Jelena Pavlovna Romanova
Jelena Pavlovna Romanova (ven. Елена Павловна; 24. joulukuuta (J: 13. joulukuuta) 1784 Pietari, Venäjän keisarikunta – 24. syyskuuta (J: 12. syyskuuta) 1803 Ludwigslustin linna, Mecklenburg-Schwerin) oli venäläinen suuriruhtinatar ja Mecklenburg-Schwerinin herttuatar.[1]
.jpg)
Suku, lapsuus ja koulutus muokkaa
Jelena Pavlovnan vanhemmat olivat Venäjän keisari Paavali I ja saksalaissyntyinen keisarinna Maria Fjodorovna. Jelenalla oli yhdeksän sisarusta, ja hän oli vanhempiensa toiseksi vanhin tytär.[1] Jelenan läheisin sisarus oli hänen isosiskonsa Aleksandra Pavlovna, jota heidän isoäitinsä Katariina II vertasi Jelenaan. Hän piti Jelenaa jo puolivuotiaana älykkäämpänä ja viehättävämpänä kuin kaksivuotiasta Aleksandraa. Jelena sai koulutusta paronitar Charlotte von Lievenin johdolla Katariina II:n valvonnassa. Hänen koulutuksensa keskittyi kieliin (venäjä, saksa, englanti, ranska, italia), maantieteeseen, historiaan, kuvataiteeseen, filosofiaan, kirjallisuuteen, musiikkiin ja tanssiin. Hän oli erityisen lahjakas piirtämään ja tanssimaan.
Avioliitto muokkaa
Vuonna 1798 käytiin neuvotteluja Jelena Pavlovnan avioliitosta Mecklenburg-Schwerinin herttuakunnan perillisen Friedrich Ludvigin (1778–1819) kanssa. Tämä oli herttua Fredrik Frans I:n ja Saksi-Gotha-Altenburgin prinsessa Louisen vanhin poika. Prinssi saapui Pietariin helmikuussa 1799 ja kihlaus julkaistiin 5. toukokuuta 1799 Pavlovskin palatsissa.
Ennen 1800-lukua keisarin tyttäret menivät harvoin naimisiin, ja jos menivät, olivat sulhaset aina venäläissyntyisiä. Muutos alkoi Paavali I:n tyttäristä, jotka kaikki naitettiin ulkomaisiin hoveihin. Paavali I:n kaikki aikuisikään eläneet tyttäret, Aleksandra, Jelena, Maria, Jekaterina ja Anna, avioituivat kukin eurooppalaisen prinssin tai aatelisen kanssa. Monet heidän jälkeläisistään avioituivat kuitenkin uudelleen Romanov-suvun jäsenen kanssa.
Jelena Pavlovna ja Friedrich Ludvig avioituivat 23. lokakuuta 1799 Hatsinan palatsissa. Viikkoa myöhemmin Aleksandra Pavlovna meni naimisiin samassa.
Elämä Schwerinissä muokkaa
Jelena Pavlovna muutti aviomiehensä kanssa Schweriniin hallitsijan palatsiin. He viettivät tyytyväistä avioelämää. Jelena piti pitkistä kävelyretkistä aamuisin linnapuistossa aviomiehensä kanssa ja jatkoi opintojaan. Syyskuun 15. päivänä 1800 hän synnytti esikoisensa Paavali Fredrikin (Paul Friedrich), joka peri aikanaan Mecklenburg-Schwerinin valtaistuimen. Hän sai nimensä isoisiensä mukaan.
Jelenan sisar Aleksandra kuoli 16. maaliskuuta 1801 Budassa vaikean synnytyksen jälkiseurauksiin. Vain kahdeksan päivää myöhemmin Jelenan isä Paavali I murhattiin. Jelena synnytti 31. maaliskuuta 1803 isoäitiensä mukaan nimetyn tyttären Marie Louisen, josta tuli myöhemmin avioliiton kautta Saksi-Altenburgin herttuatar.
Herttuatar Helena oli hyvin pidetty sekä hovissa että alamaistensa parissa, jossa hän harjoitti hyväntekeväisyyttä tekemällä anteliaita lahjoituksia köyhien auttamiseksi.
Syyskuussa 1803 Jelena Pavlovna sairastui vakavasti ja kuoli äkillisesti 24. syyskuuta 18-vuotiaana. Hänen terveytensä ei ollut koskaan ollut hyvä ja toinen raskaus rasitti sitä entisestään. Hän kuoli todennäköisesti tuberkuloosiin.
Jelenan leski Friedrich Ludvig meni uudelleen naimisiin kaksi kertaa ja sai lisää lapsia, mutta ei koskaan noussut valtaistuimelle, koska hän kuoli ennen isäänsä. Vuosina 1810–1816 hän oli naimisissa Saksi-Weimarin prinsessa Karoline Luisen (1786–1816) ja vuosina 1818–1819 Hessen-Homburgin prinsessa Augusten (1776–1871) kanssa.
Lapset muokkaa
Jelena Pavlovna ja Friedrich Ludvig saivat kaksi lasta:
- Paavali Fredrik (1800–1842), Mecklenburg-Schwerinin suurherttua
- Marie Louise Friederike Alexandrine Elisabeth Charlotte Catherine (1803–1862), nai Saksi-Altenburgin herttua Yrjö Kaarle Fredrikin (1796–1853) vuonna 1825, ja heille syntyi kolme poikaa.[1]
Perintö muokkaa
Rakkaan miniänsä muistoksi suurherttua Frederik Frans I rakennutti hänelle vuosina 1804–1806 hautamausoleumin Ludwigslustin linnan puistoon. Mausoleumin julkisivuun on kaiverrettu teksti ”Helenen Paulownen”.
Surressaan varhain kuollutta tytärtään keisarinna Maria Fjodorovna tilasi kuvanveistäjä Ivan P. Martosilta muistomerkin kesäasuntoonsa Pavlovskin palatsiin. Vuonna 1806 pienelle saarelle, jolla Slavjanka-joen ylittävän kaksikaarisen sillan keskimmäinen tukipiiari lepää, pystytettiin korkea vaaleanpunainen marmorijalusta, jolla oli porfyyrista kaiverrettu uurnamaljakko ja sen päällä istui pronssikyyhkysiä. Jalustan toiselle puolelle kuvanveistäjä asetti valkoisen marmorisen korkokuvan, joka kuvasi surevaa neroa pitelemässä toisessa kädessään ruususeppelettä ja toisessa kädessään kaatunutta soihtua sammuneen elämän symbolina. Muistomerkki ei ole säilynyt.
Jelena Pavlovnan vuosina 1795–1797 kirjoittamia kirjeitä äidinpuoleiselle isoisälleen, Württembergin herttua Fredrik Eugenille, säilytetään Stuttgartin valtionarkistossa Saksassa.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 22.12.2023.
- ↑ Herzog Friedrich Eugen (1732-1797) - Briefwechsel des Herzogs mit dem kaiserlichen Hause von Russland, 1795-1797 - 3. Schreiben der jungen Großfürsten Alexander und Konstantin und Großfürstinnen Alexandrina, Anna, Katharina, Elisabeth, Helene, Maria". Hauptstaatsarchiv Stuttgart.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jelena Pavlovna Romanova Wikimedia Commonsissa
