Jim Jarmusch
Jim Jarmusch (s. 22. tammikuuta 1953 Akron, Ohio, Yhdysvallat)[2] on yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, jonka tunnettuja elokuvia ovat Muukalaisten paratiisi (1984), Down by Law (1986), Night on Earth (1991) ja Broken Flowers (2005).
| Jim Jarmusch | |
|---|---|
 Jim Jarmusch vuonna 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] |
| Ohjaaja | |
| Aktiivisena | 1979– |
| Tunnetuimmat ohjaukset |
Muukalaisten paratiisi (1984) Down by Law (1986) Night on Earth (1991) Broken Flowers (2005) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Tausta muokkaa
Jarmuschilla on irlantilaisia, saksalaisia ja tšekkiläisiä sukujuuria. Hänen vanhempansa olivat keskiluokkaisia ja isä työskenteli autonrengastehtaalla. Jarmusch lähti 17-vuotiaana New Yorkiin.[3] Hän haaveili nuorena runoilijan urasta ja opiskeli yliopistossa pääaineenaan englannin kieli. Valmistuttuaan Jarmusch lähti Ranskaan, jossa hänestä tuli Pariisin elokuva-arkistossa harras elokuvan ystävä. Yhdysvaltoihin palattuaan hän alkoi opiskella elokuvaa ja pääsi Nicholas Rayn assistentiksi.[2] Jarmuschin ensimmäinen työ elokuvissa oli Wim Wendersin ja Rayn elokuvassa Salama veden yllä (Lightning Over Water, 1980).
Tuotanto muokkaa
Vuonna 1982 Jarmusch teki ensimmäisen oman elokuvansa Loputon loma (engl. Permanent Vacation, 1980) vain 15 000 dollarin budjetilla. Filmi on visuaalisesti vaikuttava ja underground-henkinen. Sen päähenkilö on New Yorkissa harhaileva nuorukainen, joka suunnittelee lähtöä Eurooppaan. Kaksi seuraavaa elokuvaansa Jarmusch teki mustavalkoisina.[3] Toista elokuvaansa Muukalaisten paratiisi (engl. Stranger Than Paradise, 1984) varten hän löysi saksalaisen tuottajan Otto Grokenbergerin, joka antoi elokuvan tekemiseen vapaat kädet. Elokuvasta tuli Jarmuschin läpimurto, ja hän sai sillä Cannesin elokuvajuhlien parhaan esikoiselokuvan palkinnon[4]. Elokuva on tragikoominen kuvaus sellaisesta elämäntilanteesta, jossa amerikkalainen unelma ei toteudu. Samalla Jarmusch analysoi vieraantuneisuutta. [3]
Jarmuschin ensimmäiset elokuvat olivat halpoja, riippumattomia tuotantoja ja hyvin omaperäisiä. Omaperäisyys säilyi, vaikka hän myöhemmin sai suurempia rahoituksia ja muita resursseja. Elokuvien päähenkilöt ovat sivullisia oman tiensä kulkijoita. Näyttelijöinä hän käyttää usein muusikkotuttaviaan.[5] Jarmuschin ansiona pidetään amerikkalaisen riippumattoman elokuvaliikkeen käynnistämistä Stranger than Paradise -filmillä. Vuonna 2005 kriitikko Lynn Hirschberg julisti, että Stranger than Paradise muutti pysyvästi ajatuksen, että indie-elokuva olisi taloudellisesti mahdoton. [6]
Myöhempien elokuviensa ansiosta Jarmusch vakiinnutti asemansa yhtenä sukupolvensa merkittävimmistä ja vaikutusvaltaisimmista riippumattomista elokuvantekijöistä. Filmien yhteisenä teemana on ihmisten vaikeus ymmärtää toisiaan, kielten suuri hajaannus, ihmiskunnan Baabelin hajaannus. Hänen tavaramerkkejään ovat katkelmallinen kerronta, minimalistinen tyyli ja ulkokohtaisen dramatiikan puuttuminen. Jarmusch pyrkii olemaan eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen elokuvaperinteen keskitiellä.[3]
Jarmuschin pitkäaikainen työtoveri 1980-luvulta asti on ohjaaja Sara Driver. [7]
Jarmusch on myös elokuvanäyttelijä ja -tuottaja. Hän on näytellyt yli kymmenessä filmissä, kuten kahdessa Mika Kaurismäen elokuvassa (Helsinki Napoli All Night Long ja Tigrero – elokuva joka ei valmistunut) ja yhdessä Aki Kaurismäen elokuvassa (Leningrad Cowboys Go America).
Filmografia muokkaa
- Loputon loma (engl. Permanent Vacation, 1982), fiktio, 1 t. 11 min.
- Muukalaisten paratiisi (engl. Stranger Than Paradise, 1984), fiktio, 1 t. 29 min.
- Down by Law (1986), fiktio, 1 t. 48 min.
- Kahvia ja tupakkaa (engl. Coffee and Cigarettes, 1986), fiktio, 6 min.
- Mystery Train (1989), fiktio, 1 t. 51 min.
- Coffee and Cigarettes II (1989), fiktio, 8 min.
- Night on Earth (1991), fiktio, 2 t. 8 min.
- Coffee and Cigarettes III (1993), fiktio, 12 min.
- Dead Man (1995), fiktio, 2 t.
- Year of the Horse (1997), dokumentti, 1 t. 46 min.
- Ghost Dog – samuraiden tapaan (engl. Ghost Dog: The Way of the Samurai, 1999), fiktio, 1 t. 56 min.
- Int. Trailer Night, osio elokuvaan Ten Minutes Older: The Trumpet (2002)
- Kahvia ja tupakkaa (engl. Coffee and Cigarettes, 2003), fiktio, 1 t. 33 min.
- Broken Flowers (2005), fiktio, 1 t. 47 min.
- The Limits of Control, (2009), fiktio, 1 t. 56 min.
- Only Lovers Left Alive, (2013) fiktio, 2 t. 2min.
- Paterson, (2016) fiktio, 1 t. 58 min.
Palkinnot ohjauksista muokkaa
- 1980: Josef von Sternberg -palkinto, Internationales Filmfestival Mannheim-Heidelberg
- 1984: Kultainen leopardi, Locarnon elokuvajuhlat, Stranger than Paradise
- 1984: Camera d'Or (paras esikoisohjaus) Cannesin elokuvajuhlat, Stranger than Paradise[4]
- 1987: Film Independent Spirit Awards – paras ohjaus Down by Law
- 1988: Bodilprisen (Tanska) – paras amerikkalainen ohjaus Down by Law
- 1988: Robert Festivals, Kööpenhamina – paras ulkomainen ohjaus Down by Law
- 1989: Paras taide-elokuva, Cannesin elokuvajuhlat, Mystery Train
- 1990: Film Independent Spirit Awards – paras käsikirjoitus, Mystery Train
- 1990: Film Independent Spirit Awards – paras ohjaus, Mystery Train
- 1993: Kultainen palmu, Cannesin elokuvajuhlat, paras lyhytfilmi – Coffee and Cigarettes 3
- 1996: Five Continents -palkinto, Dead Man
- 1997: Film Independent Spirit Awards – paras käsikirjoitus Dead Man
- 1997: Howard Hawks -palkinto tarinankerronnasta
- 2005: Cannesin elokuvajuhlat – Prix du Jury, Broken Flowers
- 2011: Ranskan Arts et Lettres -mitali[8]
- 2017: International Film Festival Rotterdam – MovieZone-palkinto, Paterson
Lähteet muokkaa
- ↑ (de) Saksan kansalliskirjasto, GND-tunniste. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 2: Directors, 4th edition, s. 480. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.5.2015). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10175–10176, art. Jarmusch, Jim. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3.
- ↑ a b Stranger Than Paradise. Festival de Cannes. Viitattu 6.1.2022.
- ↑ Arto Pajukallio: Ikääntynyt Don Juan kuulee olevansa isä. Helsingin Sanomat 18.7.2010, sivu C 15.
- ↑ The Last of the Indies. NY Times 31.6.2005. Viitattu 6.1.2022.
- ↑ A talk on the wild side. Guardian 13.11.2004. (käyttäjätunnuksella)
- ↑ France Honors Jim Jarmusch (Arkistoitu – Internet Archive). Cultural Services, Frenchculture.org, 23.6.2011.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jim Jarmusch Wikimedia Commonsissa
- Jim Jarmusch Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Jim Jarmusch Elonetissä.