Jodensavanne
Jodensavanne oli yritys perustaa autonominen juutalaisten territorio Surinameen Etelä-Amerikassa. Jodensavanne sijaitsi noin 50 kilometriä Paramaribosta etelään Surinamejoen varrella.
Vuonna 1639 Englannin hallitus antoi luvan hollantilaisille, portugalilaisille ja italialaisille sefardijuutalaisille luvan asettua asumaan vanhan pääkaupungin, Torarican, alueelle. Vuonna 1652 lordi Willoughbyn johtama uusi joukko juutalaisia tuli Surinameen ja asettui asumaan Jodensavanneen. Kolmas ryhmä, johtajanaan David Nassy, muutti alueelle saatuaan häädön Brasiliasta ja Ranskan Guayanasta.
Britit antoivat Jodensavannen juutalaisyhteisölle merkittäviä erivapauksia vuonna 1665, ja hollantilaiset jatkoivat niiden voimassaoloa omalla valtakaudellaan. Yhteisö sai poliittisen ja uskonnollisen itsehallinnon ensimmäisenä ja ainoana juutalaisyhteisönä ennen Israelin valtion perustamista. Se sai perustaa esimerkiksi oman hautausmaan ja koulun.[1]
Juutalaisyhteisö sai elantonsa sokeriruokoa viljelemällä. Bereche ve Shalomin seurakunta perustettiin, ja sen ensimmäinen synagoga rakennettiin vuosina 1665–1671. Vanha puinen rakennus korvattiin tiilestä tehdyllä vuonna 1685.
1700-luvun puolivälistä Jodensavanne alkoi rapistua ja suurin osa sen asukkaista muutti Paramariboon. Siirtokunta tuhoutui lopullisesti palossa vuonna 1832.
Lähteet muokkaa
- ↑ A Brief History of Jodensavanne, Suriname Archaeological Institute of America. Viitattu 22.1.2017.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jodensavanne Wikimedia Commonsissa
