Johan Hisinger
Johan Hisinger (vuoteen 1770 Hising tai Hisingh; 31. tammikuuta 1727 Tukholma – 19. toukokuuta 1790 Fagervik) oli ruotsalaissyntyinen suomalainen ruukinpatruuna ja vuorineuvos.[1]
Hisinger kuului varakkaaseen ruotsalaiseen Hising(h)-kauppiassukuun, josta suomalainen Hisinger-aatelissuku polveutui. Hänen vanhempansa olivat Mikael Hising ja Margareta Frodbom. Hisinger kirjoittautui Uppsalan yliopistoon vain 10-vuotiaana 1737. Hän aikoi ensin virkamiesuralle ja oli Ruotsin vuorikollegion palveluksessa 1747–1758. Isänsä kuoltua hän otti kuitenkin 1760-luvun alkuun mennessä yksin haltuunsa tämän osittain omistamat Skogbyn, Billnäsin, Fagervikin, Taalintehtaan ja Björkbodan rautatehtaat Suomessa. Fagervikiin Hisinger muutti asumaan 1758 ja rakennutti sinne sekä useita tuotantotiloja että uuden päärakennuksen, Fagervikin kartanon.[1]
Hisinger harjoitti myös suoviljelyä ja puutarhahoitoa[2] ja oli puutarhanhoidon uranuurtajia Suomessa. Hän rakennutti Fagervikiin noin vuonna 1760 kasvihuoneen, jollaisia ei ollut koko Uudellamaalla vielä 1820-luvullakaan kuin pari kolme. Suoviljelykokemuksistaan Hisinger laati vuonna 1786 artikkelin Rön och Försök wid Mossars och Kärrs uppodling julkaisuun Hushållnings Journal. Hän oli myös filantrooppi ja kulttuurin harrastaja, järjesti kartanonsa työntekijöiden lapsille koulumestarin ja hankki ison kirjaston. Hisinger oli Aurora-seuran jäsen ja Henrik Gabriel Porthanin ystävä. Hänet aateloitiin vuonna 1770 nimellä Hisinger ja lyötiin Vasa-ritarikunnan jäseneksi vuonna 1775. Vuorineuvos hänestä tuli vuonna 1778. Hisingerin kuoltua Kuninkaallinen isänmaallinen seura teetti muistomitalin hänen kunniakseen.[1]
Hisingerin ensimmäinen puoliso oli vuodesta 1756 Magdalena Catharina Wittfoot (1734–1782) ja toinen vuodesta 1783 Johanna Elisabet Krook (1747–1788). Hänellä oli ensimmäisestä avioliitostaan kaksi tytärtä ja yksi poika, vapaaherra ja ratsumestari Michael Hisinger, joka jatkoi isänsä työtä ruukinpatruunana. Kreivi Johan Fredrik Aminoff oli Hisingerin vävy.[1] Hisingeristä polveutui Suomen aateliin kuulunut Hisinger-Jägerskiöld-suku.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Haggrén, Georg: ”Johan Hisinger”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 11-12. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. 770
- ↑ Hisinger-Jägerskiöld. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
Aiheesta muualla muokkaa
- Hisinger, Johan hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Svenskt biografiskt lexikon