Joe Walsh
Joseph Fidler "Joe" Walsh (s. Joseph Fidler, 20. marraskuuta 1947 Wichita, Kansas, Yhdysvallat)[1] on yhdysvaltalainen muusikko, laulaja-lauluntekijä, tuottaja ja näyttelijä joka tunnetaan parhaiten rockmusiikkia esittävän Eagles-yhtyeen kitaristina ja laulajana. Walsh liittyi Eaglesiin vuonna 1975 korvaten yhtyeestä eronneen Bernie Leadonin. Ennen uraansa Eaglesissa Walsh oli tehnyt musiikillisen läpimurtonsa yhtyeissä The James Gang ja Barnstorm.
| Joe Walsh | |
|---|---|
 Joe Walsh esiintymässä vuonna 2012. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. marraskuuta 1947 |
| Ammatti | muusikko, tuottaja, näyttelijä |
| Muusikko | |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1964- |
| Tyylilajit | rock, hard rock, folk rock, country rock, blues rock |
| Soittimet | kitara, laulu |
| Yhtyeet | Eagles, The James Gang, Ringo & His All-Starr Band, The Party Boys, Herbs, Barnstorm |
| Levy-yhtiöt | Asylum Records, Epic Records, ABC Records, Geffen Records, Warner Brothers Records |
| Aiheesta muualla | |
| www.joewalsh.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Walsh levytti Eaglesissa kaksi studioalbumia ja yhden livealbumin ennen kuin yhtye hajosi syviin erimielisyyksiin vuonna 1980. Walsh esiintyi 1980-luvun ajan sooloartistina ja vaikutti myös The Beatlesin rumpali Ringo Starrin perustamassa Ringo & His All-Starr Band -kokoonpanossa. Hän kärsi tuolloin alkoholismista mutta raitistui vuonna 1994 Eaglesin tehtyä paluun esiintymislavoille 14 vuoden tauon jälkeen.
Walshin tunnetuimpia Eaglesissa tulkitsemia kappaleita ovat muun muassa "Pretty Maids All in a Row" ja "In the City" ja tunnetuimpia sävellyksiä esimerkiksi "Life in the Fast Lane".[2][3] Hänen soolouransa menestyneimpiä kappaleita ovat muun muassa ”Life's Been Good”, ”All Night Long”, ”A Life of Illusion” ja ”Rocky Mountain Way”[4]. Walsh julkaisi uusimman sooloalbuminsa Analog Man vuonna 2012 ja se ylsi Yhdysvalloissa Billboard 200 -listan sijalle 12 ja sai kansainvälisesti kiitettävää menestystä kriitikoiden ja yleisön keskuudessa.[5][6]
Tunnettujen kitaristien ja musiikkialan asiantuntijoiden laatimassa[7], musiikkilehti Rolling Stonen "100 Greatest Guitarists" -äänestyksessä Walsh äänestettiin sijalle 54.[8] Vuonna 1997 musiikkilehti Guitaristin lukijat äänestivät Walshin ja Don Felderin kappaleessa "Hotel California" soittaman kitarasoolon kaikkien aikojen parhaaksi kitarasooloksi.[9] Vuonna 2010 Gibson Guitar Corporationin äänestyksessä "Hotel Californian" soolo ylsi neljännelle sijalle 50 parhaan kitarasoolon listalla.[10]
Ura Eaglesissa muokkaa
Walsh liittyi Eaglesin kitaristiksi vuoden 1975 joulukuussa korvaten Bernie Leadonin, joka oli eronnut yhtyeestä ollessaan tyytymätön yhtyeen musiikin siirtyessä kohti puhdaspiirteisempää rockia. Muu yhtye, etenkin Don Henley, piti Walshia liian vauhdikkaana persoonana Eaglesin jäseneksi,[11] mutta tämä ei ollut enää esteenä Walshin liittyessä yhtyeeseen.
Walsh debytoi Eaglesin kitaristina yhtyeen viidennellä studioalbumilla Hotel California, joka julkaistiin vuoden 1976 joulukuussa. Albumin äänittäminen oli yhtyeelle konsertoimisen ohella hyvin raskasta ja vaikeaa ja kesti yli puolitoista vuotta ennen kuin albumi vihdoin valmistui. Albumin ensimmäinen single "New Kid in Town" julkaistiin 7. joulukuuta ja se nousi Yhdysvalloissa singlelistan kärkeen kuten myös itse albumi. Hotel Californian nimikkokappale nousi singlelistan kärkeen vuoden 1977 keväällä ja se ylitti Yhdysvalloissa kultalevyn myyntimäärän. Albumin kolmas single, Walshin, Glenn Freyn ja Don Henleyn kirjoittama "Life in the Fast Lane" nousi Yhdysvalloissa sijalle 11. Walsh myös lauloi albumin kappaleen "Pretty Maids All in a Row", josta on sittemmin tullut yksi Eaglesin suosituimmista kappaleista. Hotel California oli ehdolla yhteensä viiteen Grammy-palkintoon ja se voitti lopulta ehdokkuuksistaan kaksi.
Eaglesin basisti ja perustaja Randy Meisner erosi yhtyeestä vuonna 1977. Meisnerin korvasi Timothy B. Schmit, joka oli aiemmin korvannut Meisnerin basistina Poco-yhtyeessä tämän lähtiessä basistiksi Eaglesiin. Uusi kokoonpano äänitti seuraavan kahden vuoden ajan kuudetta Eagles-albumia The Long Run, jonka äänittäminen oli yhtyeelle vaikeampaa kuin Hotel Californian tuskaiseksi luonnehdittu äänitysprosessi. Albumi tuotti yhtyeelle kuitenkin hitit "I Can't Tell You Why" ja "The Long Run", ja yhtye voitti uransa neljännen Grammy-palkinnon kappaleella "Heartache Tonight".
Eagles hajosi yhtyeen jäsenten välisiin erimielisyyksiin vuonna 1980, mutta neljätoista vuotta myöhemmin palasi yhteen paluukiertueen ja livealbumin Hell Freezes Over merkeissä. Yhtye valittiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1998 ja vuonna 2007 yhtye julkaisi tuoreimman studioalbuminsa Long Road Out of Edenin.
Vuonna 2011 yhdysvaltalainen talousjulkaisu Forbes luetteloi Walshin maailman kolmanneksi eniten ansaitsevaksi kitaristiksi 60 miljoonan dollarin vuosiansioillaan; hänen edelleen ylsivät tulojen määrässä ainoastaan Bon Jovin Richie Sambora 125 miljoonan dollarin tuloilla ja U2:n The Edge 195 miljoonan dollarin tuloillaan.[12][13]
Sooloura ja musiikillinen työskentely Eaglesin jälkeen muokkaa
Eaglesin hajottua vuonna 1980 Walsh jatkoi levyttämistä sooloartistina. Vuotta myöhemmin hän julkaisi sooloalbuminsa There Goes the Neighborhood. Albumi saavutti kohtalaista menestystä Yhdysvalloissa: albumi nousi Billboardin listalla sijalle 20 ja sen singlelohkaisu "A Life of Illusion" ylsi Mainstream Rock -listan kärkipaikalle.[14] Myös Eagles-kitaristi Don Felder vieraili albumilla. Oman sooloalbuminsa ohella Walsh oli soolokitaristina ja tuottajana The Who -yhtyeen basisti John Entwistlen albumilla Too Late the Hero, josta tuli Entwistlen soolouran menestynein levytys.
Vuoden 1982 syyskuussa Walsh ja tuottaja Bill Szymczyk jatkoivat yhteistyötään aloittaen Walshin seuraavan sooloalbumin You Bought It – You Name It levyttämisen. Lokakuun alussa albumi oli jo äänitetty.[15] Albumi kuitenkin julkaistiin vasta vuonna 1983. Don Felder oli jälleen mukana albumilla vierailevana muusikkona ja hän myös sävelsi Walshin kanssa albumin kappaleen "Told You So".[15]
Vuoden 1984 syksyllä Walsh liittyi australialaiseen The Party Boys-superyhtyeeseen. Hän kiersi yhtyeen kanssa Australian-kiertueen ajan vuoteen 1985 ja tämä kiertue dokumentoitiin myös livealbumiksi You Need Professional Help. Kiertueen jälkeen Walsh asui hetkellisesti Australiassa ja perusti muun muassa rumpali Richard Harveyn, kitaristi Waddy Wachtelin ja basisti Rick Rosasin kanssa lyhytkestoiseksi kokeiluksi jääneen Creatures from America -kokoonpanon.
1980-luvulla Walsh julkaisi vielä kaksi albumia: The Confessorin vuonna 1985 ja Got Any Gum?:in vuonna 1987. Molempien menestys Yhdysvalloissa jäi verrattain heikoksi, sillä The Confessor laskeutui Billboardin albumilistalla varsin pehmeälle listasijalle 65 ja Got Any Gum? vasta sijalle 113.[16] The Confessorin nimikkoraidan noustua kahdeksanneksi ja Got Any Gum?:in singlelohkaisujen "The Radio Song" ja "In My Car" yllettyä Billboardin singlelistalla 20 parhaan joukkoon molemmat albumit saavuttivat pientä menestystä yhdysvaltalaisissa rockradioissa.[17] 1980-luvun lopun Walsh esiintyi eri kokoonpanojen kanssa. Vuonna 1989 hän esiintyi jälleen The Party Boysin mukana Australiassa ja kiersi myös The Beatlesin rumpali Ringo Starrin kokoonpanossa Ringo & His All-Starr Band. All-Starr Bandin kiertueella Walsh muun muassa lauloi säveltämänsä Eagles-kappaleen "Life in the Fast Lane", jonka oli alun perin Eaglesissa laulanut rumpali Don Henley. Walsh esiintyi myös Music Televisionin suositussa MTV Unplugged -ohjelmassa, jossa eri artistit ja yhtyeet esittivät tuotantoaan akustisin kitaroin. Tämän ohella Walsh liittyi uusi-seelantilaiseen reggae-yhtyeeseen Herbs, ja hän päätyi kitaristin roolinsa ohella myös tuottamaan yhtyeen seuraavan studioalbumin Homegrown, jolla hän myös lauloi kappaleissa "Up All Night" ja "It's Alright". Walsh kuitenkin erosi yhtyeestä ennen kuin Homegrown julkaistiin virallisesti vuonna 1990.
Laulaja-kitaristiksi The Best -yhtyeeseen Walsh liittyi vuoden 1990 lopulla. Yhtye teki esiintymisiä Havaijilla ja Japanissa kuvaten myös vuoden 1990 syyskuussa konserttinsa Japanin Jokohamassa. Konsertti julkaistiin myöhemmin uudelleen DVD-formaatissa vuonna 2010.
Ennen Eaglesin vuonna 1994 tekemää Hell Freezes Over -paluukiertuetta Walsh julkaisi vielä kaksi sooloalbumia 1990-luvun alussa. Hänen viimeisin soolojulkaisunsa on vuoden 2012 Analog Man.[5] Albumi sai kansainvälisesti kiitettävää menestystä ja se nousi Billboardin listan kahdennelletoista sijalle. Walsh on sittemmin työstänyt studiossa seuraavaa sooloalbumiaan Eaglesin kiertueiden ohella.[18]
Yksityiselämä muokkaa
Walsh avioitui vuonna 2008 Marjorie Bachin, näyttelijä Barbara Bachin siskon, kanssa. Hän on näin ollen muusikko Ringo Starrin lanko.
Vuonna 2010 Walsh haki lähestymiskieltoa 70-vuotiaalle naapurilleen Nassar Adhootille, joka oli Walshin mukaan käyttäytynyt uhkaavasti hänen henkilökohtaista avustajaansa kohtaan ja "uhannut ampua Walshin hengiltä".[19] Adhootin mukaan Walsh oli rikkonut hänen omaisuuttaan.[19] Adhoot sen sijaan oli hyökännyt Walshin tontille ja pahoinpidellyt hänen avustajansa puuhalolla.[20] Adhoot joutui voimaan astuneen lähestymiskiellon ohella maksamaan noin 1300 euron asianajajakulut.[20]
Walsh on aktiivinen radioamatööri ja hänet tunnetaan kansainvälisesti myös kutsumerkillään WB6ACU.[21][22][23]
Diskografia muokkaa
The James Gang muokkaa
| Julkaistu | Levy |
|---|---|
| marraskuu 1969 | Yer' Album |
| lokakuu 1970 | James Gang Rides Again |
| heinäkuu 1971 | Thirds |
| joulukuu 1971 | James Gang Live in Concert |
Barnstorm muokkaa
| Julkaistu | Levy |
|---|---|
| lokakuu 1972 | Barnstorm |
| kesäkuu 1973 | The Smoker You Drink, the Player You Get |
Eagles muokkaa
| Julkaistu | Levy |
|---|---|
| joulukuu 1976 | Hotel California |
| lokakuu 1979 | The Long Run |
| marraskuu 1980 | Eagles Live |
| marraskuu 1994 | Hell Freezes Over |
| lokakuu 2007 | Long Road Out of Eden |
Soolotuotanto muokkaa
| Julkaistu | Levy |
|---|---|
| joulukuu 1974 | So What |
| maaliskuu 1976 | You Can't Argue with a Sick Mind |
| toukokuu 1978 | But Seriously Folks |
| maaliskuu 1981 | There Goes the Neighborhood |
| toukokuu 1983 | You Bought It – You Name It |
| 1985 | The Confessor |
| heinäkuu 1987 | Got Any Gum? |
| tammikuu 1991 | Ordinary Average Guy |
| toukokuu 1992 | Songs for a Dying Planet |
| helmikuu 2012 | Analog Man |
Muiden artistien julkaisuilla muokkaa
| Julkaistu | Artisti | Levy |
|---|---|---|
| 1977 | Jay Ferguson | Thunder Island |
Lähteet muokkaa
- Felder, Don: Heaven and Hell: My Life in the Eagles (1974-2001). Wiley & Sons, 2008.
Viitteet muokkaa
- ↑ Joe Walsh Biography Contemporary Musicians. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
- ↑ Eagles - "Life in the Fast Lane" allmusic.com. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
- ↑ Ruhlmann, William: Eagles - Hotel California (1976) - Songs, Reviews, Credits, Awards allmusic.com. Viitattu 8.9.2013.
- ↑ MusicVF.com: Joe Walsh Top Songs musicvf.com. Viitattu 20.3.2020.
- ↑ a b Erlewine, Stephen Thomas: Joe Walsh - Analog Man (2012) - Songs, Reviews, Credits, Awards allmusic.com. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
- ↑ Joe Walsh - Analog Man (2012) - Awards allmusic.com. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
- ↑ 100 Greatest Guitarists Rolling Stone. Arkistoitu 14.3.2008. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
- ↑ 100 Greatest Guitarists: Joe Walsh Rolling Stone. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
- ↑ "Hotel California" Voted Best Guitar Solo 17.12.1997. Rolling Stone. Arkistoitu 6.8.2013. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
- ↑ Parhaat kitarasoolot laitettiin järjestykseen 29.9.2010. soundi.fi. Viitattu 8.9.2013.
- ↑ Felder, Don: Heaven and Hell: My Life in the Eagles (1974-2001)
- ↑ Nämä kitaristit tienaavat eniten - katso lista 5.7.2013. Radio Nova. Viitattu 19.10.2013.
- ↑ Parker, Matthew: The 10 Highest-Earning Guitarists 2011 17.6.2011. musicradar.com. Viitattu 19.10.2013. (englanniksi)
- ↑ Joe Walsh - There Goes the Neighborhood (1981) - Awards allmusic.com. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Chrispell, James: Joe Walsh - You Bought It - You Name It (1983) - Songs, Reviews, Credits, Awards allmusic.com. Viitattu 16.11.2013. (englanniksi)
- ↑ Joe Walsh - The Confessor (1985) - Awards allmusic.com. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
- ↑ Joe Walsh - Got Any Gum? (1987) - Awards allmusic.com. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
- ↑ Mitä ihmettä puuhailevat studiossa Joe Walsh, Mick Jagger ja Ringo Starr? rytmi.com. Viitattu 16.11.2013.
- ↑ a b Eagles-kitaristi kyllästyi tappouhkauksiin 10.11.2011. mesta.net. Arkistoitu 19.10.2013. Viitattu 19.10.2013.
- ↑ a b Joe Walsh sai lähestymiskiellon naapurilleen iltasanomat.fi. 8.6.2010. Arkistoitu 19.10.2013. Viitattu 19.10.2013.
- ↑ American Radio Relay League, Eagles Guitarist Joe Walsh, WBACU, Promotes Amateur Radio in Media Announcements arrl.org. 30.5.2018. Viitattu 5.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Federal Communications Comission, Licencing System, Amateur Licence - WB6ACU - Walsh, Joseph F wireless2.fcc.gov. 9.7.2021. Viitattu 5.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Rock star Joe Walsh is an advocate of amateur radio and an avid vintage gear collector, maintaining nine complete vintage stations in his home en.wikipedia.org. Viitattu 5.1.2023. (englanniksi)