Johan Bargum
Johan Eric Ragnar Bargum (s. 13. toukokuuta 1943 Helsinki)[1] on suomalainen ruotsinkielinen kirjailija. Hän on kirjoittanut romaaneja, novellikokoelmia ja näytelmiä.
Henkilöhistoria muokkaa
Bargumin äiti oli kirjailija Viveca Hollmerus,[1] isä puolestaan kauppaneuvos Eric Bargum.[2] Kauppaneuvos Magnus Bargum on hänen veljensä.[3] Bargumin puoliso vuodesta 1977 on Eva Marianne Paersch. Näyttelijä Anja Bargum ja toimittaja, tutkija Katja Bargum ovat heidän tyttäriään.[4]
Johan Bargum tuli ylioppilaaksi vuonna 1962 ja humanististen tieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1969. Bargum oli Lilla Teaternin johtaja vuosina 2000–2001 ja teatterin hallituksen puheenjohtaja 2001–2003.[5]
Tuotanto muokkaa
Bargumin esikoisteos, novellikokoelma Svartvitt, julkaistiin vuonna 1965.[1] Bargum on kirjoittanut näytelmiä yksin ja yhdessä Bengt Ahlforsin kanssa. Tunnetuin niistä lienee aidsista kertova Onko Kongossa tiikereitä? (1986).[5] Myös hänen proosatekstissään on paljon dialogia.[6] Vuonna 2006 ilmestynyt Ensilumi on Bargumin ensimmäinen lastenkirja. Sen on kuvittanut Kristiina Louhi.
Vuonna 1988 Onko Kongossa tiikereitä? sai Suomen Näytelmäkirjailijaliiton myöntämän Lea-palkinnon vuoden parhaana näytelmäteoksena. Vuonna 2009 Fröken, champange! oli ehdolla Lea-palkinnolle.[7]
Novellikokoelmat muokkaa
- Svartvitt. Helsingfors: Söderström, 1965.
- Kotieläimiä. (Husdjur, 1986). Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6498-0.
- Matkoja. (Resor, 1988). Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-7175-8.
- Charlie boy. (Charlie Boy, 1995). Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 1995. ISBN 951-31-0631-4.
- Jäähyväisiä. (Avsked, 2003). Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2876-8.
- Ikämiehiä. (Äldre män). Suomentanut Outi Menna. Helsinki: Teos Förlaget, 2022. ISBN 978-952-363-309-4.
Romaanit muokkaa
- Femte advent. Helsingfors, Stockholm: Söderström & Co, Bonnier, 1967.
- Kolme, kaksi, yksi. (Tre två ett, 1968). Suomentanut Ulf Erik Qvickström. Helsinki: Tammi, 1969.
- Suomalainen ruletti. (Finsk rulett, 1971). Suomentanut Ulf Erik Qvickström. Helsinki: Tammi, 1972. ISBN 951-30-2297-8.
- Pimeä huone. (Mörkrum, 1977). Suomentanut Timo Hämäläinen. Helsinki: Tammi, 1978. ISBN 951-30-4333-9.
- Yksityisetsivä. (Den privata detektiven, 1980). Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 1980. ISBN 951-30-5209-5.
- Isin tyttö. (Pappas flicka, 1982). Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 1982. ISBN 951-30-5658-9.
- Kesäpoika. (Sommarpojken, 1984). Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 1984. ISBN 951-30-6074-8.
- Musta salkku. (Den svarta portföljen, 1991). Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 1991. ISBN 951-30-9804-4.
- Syyskesä. (Sensommar, 1993). Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0230-0.
- Ensilumi. (Den första snön, 2006). Kuvitus: Kristiina Louhi. Suomentanut Marja Kyrö. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3796-0.
- Syyspurjehdus. (Seglats i september, 2011). Kuvitus: Helena Kajander. Suomentanut Marja Kyrö. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6597-0.
Näytelmät muokkaa
- Som smort, 1970
- Bygga bastu, 1971
- Virke och verkan, 1972
- Veronica, 1976
- Finns det tigrar i Kongo?, 1987 (Bengt Ahlforsin kanssa)
- Maries barn, 1990 (Bengt Ahlforsin kanssa)
- Kalla mig inte Sessan, 1996
- Den första snön, 1996
- Smussel, 2000
- Fröken, champagne!, 2009
Kuunnelmat muokkaa
- Startkapitalet, 1993
- Ericson, Ericson, 1997
Lähde[1]
Palkinnot muokkaa
- Svenska litteratursällskapet i Finlandin kirjallisuuspalkinto 1966, 1969, 1987 ja 2004
- kirjallisuuden valtionpalkinto 1969, 1971, 1977 ja 1987
- valtion 15-vuotinen taiteilija-apuraha 1982
- Ruotsin radion romaanipalkinto 1987
- Näytelmäkirjailijaliiton Lea-palkinto 1988
- Längmanska kulturfonden i Sverigen palkinto 2005
- Tollanderin palkinto 2007
Lähde[1]
Bargum sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1998.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 66. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ Eric Bargum Biografiasampo. Viitattu 2.10.2022.
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 74. Viitattu 6.9.2023.
- ↑ Kuka kukin on 2011, s. 76. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8.
- ↑ a b Mäkelä, Olli: Johan Bargum Näytelmät.fi. Viitattu 7.9.2015.
- ↑ Johan Bargum compuline.fi. Arkistoitu 4.11.2017. Viitattu 25.8.2011.
- ↑ Onko Kongossa tiikereitä? finlandabroad.fi. 12.1.2010. Viitattu 31.3.2023.
- ↑ Johan Bargum Teos. Viitattu 7.9.2015. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
- Maria Loikkanen: Ensilumi. Onnimanni 2/2007.