nash valmistui maisteriksi matematiikasta vuonna 1948. Hänet hyväksyttiin jatko-opiskelijaksi sekä Harvardiin, Princetoniin, Chicagoon että Michiganiin. Hän päätyi lopulta valitsemaan Princetonin, koska Synge ja muut opettajat suosittelivat sitä ja professori Solomon Lefschetz myönsi hänelle Princetonin yliopiston arvokkaimman stipendin.[1]
Syyskuussa 1948 Nash aloitti jatko-opinnot Princetonissa ja osoitti mielenkiintoa useisiin matematiikan osa-alueisiin: topologiaan, algebralliseen geometriaan, logiikkaan ja peliteoriaan. Hän ei osallistunut luennoille mutta ei opiskellut myöskään kirjoista, vaan hän päätti kehittää matemaattisia yleisaiheita itse. Tämän lähestymistavan vuoksi hänestä tuli matemaatikko, joka ratkaisi ongelmat täysin omalla tavallaan. Vuonna 1949 hän kirjoitti artikkelin, josta hänelle 45 vuotta myöhemmin myönnettiin taloustieteiden Nobelin palkinto. Tänä ajanjaksona Nash loi peliteorian matemaattisen perustan. Nash väitteli vuonna 1950 tohtoriksi peliteoriasta.[1]
Työura ja aikuisikä muokkaa
Väitöskirjansa valmistuttua Nash työskenteli analyysejä asevoimille tuottavassa RAND Corporationissa, missä hänen erikoisalansa oli kylmä sota. Työnantajan tarkoitus oli soveltaa peliteoriaa sotilaalliseen ja diplomaattiseen strategiaan. Syksyllä 1950 Nash alkoi työskennellä vakavasti puhtaasti matemaattisten ongelmien parissa. Hänen oli kuitenkin vaikea saada akateemista virkaa, sillä hänen tutkimuksiaan ei vielä osattu arvostaa. Hän oli kuitenkin jo ennen väitöskirjaansa tutkinut monistoja ja algebrallisia varistoja. Hänen kuuluisa teoreemansa, jonka mukaan jokainen kompakti reaalinen monisto on diffeomorfinen reaalialgebrallisen variston komponentin kanssa, oli alun perin varasuunnitelma väitöskirjan aiheeksi siltä varalta, että peliteoriaa ei hyväksyttäisi.[1]
Nash julkaisi vuonna 1952 artikkelin ”Real Algebraic Manifolds” julkaisussa Annals of Mathematics. Artikkelin tärkein tulos oli, että kaksi reaalista algebrallista monistoa ovat yhtä suuret, jos ja vain jos ne ovat analyyttisesti homeomorfisia. Tämä lause teki hänestä johtavan matemaatikon. Siitä huolimatta kaikki Princetonin matematiikan laitoksessa eivät halunneet työskennellä hänen kanssaan, koska häntä pidettiin luonteeltaan aggressiivisena. Nash palkattiin vuonna 1952 opettajaksi Massachusettsin teknilliseen korkeakouluun MIT:iin. Hänestä ei pidetty opettajana, mutta hänen tutkimuksensa algebrallisista varistoista oli kuitenkin merkittävää.[1]
Perhe-elämä muokkaa
Nash ja Eleanor Stier saivat vuonna 1953 pojan, jonka nimeksi tuli John David Stier.[8] Työskennellessään MIT:ssä vuosina 1955–1956 Nash tutustui fysiikkaa opiskelleeseen oppilaaseensa Alicia Lardéen, jonka kanssa avioitui vuonna 1957 sen jälkeen kun suhde toisen poikansa äitiin oli päättynyt[9][6]. Pariskunnalle syntyi vuonna 1959 poika, joka sai nimekseen John Charles Martin Nash[10]. He erosivat jo vuonna 1963, mutta ATK-ohjelmoijana työskennellyt fyysikko-vaimo otti asunnottomaksi jääneen Nashin myöhemmin luokseen asumaan tarjoten hänelle myös elatuksen[11][12][13]. Pariskunta avioitui uudelleen vuonna 2001[9]. Pariskunnan poika väitteli matematiikan tohtoriksi, mutta joutui jättämään opetustyön ja muuttamaan takaisin vanhempiensa luo sairastuttuaan itsekin skitsofreniaan. Alicia kertoi pelkäävänsä, että heidän poikansa joutuu elämään asunnottomana sen jälkeen kun he kuolevat[12].
Nashin on sanottu olleen ihastunut miespuolisiin ystäviinsä ja lähennelleen heitä.[10] Hänen elämäkertakirjoittajansa Sylvia Nasarin mukaan ei kuitenkaan ole voitu todistaa, että Nashilla olisi ollut homoseksuaalia suhteita.[4] Kesällä 1954 Nash pidätettiin yleisestä käymälästä poliisin ratsiassa, jossa etsittiin homoseksuaaleja, mutta syytteistä luovuttiin.[4] On kuitenkin väitetty, että hänet erotettiin työpaikastaan tämän tapauksen vuoksi.[10][1]
Skitsofrenia muokkaa
Nash sairastui psykoosiin 30-vuotiaana vuonna 1959. Sairastumisen taustalla saattoivat vaikuttaa muun muassa isän kuolema, aviottoman lapsen syntymä, pidätetyksi joutuminen ja ammatillisen tunnustuksen puute. Nash alkoi kuulla outoja viestejä ja puhua maailmanhallituksen muodostamisen tärkeydestä. Hän kieltäytyi myös hänelle tarjotusta hyvästä virasta sillä perusteella, että suunnitteli ryhtyvänsä etelämantereen keisariksi. Nashille diagnosoitiin keväällä 1959 paranoidinen skitsofrenia sekä masennus.[14]
Nashin sisko toimitti hänet kahdesti psykiatriseen pakkohoitoon[14]. Hoidot pitivät sisällään muun muassa insuliinišokkeja, joita Nash kuvaili silkaksi kidutukseksi. Hänelle ehdotettiin myös sähköšokkeja, joista kuitenkin kieltäytyi ex-vaimonsa tukemana, koska jo silloin tiedettiin, että ne aiheuttavat aivovaurioita. Nashia hoidettiin myös antipsykoottisilla lääkkeillä[14], joista hän vieroittautui vuoden 1970 jälkeen[15]. Nashin data-analyytikkona työskennellyt ex-vaimo Alicia majoitti hänet asuntoonsa vuonna 1971 alkaen samalla myös elättää häntä. Alicia piti siitä lähtien huolta siitä, ettei Nash joutunut enää sairaalahoitoon, joka oli osoittautunut hyödyttömäksi. Alicia havaitsi, että parasta hoitoa Nashille oli se, että hänen perustarpeistaan huolehdittiin, että hän sai nukkua pitkään eikä joutunut kokemaan liikaa stressiä. Nash kulutti aikansa yliopistokampuksen kirjastoissa tietosanakirjoja lukien ja jättäen jälkeensä outoja viestejä sisältäviä lappusia. Ensimmäiset toipumisen merkit ilmaantuivat vuonna 1983 ja Nash kykeni normaaliin keskusteluun vuosikymmenen loppuun mennessä. Nash kuuli edelleen ääniä, mutta ne olivat muuttuneet hiljaisemmiksi. Hän muisteli myöhemmin, että oppi vähitellen torjumaan osan vainoharhaisista ajatuksistaan oman järkeilynsä avulla.[16]
Alicia Nash teki eläköitymisensä jälkeen vuosikymmeniä vaikuttamistyötä mielenterveyspotilaiden aseman parantamiseksi, mistä hänelle myönnettiin arvovaltaiset tunnustuspalkinnot vuosina 2005 ja 2012[12].
Kuolema muokkaa
John Nash kuoli 86-vuotiaana vaimonsa Alician kanssa taksi-onnettomuudessa toukokuussa 2015 palatessaan Norjaan suuntautuneelta palkinnonhakumatkalta[12][17].
Palkintoja ja muita tunnustuksia muokkaa
Nash sai taloustieteiden Nobel-palkinnon peliteorian tutkimuksestaan vuonna 1994. Vuonna 1999 American Mathematical Society myönsi hänelle Leroy P. Steele -palkinnon.[1] Nashille myönnettiin vuonna 2001 myös norjalainen Abel-palkinto[18].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n J. J. O'Connor ja E. F. Robertson: Nash Biography. 2002. School of Mathematics and Statistics, University of St Andrews, Scotland. Arkistoitu 16,7,2012. Viitattu 4.8.2012. (englanniksi)
- ↑ John Nash, American mathematician Encyclopædia Britannica. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Hullu vai nero?. Tieteen Kuvalehti, 2005, nro 18, s. 44.
- ↑ a b c Sylvia Nasar: The sum of a man 2002. Guardian. Viitattu 4.8.2012.
- ↑ Nasar, Sylvia: A Beautiful Mind, s. 27. Faber and Faber, 2001. ISBN 0-571-21292-1.
- ↑ a b c Autobiography (From Les Prix Nobel. The Nobel Prizes 1994, Editor Tore Frängsmyr, Stockholm, 1995) nobelprize.org. Nobel Foundation. Viitattu 4.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Crunching the Numbers TIME Magazine. Arkistoitu 22.7.2012. Viitattu 4.8.2012.
- ↑ Eleanor Stier, 84; Brookline nurse had son with Nobel laureate mathematician John F. Nash Jr. Boston Globe. Viitattu 4.8.2012.
- ↑ a b Who Was John Nash's Wife, Alicia Nash? She Was An Accomplished Woman In Her Own Right Bustle. Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c A Real Number Slate. 2001. Viitattu 4.8.2012.
- ↑ Nutt, Amy Ellis: Alicia Nash, wife of Nobel laureate, dies at 82 The Washington Post. 27.5.2015. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Amy Ellis Nutt: Alicia Nash, wife of Nobel laureate, dies at 82 Washington Post. 27.5.2015. Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Joan Didion: Varieties of Madness | Joan Didion nybooks.com. Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Between Genius and Madness (kirja-arvio) 1998. NY Times. Viitattu 8.9.2012.
- ↑ American Experience PBS. Arkistoitu 19.8.2012. Viitattu 8.9.2012.
- ↑ Varieties of Madness | by Joan Didion | The New York Review of Books web.archive.org. 13.8.2017. Arkistoitu 13.8.2017. Viitattu 8.5.2022.
- ↑ Matemaatikko John Nash on kuollut
- ↑ Who Was John Nash's Wife, Alicia Nash? She Was An Accomplished Woman In Her Own Right Bustle. Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Siegfried, Tom: John Nash, peliteoria ja luonnon koodi. (A Beautiful Math: John Nash, Game Theory, and the Modern Quest for a Code of Nature, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2008. ISBN 978-952-5697-05-6.
- Nasar, Sylvia: A Beautiful Mind. Faber and Faber, 2001. ISBN 0-571-21292-1.
- Klaus Kultti: Taloustieteen Nobel peliteorian kehittäjille. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 1994, 90(4). vsk, s. 520–524. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
