Johan Halvorsen

Johan August Halvorsen (15. maaliskuuta 1864 Drammen, Norja – 4. joulukuuta 1935 Oslo) oli norjalainen taidemusiikin säveltäjä, kapellimestari ja viulisti. Hänet tunnetaan erityisesti näyttämömusiikistaan.

Johan Halvorsen syntyi Drammenissa Kristianian (nyk. Oslo) lähistöllä. Hän aloitti musiikkiopintonsa jo lapsena (viulu, huilu, kornetti). 15-vuotiaana hän lähti Kristianiaan ja soitti neljä vuotta viulua kansanteatterin orkesterissa. Keväällä 1884 hän lähti opiskelemaan musiikkia Tukholmaan, työskenteli konserttimestarina Bergenissä vuodesta 1885 alkaen ja seuraavana vuonna lähti opiskelemaan Leipzigiin. Hän työskenteli viulistina ja viulunsoitonopettajana Aberdeenissa (1888–1889) ja Helsingissä (1889–1892). Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungin vireä musiikkielämä innosti Halvorsenia säveltämään, ja talvella 1893 hän opiskeli kontrapunktia Berliinissä Albert Beckerin johdolla.

Halvorsen palasi Bergeniin vuonna 1893 teatterin musiikinjohtajaksi ja Harmonien-orkesterin kapellimestariksi. Hän asettui lopulta Osloon vuonna 1899, kun hän sai Norjan kansallisteatterista ylikapellimestarin viran. Hän jäi virasta eläkkeelle vuonna 1929.

Halvosrenin sävellykset edustavat kansallisromantiikkaa. Hän mainitsi tärkeimmiksi esikuvikseen Edvard Griegin ja Johan Svendsenin. Halvorsen sävelsi musiikkia yli 30 näytelmään. Näyttämömusiikin ohella hänen tuotantoonsa kuuluu mm. kolme sinfoniaa ja norjalaisia rapsodioita sekä orkesteriteoksia, kuten Pajarien tulo (Bojarernes Indtogsmarsch), Matka Joulutähden luo (Reisen til Julestjernen) ja Bergensiana.

Aiheesta muualla

• Johan Halvorsen. Norsk biografisk leksikon.